Aleksi Rantanen - tavoitteena lisää kokemuksia ja onnistumisia

Aleksi Rantanen on tehnyt viime kausien kuluessa niin suuren vaikutuksen Tammelan Voimaan, että hänet valittiin kauden kummipelaajaksi. Mies on jatkanut tänäkin kesänä samaan malliin puolustuksen tukipilarina ja etevänä pelin pyörittäjänä, laitanousuja unohtamatta. Seuraavassa Aleksi kertoo meille muun muassa mielipiteitään valmennuksesta, pelaamisesta kolmosessa ja tulevaisuuden tavoitteistaan.
Haastattelu nauhoitettiin Tampereella 20.7.2023.

Kausi on puolessa välissä ja teillä oli reilun viikon treenitauko. Oliko paussi tarpeen?
Totta kai oli tarpeen, on ehtinyt pikkuisen huilata. Ei kuitenkaan ihan liian pitkä tauko, että tatsi pysyi hyvänä. Kun palasin treeneihin, niin kyllä kuitenkin huomasi, että on vähän lomailtu... Mutta sama vireys tulee sieltä aika nopeastikin takaisin. Ja kausi jäi kuitenkin ihan hyville paikkeilla, sarjasijoitus on ok ja pelit sujui suhteellisen hyvin. Ei ollut mitään isompaa ongelmaa, siitä on hyvä jatkaa.

Treenasitko lainkaan tauon aikana?
Mulla on ollut aika paljon töitä, mutta jotain omatoimista olen tehnyt. Viime kauteen nähden jopa vähemmän, työ on ehkä vienyt siitä aikaa. Mutta ei treenit tuntuneet mitenkään isommin erilaiselta kuin ennen taukoa, ihan hyvin olen pysynyt kondiksessa.

Oliko kauteen valmistautuminen mitenkään erilainen kuin vuosi sitten?
Tietysti erilaisia taktisia juttuja on, mutta muuten aika samanlainen rytmi. Ei mitään isoja muutoksia, kuitenkin sama porukka ja samat valmentajat.

Eli valmentaja Ash Civil ei ole keksinyt mitään isoja uusia juttuja, mitä olisi pitänyt omaksua täksi kesäksi? Mehän ei kuitenkaan viime vuonna voitettu sarjaa, vaikka olisi pitänyt.
Pelillisiä juttuja kyllä, mutta käytännön puolelta ei välttämättä niin isoja, eikä ehkä tarvitsekaan. Enemmän on keskitytty pelilliseen puoleen, mutta niitä ei ehkä kannata avata liian paljon, heh…

Tunnut olevan tyytyväinen valmennuksen panokseen.
Kyllä, se on aina ihan huippuluokkaa.

Saatiin vielä maalivahtivalmentajakin, mikä on iso asia kolmosen tasolla.
Joo, ja rutinoitunut. Hilalla [Mika Hilander] on oma tyylinsä, sieltä tulee kaikenmoista juttua, nostattaa yhteishenkeäkin.

Vaikeaksi voittamisen tekee se, että vastustajat tuntuvat usein laittavan juuri meitä vastaan 110% peliin, ja toinen asia on tietenkin vahvasti puolustusvoittoinen peli.
Joo, se on huomattu. On helppo heittää bussi siihen maalin eteen ja purkaa palloa 90 minuuttia ja koittaa vastahyökkäyksiä. Sitä vastaan pelatessa murtavissakin syötöissä tulee yllättävän paljon virheitä ja menetyksiä. Viime kauteen verrattuna puolustus on ehkä vähän erilaista. Silloin meille oli vähän ”shokki”, että joskus täytyi jopa puolustaakin sen hirveän ryöpytyksen jälkeen. Tuntuu, että se on parantunut. Me osataaan puolustaa ja löytyy pitkäjänteisyyttä puolustaa. Meillä on kestävyyttä ja sitkeyttä sekä ymmärrystä siitä, ettei onnistumisia tule koko ajan.

Tarvitaanko kauden loppuun vielä jotain erityistä, ettei käy niin kuin viime syksynä? Hoidetaanko loppukausikin samalla reseptillä?
Viime kauteen verrattuna on tullut pieniä muutoksia peliin. Rosteri on astetta laajempi eikä joka peliin tarvitse mennä samalla miehistöllä, mikä osaltaan vähentää loukkaantumisia ja pelaajilla on enemmän energiaa. Ja tietenkin jokaisesta pelaajasta itsestä lähtee se, että tekee perusasiat kunnolla niin kuin treeneissä on sovittu. Myös ennen peliä valmistavat asiat ja pelien jälkeen palauttavat. Nekin määrittävät tällä tasolla paljon. Ruokavalio, liikkuvuus, uni… ihan kaikki merkitsevät. Varsinkin kun kaikki panostavat samalla tavalla. Kausi on aika pitkä, joten pitää miettiä myös muita asioita, kuin sitä mitä tapahtuu kentällä.

Painottaako Ash mielestäsi tarpeeksi pelaajan omaa vastuuta ja tekemistä?
On paljon asioita, mitkä mainitaan ja mistä puhutaan. Sellaista mikä ei liity pelkästään kentällä olemiseen. Yhteishenkeen on tietysti panostettu paljon, se onkin ollut jo pitkään aika hyvä. Siinä ei ole mitään moittimista.

Entä ovatko omat suorituksesi vastanneet odotuksiasi?
Laitapakin rooli muuttui tähän kauteen, kun tuli uusia kuvioita sun muita. Aina sitä voisi toki parantaa. Toisaalta kolmosen taso ei mittaa ihan sitä koko osaamista. Kun saisi astetta kovempia pelejä, niin voisi näyttää ihan erilaiselta. Tuntuu, ettei joku syöttöprosenttikaan ole ihan parhaalla tasolla, siihen olen kiinnittänyt ehkä eniten huomiota tällä kaudella. Muutenkin ihan perusasioiden laatuun. Varsinkin kun nyt joutuu pitämään palloa ja pyörittämään, että saisi ne pelin perusasiat vielä paremmalle tasolle ja pystyisi sitä kautta kehittämään peliä. Sen ei tarvitsisi olla aina mikään erikoinen suoritus, millä peliä saadaan auki. Vaikka nopeaa kierrätystä, nopeatempoista syöttelyä, hyviä ekoja kosketuksia… Ei mitään ihmeellisiä temppuja. Mutta kun vastustajan taso ei ole aina paras mahdollinen, niin mekin mennään mukaan löysätempoisempaan peliin.

Miten valmistaudut peleihin? Onko sinulla joitain tiettyjä rutiineja, joiden avulla saat itsestäsi parhaan irti?
Alle kunnon yöunet, ja venyttely edellisiltana on myös aika tärkeää. Hyvä aamupala ja ruoka, ei nyt sen erikoisempaa. Ei suurta eroa arkipäivän rutiineihin, mutta ehkä pelipäivänä koittaa rentoutua vielä enemmän, ja varsinkaan näin kesällä ei viitsisi olla paljon auringossa. Nesteytys on tosi tärkeää, varsinkin jos juoksee paljon kentällä.

Puhutteko te paljon tulevista vastustajista ja niiden ominaisuuksista?
Kyllä, niitä käydään kunnolla läpi vähintään viikkoa ennen ottelua.

                                                                                            Kuva: Jyri Haapanen

Mistä sait aikanasi kipinän aloittaa jalkapallon pelaamisen?
Aloitin Ilveksen kaupunginosajoukkueessa, kuten aika moni muukin aloitti samaan aikaan. Ensimmäinen joukkue oli Ilves Kaleva. Sieltä se lähti. Ei tässä mitään taukoja ole ollut, siitä on joka vuosi edetty.  

Harrastitko siinä ohessa jotain muuta vakavasti?
Joo, ala-asteella aloitin salibandyn ja pelasin sitä KooVeessa aika montakin vuotta. Lopetin 14–15 -vuotiaana, kun aika ei enää riittänyt molempiin. Siitä sai sellaisia hyviä ominaisuuksia, mitä ei tule välttämättä harjoiteltua jalkapallossa. Varsinkin nuoremmalla iällä monipuolisuus on aika tärkeää.

Ketkä ovat olleet urasi kannalta tärkemmät tukijat?
Perhe, jotka kuskasi mua pienempänä treeneihin. Onhan sekin jo, että tulee töistä kiireellä kotiin ja lähtee heti viemään treeneihin ympäri Tamperetta. Ja kun oli vielä kahta lajiakin. Se on vaatinut oman aikansa, ja sitten kausimaksut ovat tietysti oma juttunsa. Nyt ei tarvitse sentään enää maksaa kausimaksua... Onhan tässä oma yhteisöllsyytensä, uusia ihmisiä ja kavereita. Urheilu ei ole joka päivä ollut se ykkösprioriteetti, mikä on laittanut tulemaan kentälle. Vaikkei joka kerran jaksaisi lähteä, niin sinne menee kun tietää, että muutkin on tulossa ja näkee niitä.

Oliko sinulla nuorempana joitain idoleita, joita ihailit?
Sen verran, että Emile Paul Tendeng Ilveksestä oli joskus sellainen suosikkipelaaja. Emeniken muistan vielä Ilveksestä ja Tammelasta, se ei ihan hirveästi siellä pelannut. Kun Emenike oli TamUssa, niin pelasin sitä vastaan TPV:n kakkosjoukkuessa.

Milloin siirryit Punakoneeseen?
Tämä on nyt neljäs kausi TPV:ssä. Kun vaihdoin joukkuetta, niin TPV:llä tuntui olevan aika hyvä tarjonta. Oli junnujoukkue ja miesten kakkosjoukkue, joka pelasi kolmosessa, mikä oli varsin kova taso. Kun en ollut miesten pelejä vielä pelannut, niin kolmonen oli hyvä sarja aloittaa. Ja toki miesten edustus, joka pelasi kakkosta. Siinä oli aika monta porrasta, joita pitkin pystyi kehittymään ja luomaan urapolkua. Muihin tamperelaisseuroihin verrattuna valintaan vaikutti se, että TPV on perinteikkäämpi ja tunnetumpi. Lisäksi minulla oli pari tuttua, jotka olivat myös lähteneet Ilveksestä. Jälkeenpäin heitä on tullut lisääkin.

Jos olisi mahdollisuus vaihtaa takaisin Ilvekseen, niin mitä tekisit?
En kai, TPV:llä on mahdollisuus nousta kakkoseen ja siellä on taas Ilves/2 vastassa. Ei siinä olisi mitään järkeä. Ajattelen enemmän niin, että oman kehityksen kautta voi nostaa omaa tasoa ja tekemistä sekä seuran sarjatasoa. Se lähtee itsestä eikä muista. Siirtyminen ja jatkuva vaihtaminen ei kuitenkaan välttämättä edistä omaa tasoa.

Eli mielestäsi edustuksen toiminta on tarpeeksi pitkäjänteistä ja luotat siihen, että ollaan oikeilla jalanjäljillä?
Kyllä sen valmennuksestakin näkee ja onhan mukana aika monta pelaajaa, jotka ovat olleet mukana siitä lähtien kun junioreja nostettiin edustukseen. Porukkaa on pysynyt aika pitkäänkin, jopa ihan junioreista asti. Heillekin varmasti merkitsee jonkin verran, että on saanut edetä edustukseen asti. Nuorempienkin on hieno nähdä, että seurassa pystyy edistymään, että sellaista tapahtuu oikeasti. Esimerkiksi Ilveksestä pudotetaan enemmän pelaajia pois ja niitä tulee enemmän muista seuroista.

TPV:n vetovoimatekijänä voisi olla enemmänkin se, että ollaan omien junnujen ja kasvattien seura. Menestys hinnalla millä hyvällä ei ole se ykkösjuttu, eikä me mitenkään voitaisikaan alkaa sellaiseen kilpailuun. Mikä sinun mielestäsi on parasta TPV:ssä?
Mielestäni juniorityö pistää kuitenkin silmään. On koululiikuntaa, harrastejalkapalloa ja kilpailullisempaa toimintaa, vaikka minkä ikäisille lapsille. Pyörätuolijalkapalloakin. Laajalti kaikkea erilaista. Myös seuran perinteikkyys on aika kiehtova asia, mitä kaikki ei välttämättä mieti.

                                                                                    Kuva: Jyri Haapanen                         
                        

Miten me saataisiin lisää väkeä katsomoon? Toki kolmosessa pelaaminen ja Tammelan puuttuminen ovat sitä vieneet.
Tietenkin Tammela oli oma juttunsa. Klassikkokenttä, jossa sain itsekin vielä pelata. Perinteikkyys houkutteli omalta osaltaan katsojia stadionille ja sijaintikin oli keskeinen. Tietenkin edustusjoukkueen menestys määrittelee paljon katsojamääriä, joten itse pitää vaan pelata paremmin... Kyllähän edustuksen menestys näkyy junioreihinkin, se näyttää sitä kurssia. Mutta ottelutapahtumaan voisi panostaa vielä paljon enemmän. Onko myynti parhaimmillaan, onko fanituotemyyntiä? Pystyisikö fiilistä nostamaan, jos olisi vaikka jotain heilutettavia lippuja? Ja sisääntulomusiikki ei aina kuulu siellä. Pieni juttu, mutta pitäisi tapahtua joka kerran. On monta asiaa, joita voisi heti alkaa parantamaan.  

Junnuja voisi saada houkuteltua enemmän peleihin vaikka siten, että tiettyjen matsien pitäisi kuulua heidän kauteensa. Samalla mukaan voisi tulla heidän vanhempiaan.
Jos vertaa TamUun tai Ilves-Kissoihin, niin meillä on se valttikortti, että meillä on kuitenkin ne juniorit. Sitä pitäisi kyllä käyttää jollain tapaa enemmän.

Minkälaisia unelmia ja haaveita sinulla on jalkapallourasi suhteen? Ovatko ne muuttuneet matkan varrella?
Minulla ei ikinä ole ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa tai tiettyä haavetta peliuralle. Toivon kehittyväni vielä siten, että voisin pelata korkeammalla sarjatasolla. Olen ollut erittäin tyytyväinen saamiini kokemuksiin ja muistoihin jalkapallon parissa, ja toivon saavani niitä paljon lisää. Välillä tuntuu, että olen nähnyt valtavasti asioita jalkapallossa, sillä uusia asioita pääsee oppimaan ja näkemään lähes koko ajan.

Olen ollut onnekas, sillä mitään vammoja tai loukkantumisia ei ole tullut. Siksi toivon, että terveys ja kunto pysyisivät hyvänä, ja pystyisin harrastamaan jalkapalloa mahdollisimman pitkään. Vaikka tässä iässä kehon rappeutumista ei liiemmin tarvitse vielä miettiä. TPV:n kanssa olisi hienoa saada enemmän positiivisia kokemuksia. Niitä voisi lähteä hakemaan esimerkiksi sarjanousun kautta, sillä pari viime kautta ovat lopulta päättyneet pettymykseen. Muutenkin olisi mahtavaa nähdä TPV pelaamassa isompia pelejä.

Yksi aikaisemmista ”haaveista” oli pelata klassisella Tammelan stadionilla, sillä olin ollut siellä pienempänä katsomassa Kakkosen, Ykkösen ja Veikkausliigan otteluita. Sain onneksi tämän toteutettua ennen stadionin remonttia 17-vuotiaana TPV-debyytissäni vuonna 2020.

Entä jos tämä kausi päättyy taas pettymykseen? Oletko yhä valmis jatkamaan Pallo-Veikoissa?
Kyllä mä luulen niin. Mutta nyt on paras sauma tehdä se nousu. Ja jos tulee toinen pettymys peräkkäin, niin kyllä se varmasti vaikuttaa moniin pelaajiin.

Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Jyri Haapanen / Tuukka Termonen