”Olen kyllä aina tykännyt treenaamisesta”

Sami Maja antautuu maalinsuulla harvoin ja vastentahtoisesti, mutta haastattelupyynnön edessä hän antoi periksi heti. Seuraavassa kolmen tamperelaisseuran riveissä torjunut ripeäliikkeinen veskari kertoo nykykuulumisiaan historiaakaan unohtamatta. Keskustelu tallennettiin eräässä kotikaupunkimme kulttuuripyhätössä 6.3.2024.

Miten jalkapalloinnostuksesi alkoi?
Se lähti siitä, että veli pelasi jalkapalloa ja siinä tuli kentillä pyörittyä mukana.

Minkä ikäisenä rupesit harrastamaan vakavammin?
En ihan tarkkaan muista, mutta olisiko 7–8 -vuotiaana. Lempäälän Kisassa eli LeKissä olen aloittanut.

Minkälaista junnutoimintaa siellä oli tuolloin?
Varmaan hyvin pitkälti samanlaista kuin nykyäänkin, ehkä niillä on koko ajan saattanut vähän junnumäärät kasvaa. Semmoinen paikallisen tason toimija, varmaan Lempäälän kokoiseen kuntaan ihan hyvätasoinen. Lempäälässä on myös Sääksjärven Loiske, mutta LeKin harjoitukset oli lähempänä meitä. Että oikeastaan sen perusteella valikoitui.

Oletko hakeutunut ihan pihapeleistä lähtien maaliin vai onko pelipaikka vaihtunut?
Oikeastaan joo aina maalivahtina. Nuorempana olen pelannut joitain ihan yksittäisiä otteluita kentällä. Veli oli myös moke, että sen takia varmaan itsekin aloin pelaamaan maalissa. Siihen pelipaikalle jäin.

Muistelen, että kun minä olin pieni, niin maaliin pistettiin suunnilleen läskit ja rillipäiset… Ilmeisesti sulla oli joitain muitakin ominaisuuksia?
Varmaan siitä omasta innostuksesta se lähti. Jotenkin se kiehtoi, että sai torjua palloa.

Kuinka paljon maalivahteja oli, eli saitko tarpeeksi peliaikaa?
Kyllä maaliin oli yllättävän paljon tunkua, silloinkin jo joutui aika paljon penkillä istumaan, mutta minuuttejakin tuli.

Oliko sinulla muita urheiluharrastuksia jalkapallon lisäksi?
Kilpatasolla ei oikeastaan ole jalkapallon lisäksi mitään varteenotettavaa. Vähän kaikennäköistä on tullut pihapeleissä ja koulun kerhoissa pelattua. Ja hiihto on ollut sellainen, että muutaman kilpailunkin olen hiihtänyt kunnallisella tasolla, muttei mitään merkittävää. Paljon hiihdin nuorempana ja vieläkin tulee hiihdettyä. Jalkapallo on kuitenkin aina ollut selkeä ykköslaji.

Treenit vie varmaan tälläkin tasolla sen verran aikaa, ettei tilaa ole.
Jos pelaa kilpatasolla, niin nykyään joka lajissa treenimäärät on niin suuria, ettei useampaa lajia pysty kovin vanhaksi vetämään. Mun mielestä olisi kyllä hyvä, että harrastaisi nuorena kaikkea monipuolisesti.

Seurasitko nuorena kotimaista jalkapalloa ja löytyikö maalinsuulta joitain ihanteita?
Kyllähän kun TamU pärjäsi aikoinaan, niin sitä tuli seurattua, muistan 2006 ja 2007 mestaruudet. Silloin Mikko Kavén pelasi siellä, se oli semmoinen. Sitten myöhemmin tietysti Hilanderin Mika, joka on nyt maalivahtivalmentaja, niin sitä tuli seurattua aika paljon Suomen kentillä.

Jossain vaiheessa vaihdoit sitten LeKistä TPV:hen.
Tulin B-junnuihin Tampereelle. Kiinnosti harjoitella enemmän ja pelata enemmän tosissaan. TPV vaikutti silloin erittäin hyvältä vaihtoehdolta.

Eli se oli yksi askel kohti vakavampaa kilpaurheilua. Millä tavalla treeneissä käyminen hoitui?
Vanhemmat kuskasivat. Pitää olla kiitollinen, että oli sellainen mahdollisuus. Jaksoivat olla mukana, vaikka treenimatkat olivat aika pitkät.

Sattuiko nuoruuden aikana joitain loukkaantumista tai muuta, mikä olisi uhannut uraa?
Eipä oikeastaan. Loukkaantumisten suhteen on aina ollut melko hyvä tilanne. Ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään isoa. Kaikkea pientä, muttei sellaista vammaa mikä olisi estänyt pelaamisen. Niiltä olen toistaiseksi säästynyt aika hyvin.

Mitkä ovat maalivahtien loukkaantumisherkimpiä kohtia, yleisimpiä loukkaantumisia?
Jaa… kyllä se varmaan vaihtelee hyvin paljon.

TPV-vuosien jälkeen vuorossa oli TamU.
Joo. TPV A:n valmentaja Mourad Seddiki meni sinne ja sen mukana sitten siirryin. Olin siellä yhden kauden verran.

Mitä sinulle jäi mieleen TamUn ajoista? Pelasitko siellä kakkostakin?
Olisiko kolme matsia tullut. Olin enemmän kakkosveskan roolissa ja samalla armeijavuosi. Puolet kaudesta meni oikeastaan armeijassa ja sitten loppukaudesta pääsin pelaamaan muutaman ottelun kakkosta, kun joukkueella ei ollut enää panosta.

Miltä tuntui mennä ensimmäisen kerran niin korkealle tasolle?
Ei se sillä tavalla niin erilaiselle tuntunut. Vähän kovempaa peliä oli, mutta olihan se tietty hienoa päästä pelaamaan kakkoseen.

Kenttäpelaajalle voi näyttäytyä enemmän, ettei ole niin paljon aikaa tai vastustajat ovat entistä vahvempia. Mutta sinä et joudu niin paljon kontakteihin.
Joo, siellä se varmaan näkyy paljon enemmän. Kyllähän sen sitten huomasi, että kun tuli jalalle pallo, niin aikaa oli aika paljon vähemmän. Mutta torjuminen on melko lailla samaa joka sarjassa.

Oliko sitten erikoistilanteissa, kuten kulmissa jollain lailla röyhkeämpää häirintää?
Kyllä sen huomaa, että miesten peleissä tullaan vähän kovempaa, että semmoinen ero kyllä. Mutta maalivahtiinhan ei saa kontaktia niin kovaa yleensä kuitenkaan ottaa. Joten kenttäpelaajilla se näkyy vähän enemmän.

Siirryit seuraavaksi Ilves-Kissoihin. Miten se askel tapahtui?
En uskonut että TamUssa olisi kovin hyvää jatkoa tiedossa, enemmän kakkosveskarin rooli. Ilves-Kissoissa jouduin istumaan alkukaudesta aika paljon penkillä, mutta sitten kauden puolen välin tienoilla pääsin torjujana päävastuuseen. Se kausi päättyikin loppujen lopuksi hyvin eli noustiin kakkoseen.

Se tapahtui vuonna -20. Milloin tulit sitten Pallo-Veikkoihin?
Kesällä -21 loppukaudesta.

Silloin tipuimme siis kolmoseen. Miksi vaihdoit seuraa kesken kauden?
Ei siinä mitään sen kummempaa draamaa ollut, Kissoissa ei vaan tullut peliaikaa ja TPV kysyi haluiaisinko tulla heille pelaamaan loput matsit. Silloin oli jokunen kierros jäljellä ja tiedossa että pääsisin pelaamaan, joten halusin tulla. Siinä vaiheessa oli vielä saumat säilyä, muttei se kovin hyvältä näyttänyt.

Olet ehtinyt pelata kolmessa tamperelaisseurassa. Löytyykö niistä mielestäsi joitain eroja vaikka jalkapallokulttuurissa tai valmennustyylissä?
No ei kovin merkittäviä eroja, mutta totta kai jokaisella valmentajalla on vähän oma systeemi ja joka seurassa hieman erilaiset toimintatavat. Pelaajan näkökulmasta jokaisessa seurassa on loppujen lopuksi kuitenkin ollut aika samanlaista. Ja vaatimustasokin ollut aika samaa tällä tasolla, missä olen itse ollut mukana.

Treenimäärissä ei varmaan voikaan olla kovin isoja eroja. Onko noissa muissa seuroissa jotain sellaista mitä olet saanut mukaasi tai haluaisit tuoda TPV:hen?
Enpä ole tuollaista koskaan miettinyt, ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen. Täällä on homma toiminut aina aika hyvin.

Oliko silloin kakkosen kaudelle tullessasi joukkueessa vielä maalivahtivalmentaja? Jossain vaiheessahan oli tauko.
Silloin kun tulin oli, mutta ensimmäisellä kolmosen kaudella ei ollut ketään. Viime kaudeksi saatin sitten Hilander, mikä oli hyvä. Aika tasokas maalivahtivalmennus on tällä hetkellä kakkosenkin tasolle.

Onko juuri Hilander ollut tärkeä syy siihen että olet jatkanut TPV:ssä? Onko seuran vaihto käynyt mielessä?
Varsinkin kun Hilander tuli mukaan, niin aika selkeät sävelet olleet, että täällä jatkan. Maalivahdeilla on asiat hyvin, on tasokasta treeniä ja valmennusta.

Minkälainen suhde teillä on muiden maalivahtien kesken?
Aika hyvä yhteishenki, kiritetään kaikki toisiamme.

Yksi TPV:n valteista oli kolmosen kausillakin se, että valmennus oli laadukasta ja ammattimaista.
Varsinkin kolmosen tasolle koko seura, yhteisö, organisaatio ja valmennus ovat tosi ammattimaisia. Ja kakkoseenkin vielä, että siitä ei ainakaan jää kiinni.

Miltä tulevan kauden joukkue vaikuttaa? Millä mielellä lähdette aloittamaan kautta?
Ihan hyvällä mielellä, kelpo joukkuetta saadaan kasaan. Pelaajia on tullut talven mittaan koko ajan lisää mukaan. Hyvä runko mihin rakentaa. Just nämä muutamat vahvistukset mitä on saatu, ja vielä tullaan muutama pelaaja varmaan saamaan ennen kauden alkua. Ihan kilpailukykyinen joukkue.

Mitkä ovat sinun mielestäsi TPV:n vahvuuksia?
Sanoisin ehkä, että puolustuspelaaminen, mikä näkyi kolmosessakin. Tehdyissä maaleissa ei oltu ylivoimaisia, mutta päästettyjä selvästi vähiten. Aika hyvä ja tiivis puolustus, sen kautta on hyvä lähteä rakentamaan. Muutenkin mukana on nuorta pelaajaa, mutta saatu myös kokemustakin joukkueeseen.

Entä osaatko kehua itseäsi eli mitkä ovat parhaita puoliasi maalivahtina?
Itsensä kehuminen on aina erittäin vaikeaa, mutta varmaan suurin vahvuus on torjumispelaaminen. Sitä olen tykännyt aina tehdä ja toistoja on sitä kautta tullut paljon.

Entä mihin olette Hilanderin kanssa kiinnittäneet viime vuosina eniten huomiota?
Jalalla pelaaminen on se, mihin ollaan keskitytty ylivoimaisesti eniten. Maailmalla on muutenkin trendi, että maalivahdit pelaa koko ajan enemmän jalalla ja pystyy avaamaan peliä. Sitä on koitettu parantaa.

Millaisessa osassa on henkinen valmennus? Onko se kehittynyt viime vuosien aikana isompaan rooliin?
En tiedä onko kehittynyt isompaan rooliin, mutta kai henkisellä puolella jokin vaikutus on, ja maalivahtipelissä se korostuu. Mutta toisaalta en ole itse juuri koskaan miettinyt sitä henkistä puolta kuitenkaan… Tietty pelit vähän jännittää, mutta aika hyvin kyllä pystyn nollaamaan tilanteet mitä tulee pelin aikana. Pieni jännitys on yleensä ihan hyväksikin, siitä tietää että asia on tärkeä ja kiinnostaa.

Eli epäonnistuneet tilanteet eivät jää vaivaamaan kesken pelin?
Kesken pelin en ajattele juuri mitään muuta kuin sitä kesken olevaa tilannetta. Jos pelin sisällä tulee huono tilanne, niin ei sitä muista. Jos on tullut pelin aikana joitain hasseja, niin pelin jälkeen ne ovat hetken aikaa mielessä, mutta kyllä ne aika hyvin pystyy unohtamaan. Hilan kanssa käydään pelin jälkeen läpi tilanteet, mitä on noussut esille, analysoidaan kyllä tarkkaan. Kun mennään seuraavaan peliin, niin en kyllä todellakaan enää mieti niitä.

Entä tykkätkö ohjata paljon peliä, minkälainen sinun tyylisi on?
Sen varmaan tietää katsomosta parhaiten, jos vertaillaan kenen ääni kuuluu kentän laidalle. Sanoisin kyllä, että olen keskimääräistä aktiivisempi ohjaamisessa. Se on semmoinen puoli, mitä olen pyrkinyt kehittämään jo aika nuoresta lähtien. Olen todennut, että olemalla maalinsuulla aktiivinen pystyy kuitenkin estämään tilanteita, eikä tarvitse välttämättä itse torjua, jos ne saa estettyä puhumalla. Totta kai sitä kannattaa kehittää.

Uuden stadionin pelialustassa ei varmaan ole nokan koputtamista, mutta miten harjoitusolosuhteet ovat muuttuneet Tampereella? Sinulla on aika monen vuoden kokemus.
On ne mielestäni menneet koko ajan eteenpäin, Kauppiinkin tuli tuo kolmoskenttä. On vaihdettu lämmitettävää tekonurmea ja Pirkkahalli on hyvä, kun pääsee kovilla pakkasilla treenaamaan sisälle. Ja tietysti uusi Tammela on aika hieno. Ettei ole tämän suhteen ainakaan valittamista.

Miltä Tammelan on tuntunut maalinsuulta katsottuna, tyhjänä?
Onhan se tyhjänä vähän kolkko, mutta toivottavasti saadaan kauden alkuun sinne porukkaan.

Entä onko maalivahdille mitään merkitystä minkälaisella alustalla pelataan?
Ei juurikaan, mutta kyllähän luonnonnurmi vaan on alustana aika kiva. Pehmeämpi maalivahdille, kun joutuu heittäytymään. Pallokin käyttäytyy vähän eri tavalla kuin tekonurmella. Yleensä on onneksi saatu nurmelle aika hyvin treenivuoroja ennen nurmipelejä, että on päästy totuttautumaan alustaan. Tällä kaudella emme edes välttämättä pelaa lainkaan luonnonnurmella tai ainakin tosi vähän.

Onko sinulla joitain peliä edeltäviä rituaaleja?
Ei ole mitään kovin kummallisia rituaaleja tai taikauskoa juuri mihinkään, mutta totta kai hyvin samanlaisia ne pelipäivät aina on. Aamu alkaa jo jonkinlaisella pienellä verryttelyllä ja aika lailla samanlaiset verryttelyt ennen joka peliä. Samoin kuin ruokailut, melko samalla lailla aina. Ei mitään taikauskoa, olen vaan todennut, että nämä tavat ovat hyväksi ja toimin niiden mukaan.

Mistä nautit eniten jalkapallossa?
Toimitaan yhdessä joukkueen kanssa ja siihen muodostuu tietynlainen yhteisö, se koppitunnelma. Ja ollaan melkein joka päivä tekemisssä sen saman porukan kanssa treeneissä, se yhteisöllisyys mikä muodostuu. Ja olen kyllä aina tykännyt treenaamisestakin.

Välillä maalivahdit saavat huonoakin palautetta. Onko sulla jäänyt mieleen katsomopalautetta, joka ei ole ollut mielestäsi oikeudenmukasta?
Harvemmin kuitenkaan tulee epäoikeudenmukaista palautetta, mutta kyllähän sitä kaikennäköisiä huutoja on aina tullut. Mutta ei tule nyt mieleen mitä siellä on huudettu.

Me ollaan kuitenkin Tammelan Voimassa pyritty siihen, että mieluummin kannustetaan omiamme kuin haukumme vastustajia. Tietysti haukkumisen ja psyykkaamisen ero voi olla pieni… Mitä sinä toivot kannattajilta täksi kaudeksi?
Mun mielestä Tammelan Voima on vetänyt aika hyvin tuota, ja käyttäytyy mun mielestä tosi fiksusti, ainakin sellainen kuva minulle on jäänyt. Ääni kuuluu kentän laidalta. Allekirjoitan ihan sen, että pääasiassa kannattatte omia ettekä hauku vastustajia. Se on mun mielestä ihan hieno piirre. Totta kai olisi hienoa nähdä sankoin joukoin väkeä ensi kesänä Tammelassa!

Eikä tässä tarvitse odottaa edes kesään asti…
Niin, sarjahan alkaakin jo kuukauden päästä!

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen