Ilveksen juniorilupauksesta Punakoneen dynamoksi

Elmeri Riikonen saapui Pallo-Veikkoihin keväällä 2023 ja onneksemme mies päätti jatkaa riveissä myös ainakin toisen kauden. Mainion laukauksen omaava taidokas keskikentän ahertaja kertoo oheisessa haastattelussa sekä menneistä vuosista että tämänhetkisestä tilanteesta jalkapallon parissa. Virallinen totuus tallennettiin Metson alakerrassa 31.1.2024.

Miten aloitit jalkapalloilun eli kuinka ajauduit futiksen pariin?
 Joku luontainen juju siinä on, että haluaa urheilla. Moni laji on kiinnostanut ihan nuoresta pitäen ja olen ollut hyvä monessa lajissa. Ehkä sitäkin kautta, että isä ja veljet ovat pelanneet futista, mutta eivät niin pitkälle mitä minä tässä vaiheessa.

Sitä kautta saitkin sitten tukea ja kannustusta valinnalle. Kulkiko sinulla muita lajeja rinnalla, usein teini-ikään asti harrastetaan muutakin.
 Ei noin virallisesti kuin jalkapallo. Säbää on tullut pelattua vähän enemmän tosissaan, silloin kun en pystynyt pelaamaan jalkapalloa, kun oli rasitusvammoja. Mutta futis on aina kiinnostanut kaikkein eniten.

Rupesitko seuraamaan aktiivisesti jo nuorena joitain sarjoja?
 Perinteinen Real-Barca ja niiden välinen el Clásico on ollut aina, luulisin että monelle nuorelle aika sama juttu.

Ei tullut kotoa mitään joukkuetta, mitä piti alkaa kannattamaan?
 Ei, se on kyllä mielenkiintoista ettei ollut mitään. Ei edes painetta mihinkään päin.

Milloin liityit ensimmäisen kerran johonkin joukkueeseen, eli ilmeisesti Ilvekseen?
 Aloitin jalkapallon noin 6-vuotiaana Ilveksen kaupunginosajoukkueessa. Koska pärjäsin siellä todella hyvin, niin sain seuraavana vuonna kutsun try outeille vuotta vanhempien Ilveksen ikäkausijoukkueeseen ja pääsin sisään. Pelasin vuotta vanhemmissa murrosikään saakka, sitten ei enää rahkeet riittänyt ja tipuin pelaamaan oman ikäisten kanssa.

Pelasit siis ilmeisesti noin 17 vuotiaaksi?
 Aika paha sanoa, koska siinä välissä on myös ne rasitusvammat polvissa. Huilia tuli jo ennen tuota, sillä ikävuosien 11–13 välissä oli noin puolentoista vuoden tauko. Polvien pattikohdissa oli rasitusvammat, jotka oli todella aras juostessa, mikä esti futiksen pelaamisen. Syynä oli varmaan kuormitus ja ihmisillä on erilaiset jalat. Just tärähdys oli tosi pahaksi, ja futiskentätkin on erilaisia. Ehkä siihen vaikutti myös murrosikä, kun lihakset kasvaa, noiden kaikkien summa varmaan. Mutta kun se meni ohi, niin polvet eivät ole vaivanneet yhtään eli varmaan liittyi paljon juuri murrosikään.

Ajattelitko jo, että peliura oli tässä?
 En, siinä vaan mentiin sen vamman mukaan. Totta kai oli kivaa palata takaisin, kun se oli ohi ja ihan hyvin pääsin taas mukaan. Jatkoin siis Ilveksen junnuissa ja osittain myös kakkosjoukkueen mukana. Muistaakseni vuoteen 2019 saakka, siihen kun olisi siirrytty a-poikiin. B-poikien lopussa loukkaannuin ja jäin samalla tauolle. Senkin vuoksi, että ne viimeisen vuodet Ilveksessä eivät olleet enää niin mukavia kuin nuoruudessa. En saanut enää peliaikaa, eikä se ympäristö ei ollut enää niin hedelmällinen ja kiva kuin nuorena.

Mikä toi sinut sitten takaisin pelikentille?
 Olin poissa korkeintaan puolitoista vuotta ja sen tauon jälkeen vanha koutsi kysyi mua pelaamaan vitosdivariin Ilves/4 -joukkueeseen. Koska en ollut missään joukkueessa, niin ajattelin, että kuulostaa kivalta mennä vähän höntsäämään. Ei tarvitse käydä treeneissä, pääsee vain pelaamaan joka viikko. Pelasin siellä puolitoista kautta. Sitten Ilveksen P20 kakkosjoukkue bongasi mut ja pyysi mukaan, koska olin nelosjoukkueesta ainoa tarpeeksi nuori. Ajattelin, että on mukava päästä pelaamaan vähän kovempia pelejä kuin miesten kanssa. Pelasin sitten niissä molemmissa jengeissä, mutta en treenannut varsinaisesti kummassakaan, edes P20-joukkueen kanssa.

Ne eivät vaatineet sitä sinulta?
 Joo, enkä mä varsinaisesti olisi halunnut sinne mennäkään.

Kuka sinut bongasi sitten TPV:n riveihin?
 Sieltä Ilveksen nelosjoukkueesta Jusu Karvonen vihjaili, että pitäiskö mun mennä TPV:hen.Se tuli vähän yllättäen, mutta mielenkiinto kyllä heräsi. Sarjatason nousu vitosesta kolmoseen ja TPV:n edustus, niin se kuulosti yht’äkkiä aika rajulta muutokselta. Jusu otti yhteyttä Ashiin, keskusteli vähän ja me sovittiin treeniaika. Siitä se lähti eteenpäin.

Siinä kävi siis hyvin kaikkien osapuolten kannalta. Miten sä sopeuduit Ashin porukkaan? Ei varmaan ollut mitään väliä, vaikka olit pelannut aiemmin Ilveksessä?
 Ei. Se siinä onkin aika hienoa, että vaikka TPV:n ja Ilveksen välillä on aika kova kilpailu ja ovat aika isoja seuroja, niin voisi luulla etteivät ole ihan kavereita keskenään. Kuitenkin pelaajia liikkuu molempiin suuntiin ja pelaaja on aina täysin tervetullut. Ja just silloin Ilveksestä siirtyi aika paljon vanhoja kavereita, kuten Juuso Yli-Rajala, Akseli Keso ja Aleksi Rantanen. Senkin puolesta oli helppo tulla ja ilman niitäkään ei olisi ollut mitään ongelmaa.

Mitä tykkäsit olla Ashin valmennuksessa? Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen totinen miesten joukkueesi ja sinulla oli pitkä aika taukoa treenaamisessa.
 Kyllähän se erilaista oli kuin vitosdivarissa tai poikien kanssa. Ash oli mielenkiintoinen, mulle ensimmäinen ulkomaalainen valmentaja joka ei puhunut suomea pelaajien kanssa. Semmoinenkin kiva tvisti siinä. Kyllä mä tykkäsin aika paljon Ashin valmentamistyylistä. Tuntui, että se näkee aika hyvin pelaajien ominaisuudet ja ottaa ne huomioon. Ja hän yritti tuoda niitä esille myös joukkuepelissä. Vaikka pelataan joukkueena, niin siellä on monia yksilötaitoja, joita kannattaa tuoda esiin, koska niitä ei ole kaikilla pelaajilla.

Miten nyt, kun kakkosvalmentajat jäi vetämään porukkaa? Huomaatko että mikään olisi muuttunut sen jälkeen kun Markus hyppäsi puikkoihin?
 Toki se Ashin valmentamistyyli puuttuu, mutta Make [Markus Halme], Toni [Rantala] ja [Mika] Hilander olivat myös viime kaudella. Jo silloin heidän sekä joukkueen yhteishenki toimi. He myös näkivät miten Ash hoiti homman, ne hoitavat nyt omalla tavallaan ja ehkä yhä osittain myös Ashin tavalla.

Kaipa toimivia tapoja kannattaa omaksua, varsinkin kun on tosi paljon samoja pelaajia kuin viime kaudella. Aika hyvä luotto jatkuvuuteen ja heihin on, koska kolme neljästä kuitenkin jatkaa.
 Onhan se joukkueelle ja valmentajillekin helpompaa, ettei tulisi ketään ulkopuolista valmentajaa, helpompi jatkaa samalla tiimillä. Suurin osa tietää toisensa.

Koetko että valmennuksessa pitäisi tehostaa joitain osa-alueita, että pärjäämme tai edes säilymme kakkosessa? Onko esimerkiksi fysiikkavalmennus riittävää korkeammalle sarja-tasolle?
 Fysiikkapuolesta valmentajat ovat ottaneet kopin ja sitä ollaan alettu työstämään, että jaksetaan oikeasti puolustaa ja hyökätä kovia jengejä vastaan, jotka juoksevat paljon enemmän kuin kolmosdivarin kaverit. Siellä me oltiin usein ainut joukkue joka piti tempoa yllä ja vastustaja väsyi lopussa. Nyt me enää saada sitä etulyöntiasemaa loppupelin aikana.

Lisäksi pelin kuva oli usein se, että vastustaja puolusti ja TPV hyökkäsi. Nyt näin ei ole, joten taktinenkin puoli muuttuu.
 Kaikkien joukkueiden pitää panostaa myös hyökkäykseen, meidänkin. Puolustaminen on paljon helpompaa kuin hyökkääminen. Toki mulla ei ole epäilystä etteikö me pystytä puolustamaan kakkosdivarin jengejä vastaan. Mutta jos me saada vaarallisia hyökkäystilanteita, jos meillä ei ole vaarallisia maalintekijöitä, jos ei ole luottoa siihen, että pystymme tekemään maaleja, niin se voi olla aika paha noita jengejä vastaan.

Ash etsi siis kaikista pelaajista hyviä puolia tai kehityskohteita. Mitä hän sinusta löysi?
 Uskon että mun vahvuus ja mistä mä itse tykkään, on pelisilmä. Jos mietin kehityskohteita, niin jollain tapaa oman pelin rytmittäminen. En ole ihan varma, koska ottaa pelin aikana rennosti. Vaikea löytää kohtia milloin lopettaa juokseminen ja ottaa happea. Jostain syystä olen tottunut pysymään koko ajan hölkkävauhdissa ja tekemään juoksuja. Olen lähivuosina huomannut, että pystyisin tekemään niitä asioita vieläkin paremmin, jos ottaisin tietyssä tilanteissa happea. Oli se sitten linjan taakse juoksu tai mikä tahansa, niin uskon että pystyisin tekemään niitä vieläkin tehokkaammin.

Tykkään kyllä, että kun sulla on pallo keskialueella, niin osaat edetä komeasti ja laukaus on rautaa. Toivot varmaan, että saisit käyttää sitä asetta enemmänkin?
 Kyllä. Maalinteko, hyökkääminen ja linjan taakse juokseminen ovat mulle sinänsä outoja tilanteita, koska en mä ollut nuorempana varsinaisesti maalintekijä. Enemmänkin pelintekijä. Jos minulta odotetaan maalintekoa, niin siitä tulee aika paljon vastuuta, koska en ole koskaan ollut puhdas hyökkääja, vaan sekä hyökännyt että puolustanut. Nuoruudessani olen pelannut aika paljon alempaa keskikenttää, minusta tuntuu tosi luonnolliselta puolustaa. En tiedä miltä se näyttää ulkopuolisista, mutta minusta tuntuu, että puolustaessani olen kaikkein itsevarmimmillani.

Joukkueeseen ei olla vielä tehty kauheasti sopimuksia, mutta ne jotka on, ovat aika lailla vanhaa runkoa. Minkälainen joukkue on mielestäsi rakentumassa ensi kautta ajatellen?
 Aika samalla vahvalla pohjalla kuin viime kaudella, mutta joitakin uudistuksia. Ja myös viime kauden nuoremmat pelaajat ovat saaneet sopimuksia. On hyvä että siellä on ketteriä, nuoria hyökkääjiä, jotka on vastustajille tosi puuduttavia puolustaa. Ne voi lähteä mihin suuntaan vaan… Jos joku mietityttää, niin maalin tekeminen kakkosen jengejä vastaan, että kuka on se maalintekijä.

Kuinka käsittelet pelejä niiden jälkeen? Onko sun helppo unohtaa epäonnistumiset vai jäävätkö ne vaivaamaan?
 No kyllähän ne jää. Pelien jälkeen omat suoritukset pisteyttää juuri virheiden perusteella. Se on aika rankkaa kyllä. Vaikka on paljon onnistumisia, niin pahat virheet pyritään minimoimaan. Siinä se onkin paha, ettei niitä virheitä voi kauheasti välttää, muuten et välttämättä tee juuri mitään kentällä. Tai sit sun pitää olla todella taitava ja kokenut.

Eihän pelaaminen voi olla pelkkää varmisteluakaan. Ehkä pelaajalla jää kuitenkin eri asiat mieleen kuin katsojalla? Virheitä tulee kuitenkin kaikille.
 Sellaiset virheet joita jää miettimään miksi mä tein noin tuossa tilanteessa, mitä mun olisi pitänyt tehdä toisin ja miksi se virhe ylipäätään tapahtui. Mikä johti siihen virheeseen, tällainen analysointi. Virhe jää paljon helpommin mieleen kuin positiivinen asia. Ehkä se liittyy enemmän oppimiseen, että mä parannan, kun mietin enemmän omia virheitä kuin onnistumisia. Kuulostaa ehkä vähän pessimistiseltä…

Mitä ajatuksia sinulla on uuteen Tammelaan siirtymisestä? Pääsitkö koskaan pelaamaan vanhassa?
 En päässyt, katsomassa vaan junnuna. Silloinhan se tuntui aika helmeltä, kun isot pojat pelasi siellä. Aika tunnelmallinen paikka. Just tuo uusi näytti nyt niin modernilta verrattuna vanhaan… No, yksi peli on siellä vain pelattu, mutta onhan tämä moderni ja omien muistikuvien mukaan se vanha oli kyllä todella tunnelmallinen. Varmaan tämäkin tulee olemaan yhtä tunnelmallinen, mutta jotain klassista siinä vanhassa oli. On kyllä todella hienoa päästä fanien ja joukkueen kanssa taas pelaamaan Tammelaan!

Millä tavoilla TPV saisi houkuteltua lisää väkeä katsomoon? Miten saataisiin lisää vetovoimaa tai voidaanko jollain tapaa erottua muista?
 Jos mä mietin millaista peliä haluaisin mennä katsomaan, niin kyllä sen pitää olla laadukasta ja viihdyttävää. Tammela tuo oman plussansa, sinne on varmaan kivempi tulla katsomaan kuin Kauppiin, lähempänä ihmisiä. Varmaan laadukas futis ja sen pitäs tulla ilmi jollakin myös niille, jotka eivät käy sitä katsomassa paikan päällä. Pitäiskö vaikka somessa näkyä enemmän pelien kohokohtia ja mitä siellä on tapahtunut, että ne tulisi ihmisille julki? Jollain tapaa pitää herättää ihmisten mielenkiinto.

Nyt aluksi väkeä varmaan tulee ihan mielenkiinnosta uuteen Tammelaan, mutta kyllä markkinointiakin tarvitaan. Oletteko päässeet treenaamaan Tammelassa?
 Ei, vain pelaamaan. Kaupin ainoa etu oli se, että me myös treenattiin siellä. Kentän oppi tuntemaan ja tietynlainen kotikenttäetu vahvistui sitä myöten.

Minkälainen se uusi tekonurmi on?
 No… ei ole valittamista!

Mitä toivot kannattajilta tällä kaudella?
 Jos he viihtyvät peleissä, niin eivätköhän he tuo sen oman intohimonsa jollain tapaa myös kentälle. Vaikka pelataan kovaa ja ollaan keskittyneitä peliin, niin kyllä ne fanien huudot tuo lisää virtaa ja kuuluvatkin selkeästi.

Lopuksi vielä katse tulevaan eli minkälaisia haaveita tai unelmia sinulle on uraasi ajatellen?
 Tällä hetkellä haaveet ja tavoitteet on aika lähitulevaisuudessa. Pyrin olemaan mahdollisimman paras ja ehjä versio itsestäni ja tavoittelen sitä, että olen parempi kuin ympärilläni olevat pelaajat sarjatasosta riippumatta.

Teksti: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen