Yksi kauden päätökseen liittyvistä rituaaleista on kummipelaajien palkinta ja pääosassa olivat tietenkin Pinja Ilmivalta ja Antti Kujala. Kirjekuoret luovutettiin tänä kesänä 18.9.2024 Sorsapuistossa. Samalla utelimme vielä hieman Pinjan ja Antin ajatuksia ruskan kolkutellessa ovia.
Minkälaisia mietteitä teillä nousee kauden lähestyessä loppuaan?
Pinja: Sain paljon oppia tältä kaudella, varmaan se jäi eniten jäänyt. Paljon oli hyvää mutta myös paljon kehittämistä. Omasta kaudesta sen verran, että aika rikkonainen, loukkaantumisia kun oli. Mutta pari peliä on jäljellä ja odotukset ovat niihin vielä korkealla.
Pettymyksiäkin siis oli, kun loukkaantuminen katkaisi kauden. Kuinka kauan jouduit huilaamaan?
Pinja: Se oli parin kuukauden tauko. Toiveena ja odotuksena oli pelata ehjä kausi, ehkä sellaisia ei siis pitäisi toivoa... Yleisesti kaudessa oli kuitenkin paljon hyvää, sellainen kokonaisuus. Mitään isoa yksittäistä tapausta ei välttämättä jäänyt mieleen. Niissä peleissä mitä pääsin pelaamaan oli paljon hyviä torjuntoja ja joukkueen kanssa oli kiva pelata. Se on kaudesta positiivisena mieleen jäänyt asia.
Entäs Antti?
Antti: Ihan hyvä kausi on ollut. Nyt loppua kohti on tullut muutama ikävä iso tappio, mutta muuten joukkueella on ollut hyvä kausi. Tietysti hieno juttu oli se TamU-pelin voitto, se oli kova. Vaikka nyt viime pelissä tuli turpaan, niin ainakin kerran voitettiin.
Voitko jo kertoa mikä oli joukkueen tavoite kaudella? Kukaan ei suostunut sitä ennen kautta kertomaan.
Antti: Älkää te niistä murehtiko, ne on tietysti joukkueen sisäisiä asioita ja päätetään joukkueen kesken.
Eiköhän suurinta osaa kannattajista ja pelaajistakin tyydytä tuo vähimmäistavoite eli säilyminen. Eipä tarvinnut enää jännittää lopussa, vaikka ehkä tunnelma hieman latistui jo ylemmässä loppusarjassa. Jäikö sinulla kaudesta mieleen joitain muita kohokohtia?
Antti: No tietysti oli hienoa tulla pelaamaan fanien eteen parin vuoden jälkeen, kun olin pelannut muualla. Oli myös hienoa päästä takaisin Tammelaan. Hyvä että joukkue pärjäsi, se on tärkeintä.
Oliko joitain pettymyksiä, mitkä jäivät harmittamaan omalta tai joukkueen osalta?
Antti: Tuoreimpana tuo turpasauna, se ketutti aika lailla. Mutta elämä jatkuu…
Mitä jos vertaatte viime kauteen?
Antti: Viime kaudellahan me meinattiin nousta Kissojen kanssa, mutta kustiin se nousupeli... Kyllä sekin ketutti aika paljon. Mutta ne on menneitä!
Pinja: Joukkueen puolesta ehkä se, että tänä vuonna saatiin tosi paljon uusia pelaajia ja meillä oli aika iso rinki heti alkukaudesta. Se oli semmoinen positiivinen asia, että naisfutis vetää Tampereella pelaajia kakkosessakin. Se oli kiva nähdä.
Naisilla on mielenkiintoista, kun Kisatoverit putoaa, niin tuleeko sieltä lisää pelaajia? Ja miten miehissä vaikuttaa se, että jos TamU nousee ja Ilves-Kissathan putoaa varmasti. Lisäksi TP-T voi nousta kakkoseen. Derbyjen määrä voi muuttua, ovatko ne teille tärkeitä?
Antti: Totta kai, ne oli kauden tärkeimmät pelit.
Pinja: Niihin kyllä lähdetään aika suurella latauksella, kun päästään pelaamaan paikallispelejä.
Kaudet eivät olleet kummallakaan joukkueella pelkkää ruusuilla tanssimista. Oliko yhteishenki ja myönteinen fiilis koskaan koetuksella pukukopissa, kun oli mennyt vähän aikaa huonosti?
Antti: Ei, aina on hyvä ja iloinen meininki. Aina välillä tietysti pitää treeneissä vähän tunteidenkin kuumentua. Se kuuluu asiaan, jos ei kuumenisi niin eihän sitä pelaisi jalkapalloa tosissaan. Jos olisi aina vain hymy huulilla.
Naisia koetteli yhdessä vaiheessa ainakin varsin raskas loukkaantumissuma. Miltä se tuntui joukkueen sisällä?
Pinja: Siinä oli se positiivinen puoli, että ainakin tosi moni sai näytön paikkoja, mikä oli hyvä asia. Kyllähän se kuitenkin ehkä tietyllä tavalla lyhyellä aikavälillä näkyi, mutta aika hyvin saatiin joukkueena ratkottua se tilanne ja treeneissä on ollut hyvä meininki. Ihan positiivisin fiiliksin sitä miettii tässä vaiheessa kautta.
Pystyikö valmennus reagoimaan tarpeeksi hyvin vaikeilla hetkillä, esimerkiksi juuri loukkaantumisiin tai tekemään taktisia uudistuksia?
Antti: Enpä tiedä, ihan perus… Niillä mennään mitä on ja kaikkihan siellä parhaansa yrittää. Välillä osa joutui pelaamaan eri pelipaikoilla, koska tietyille paikoille on vain tietty määrä pelaajia. On vähän kurja homma, kun sieltä on kaikki loukkaantuneena.
Pinja: Meillä oli onneksi lähtökohtaisesti aika laaja rinki, mikä oli hyvä, mutta kyllä meillä kävi junnuista pelaajia. Hienoja näytön paikkoja heillekin ja pääsivät mielestäni hyvin mukaan peleissä. Oli positiivista nähdä, että junnuista löytyy sellaisia, jotka haluaa tulla meille pelaamaan ja saivatkin sen mahdollisuuden.
Naisilla on jäljellä kaksi peliä ja miehillä yksi. Miten löydätte niihin tarvittavan latauksen?
Antti: Kyllähän voittoon on kivempi lopettaa kuin häviöön. Kaikilla on varmaan sama fiilis kuin minulla. Lähdetään voittamaan peli ja sitten on taas mukavampi huilailla vähän aikaa. En ole pelannutkaan vielä Vantaata vastaan tällä kaudella eli pääsen vähän näkemään millainen meininki siellä on.
Teillä on Pinja ilmeisesti vähän enemmän panosta kuin miehillä?
Pinja: Joo, kyllä sieltä olisi tärkeää ottaa pisteitä. Lähinnä se, että pitäisi pystyä lähteä pelaamaan tarpeeksi rennosti. Varmasti kaikilla on mielessä se, että pelataan kauden viimeisiä matseja ja ollaan tykätty pelata tämä kausi yhdessä. Pelataan joukkueelle ja annetaan parhaamme viimeisissäkin peleissä. Toivotaan, että se riittää niihin pisteisiin mitä tarvitaan.
Te näytte kentällä usein onnistujina. Haluaisitteko nyt kertoa joukkueistanne sellaisen pelaajan, joka on mielestänne tällä kaudella säväyttänyt tai yllättänyt positiivisilla otteilla?
Antti: Jos nuorista puhutaan, niin Vikke-Valtteri Anttila. Sillä on hyvä meininki treeneissä ja peleissäkin tulee täysillä mukaan. Ja sitten tietenkin Annalan oma poika Miska Huttunen!
Pinja: Kun puhuttiin, että ollaan jonkin verran jouduttu kierrättämään pelaajia ja etsimään uusia pelipaikkoja, niin ensimmäisenä tuli mieleen Keskitalon Jatta. Hän on kauden puolesta välistä tippunut kärkipelaajan paikalta puolustuslinjaan ja näyttänyt tosi hyviä otteita. Hän on ollut aika kantavana voimana joukkueessa ja puolustuslinjassa, todella positiivinen pelaaja tällä kaudella. Toinen semmoinen positiivinen oli Ciia Graham, joka tuli paikkaamaan minua. Ei ollut ihan helppoa tulla pelaamaan seurapäivänä heti Tammelaan.
Semmoisen mielenkiintoisen eron olen havainnut tämän kauden miesten ja naisten joukkueissa, että naiset puhuvat kentällä paljon enemmän. Tuleeko valmennukselta ohjeita siihen, miten teidän pitää kentällä kommunikoida, vai onko se spontaania?
Pinja: Mä koen, että ainakin meidän joukkueessa on monta sellaista pelaajaa, jotka tykkää johtaa peliä. Siksi siellä tulee puhetta tosi paljon ja etenkin tällä kaudella sitä on korostettu. Puhumalla mahdollisimman paljon sä teet peliä helpommaksi itsellesi ja muille. Se on siis semmoinen asia mihin on myös keskitytty. Valmentaja mutta myös pelaajat, se on jopa enemmän pelaajalähtöistä, että sitä pitää tapahtua.
Antti: Puustinen on kova huutamaan. Ja kyllä sitä itsekin pitää joskus vähän ärähtää.
Onko teillä joitain kauden lopetusrituaaleja, joko yksilöinä tai joukkueena?
Antti: Lähdetään saunomaan.
Pinja: Ei ehkä itsellä varsinaisesti, mutta yleensä on aina joukkueen kanssa jotain yhteistä tekemistä. Viimeisen pelin jälkeen on aina joku semmoinen yhteinen juttu, ruokailua, saunailtaa tai milloin mitäkin.
Oletteko jo ehtineet miettiä uraa tätä syksyä pidemmälle?
Antti: Ei. Täytyy lähteä armeijaan tammikuussa, Parolaan.
Pinja: Ehkä tällä hetkellä on mielessä, että pelaan nämä pelit loppuun. Katsotaan mihin se riittää ja mietin ensi kautta sen jälkeen. Ja kiitos vielä teille tästä kaudesta, peleissä käymisestä ja kannustuksesta.
Antti: Kyllä!
Kiitos tarjoamistanne elämyksistä. Ensi kaudella jatketaan, toivottavasti saamme nähdä molemmat tulevaisuudessakin Punakoneen väreissä.
Teksti: Tuukka
Termonen & Jari-Pekka Tamminen
Kuvat: T.T.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti