”Urheilu ja jalkapallo on aina yhteiskunnallista ja poliittista”
Tammelan Voima aloittaa podcast-lähetysten sarjan. Paltsaristi-radion ensimmäisessä jaksossa haastattelemme ”futistohtori” Sami Kolamoa.
Jalkapallo ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke vaan kiinteä osa miljardien ihmisten arkea. Jalkapallo ei voi koskaan olla ”vain jalkapalloa” – futis on taloudellinen megabisnes, kansallis- ja paikallisidentiteetin rakentaja ja loputon intohimojen lähde.
Ilman kannattajia jalkapallo voisi olla vain peli pelien joukossa. Mutta juuri kannattajien myötä jalkapallo on yksi maailman merkittävimmistä kulttuurimuodoista. Suomessa kannattajat nähdään perinteisesti lähinnä kuluttajina ja kannustajina, joiden merkitys lajin kannalta on hiukan toissijainen. Toisaalta kannattajiin kohdistuu myös vaarallisia stereotypioita, jotka johtavat tarpeettomiin ylilyönteihin ja kustannuksiin.
Tammelan Voima on luokiteltu turvallisuusuhaksi virkavallan toimesta. Toiminta on kuitenkin aina perustunut väkivallattomuuteen eikä järjestyshäiriöitä ole taholtamme juurikaan esiintynyt. Olemme vastustaneet rasismia ja pyrkineet edistämään suvaitsevaisuutta näkyvästi katsomotilassa.
Uhkaksi leimaaminen on ymmärrettävästi herättänyt kysymyksiä kannattajien keskuudessa. Kenelle katsomot oikeastaan kuuluvat? Kuka määrittelee ilmaisuvapauden rajat ja millaisen mielipiteen sallitaan näkyä? Onko faniyhteisöjen ajatuksilla merkitystä ja tulisiko niitä kuunnella?
”Kriittisyys on positiivinen asia. Ihminen, joka on kriittinen, on myös kiinnostunut seurasta ja toisista ihmisistä. Se, joka miellyttää koko ajan, ei ole oikea rakastaja lajille”, Sami Kolamo toteaa Paltsaristi-radion päänavauksessa.
Podcast kuunneltavissa Soundcloudissa. Paltsaristi-radio - enemmän kuin jalkapalloa.
Tämä
kesä on viimeinen vanhassa Tammelassa. Siksi olemme onnellisia, että
saamme vielä kerran ennen matsia antautua terassilla musiikin
pyörteisiin. Tai voi toki olla, että joku toinenkin keikka on
tulossa... Joka tapauksessa ennen sunnuntain matsia (n. 16.15-16.45)
esiintyy Uusi Laine, jonka meriitteihin voi lukea noin 40-vuotisen
historian lisäksi Suomen paskin bändi -kilpailun voiton vuodelta
2016. Timo Kyntäjä vastasi Paltsaristin toimituksen kysymyksiin.
Voitko
kertoa bändin lyhyen historian?
Kiitos
mielenkiinnosta. Noin 40 vuotta sitten lukiolaiset Sami Laitala ja
Pertti Laine ryhtyivät tekemään musiikkia “kellarissa”
Ylöjärvellä. Tai itse asiassa bändi ehdittiin aloittaa
Tampereella vuonna 1979 ja Ylöjärvelle muutettiin vasta 1980
lopussa. Live-esiintymisiä on ollut harvakseltaan. Parina viime
vuonna tahti on huomattavasti kiihtynyt, viime vuonna keikkoja oli
noin kerran kuukaudessa. Paikoissa kuten Maanalainen, Vastavirta,
Katubaari Axu, A´la Pispala...
Pisteenä
i:n päällä soitettiin vielä keikka marraskuussa Tampereen
Rautatieasemalla Mielenterveysjunalle. Eli Mielenterveysjärjestöt
olivat varanneet Rovaniemi-Helsinki -junan ravintolavaunun
tietoiskuja varten. Mielenterveyden keskusliitto toivoi väliasemille
paikallisten yhdistysten ohjelmaa. Ja koska Uusi Laine on samalla
Neljäs Avain ry:n (tamperelainen mielenterveysyhdistys)
musiikkihanke, niin menimme “soittamaan junalle”. Yhteys
mielenterveyteen syntyy sitä kautta, että minä olen ammatiltani
mielenterveys- ja päihdeohjaaja. Ja harrastelijarumpali.
Minä
olen ollut tässä proggiksessa mukana vasta pari vuotta, mutta
varsinkin Samin tunnen entisen bändini kautta. Kaksi herraa Sami ja
Pertti ovat Uusi Laine. Nimi juontaa ajoilta, jolloin syntyi
musiikkityyli Uusi Aalto. Bändistä tehtiin siis Uusi Laine, koska
Pertin sukunimi on Laine.
Millainen
yhtyeen kokoonpano on?
Miehistö
on elänyt keikkatilanteiden mukaan. Nyt meillä on ollut sama
miehitys pari vuotta: Sami Laitala –
kitara/koskettimet/laulu/biisit, Pertti Laine – saksofoni ym.,
Markku Korsu – basso, Tuomas Rantala – rummut ja Timo Kyntäjä
– perkussiot. Soitamme punkjazzia, mitä se sitten ikinä onkaan.
Bändin filosofiasta ehkä kertoo jotain se, että
40-vuotisjuhlakeikalle tupsahti tuntematon naisviulisti ja pyysi
lupaa saada soittaa kanssamme. Sehän oli parasta mitä voi sattua!
Eli viihdytämme itseämme erikoislaatuisilla keikkapaikoilla ja
vierailevilla tähdillä.
Oletteko
tehneet äänitteitä? Mistä musiikkianne voi
kuunnella?
Kellarinauhoja
syntyi aktiivisesti vuosina 1979-1986. Sami muistelee, että Uusi
Laine on päässyt vinyylille kaksi kertaa: 1980 Hede-levy ja 2019
Svartin julkaisema Pölyä kokoelma (2LP). Ensimmäistä kokonaista
levyä tehdään juuri nyt. Kaikki biisit ovat omia ja lähinnä
Samin tekemiä.
Kotisivut www.neljasavain.fikertovat
myös jotain. Tai itse asiassa aika paljon, tosin yhdistyksen alla
tehdään musiikin lisäksi myös
kokemusasiantuntijatoimintaa.
Matskua on esimerkiksi You
Tubessa ja siellä kotisivuilla. Sami tekee myös paljon filmauksia
(oikeastaan kaikki keikat on kuvattu) ja tekee koskettimilla omia
kokeilujaan. Samilla on oma studio Vuorentaustassa.
Voititte
2016 Suomen paskin bändi - kilpailun? Kerrotko hieman tuosta
tapahtumasta?
Minä
en soittanut yhtyeessä vielä Paskin bändi -vaiheessa, mutta
järjestin silloin Tampereelle isoa mielenterveysaiheista tapahtumaa.
Kun kuulin bändin voittaneen tuollaisen tittelin, buukkasin heidät
heti ohjelmistoon Kumppanuustalo Arttelin tapahtumaan nimeltä
Kokoontumisajot.
Teillä
oli ilmeisesti joku rooli perutuissa Asunnottomien jalkapallon
MM-kisoissa?
Tämä
asunnottomuusjuttu liittyi oikeastaan suhteisiini sosiaalialan
duuneihin ja meidän haluumme tehdä kummallisia keikkoja. Lisäksi
saamme tehdä samalla eräänlaista terapeuttista työtä sekä
muiden että itsemme hyväksi.
Juuri
tällaista toiset huomioonottavaa epäitsekästä asennetta
kaivataan! Tulkaahan siis sunnuntaina ajoissa Tammelaan, niin saatte
olla todistamassa harvinaislaatuista musiikkitapahtumaa.