Kaikki kolme esiintyjää alistuivat vastaamaan Tammelan Voiman keskuskomitean musiikki-, kirjallisuus- ja teatterikasvatusosaston (MKTKO) asettamiin kysymyksiin ja saavuttivat näin nomenklatuuran hyväksynnän. Jatkossa itsekriitiikkiä kuitenkin suositellaan epäsuosioon joutumisen ehkäisemiseksi.
THE PHOENIX FOUNDATION on
turkulainen pitkän linjan rockyhtye. Sen juuret kaivautuvat lähinnä
punk rockin kevyemmälle laidalle, muttei eipä tätä viitsisi sen
tarkemmin lokeroida. Kuunnelkaa itse! Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen
Jallu näppäili meille auliisti mielenkiintoista informaatiota.
Kerrohan meille lyhyt historiikki?
Mistä olette saaneet motivaation jatkaa näin kauan?
Bändi perustettiin tammikuussa 2002.
Uudenvuodenaaton humalainen idea vietiin treenikselle asti ja homma
tuntui toimivan. Kokoonpanoon tuli iso muutos joskus 2007 tai 2008 ja
siitäkin se vielä pariin otteeseen hioutui nykyiselleen. Eka levy
tällä nykyisellä kokoonpanolla ilmestyi vuonna 2014. Sitä ennen
soiteltiin kolmisen vuotta ja julkaistiin kaksi levyä yhden
lisäkitaristin voimin. Nykyään ollaan siis trio. Motivaatio bändin
jatkamiseen on aina tullut ihan luonnostaan. En ole koskaan nähnyt
mitään syytä lopettaa soittamista tai tämän tyylisen musiikin
tekemistä. The Phoenix Foundation on mulle eräänlainen
“esikoislapsi” ja lapsistani ehdottomasti se rakkain. Tämä
bändi jatkunee niin pitkään kuin minussa henki vielä pihisee…
Minkälainen musiikillinen historia
jäsenillänne oli ennen aloittamistanne? Entä mitä kaikkea muuta
olette ehtineet tehdä musiikin saralla The Phoenix Foundationin
ohella?
Mulla ei oikeastaan ollut mitään
mainitsemisen arvoisia bändejä ennen The Phoenix Foundationia.
Jotain erikoisräpellyksiä Varkaudessa (josta muutin Turkuun
90-luvun lopulla), mutta ne olivat lähinnä sellaista covereiden
soittelua tai omia neliraituriprojektejani. Ei siis mitään sen
“vakavampaa” bändijuttua. Turussa sitten tutustuin Vuokkoon ja
Jamppaan, jotka soittivat sillä hetkellä Back Against the Wall
–nimisessä bändissä. He taas pyysivät rumpuihin Hate Unitissa
sillä hetkellä rummutellutta Hikkeä. Myöhemmin olen soitellut mm.
bändeissä Wörm, The Stakeout, Kieltolaki, 1981 ja Vastusta. Muut
Phoenixissa jossain vaiheessa vaikuttaneet tyypit ovat soitelleet
(tai edelleen soittelevat) esimerkiksi tällaisissa bändeissä:
Särkyneet, Death With a Dagger, Unkind, Myne, Büfo, Species Traitor,
Toyfactory, Last Shot at Fame, Reality Show yms.
Kuinka kokoonpano on muuttunut
vuosien varrella? Oletteko olleet koko ajan aktiivisia vai
sisältääkö historia suvantovaiheita?
Tuossa ekassa kysymyksessä tähän jo
vähän vastailinkin. Alkuperäisestä kokoonpanosta olen siis
jäljellä vain minä. Bändissä on soittanut näiden kuluneiden 18
vuoden aikana yhdeksän eri tyyppiä. Nuo kokoonpanomuutokset ovat
yleensä vain lisänneet bändin aktiivisuutta. Varsinkin uusien
biisien suhteen. Ehkäpä tässä kuluneen vuoden aikana on ollut
jonkinlainen pieni suvantovaihe meneillään? Vaikka tulihan meiltä
alkuvuodesta uusi split 7” ja on tässä toki jo jotain uusia
suunnitelmiakin taas alustavasti mielessä.
Onko ulosantinne muuttunut vuosien
saatossa? Ainakin kehittynyt se luullakseni on... Onko teillä
kotimaisia hengenheimolaisia?
On se toki muuttunut. Oma
biisintekotyylini on muuttunut ja myös tyyli sovittaa biisejä
yhdessä muun bändin kanssa. Varsinkin studiossa työskentely on
tullut kivalla tavalla tutummaksi ja sitä kautta helpommaksi. Ja
toki tuo yhteen kitaraan siirtyminen on myös muuttanut tapaa tehdä
biisejä. Kotimaisia hengenheimolaisia on vähän
vaikea nimetä. Yhtenä sellaisena tekisi mieli sanoa Ratsia, jonka
kakkos-LP:tä pidän itselleni yhtenä tärkeimmistä
vaikuttajistani. 2000-luvun alussa oli muun muassa Red Cabaret ja
Manifesto Jukebox, joista varsinkin jälkimmäiseen meitä aikoinaan
verrattiin vähän turhankin paljon. Samoja vaikuttajia meillä toki
oli, mutta aika erilaista kamaa kuitenkin tehtiin ja tehdään
edelleen. Nykybändeistä varmaan joku Custody on lähinnä samaa
“heimoa”, vaikka luulen että meidänkin vaikutteet tulevat
täysin eri bändeiltä.
Minkälaisessa asemassa sanoitukset
ovat musiikkiin verrattuna?
Sanoitukset ovat mulle todella
tärkeitä. Ne kai tästä bändistä mulle sen “rakkaimman lapsen”
tekevätkin. Eipä niitä muiden tosin tarvitse ymmärtää. Jokainen
tehkööt omat tulkintansa. Mulle ne ovat omia henkilökohtaisia
päiväkirjamerkintöjä. Kuulijoille toivottavasti vain yksi
instrumentti muiden joukossa. Ja onhan noilla uusimmilla levyillä
ollut instrumentaalibiisejäkin. Kauniita ja koskettavia juttuja
ilman sanoja…
Mitä ulkomusiikilliset seikat kuten
levynkannet teille merkitsevät? Onko visuaalinen puoli tärkeää
myös lavalla? Harrastatteko muita taiteellisen ilmaisun muotoja?
Kannet ja hienot kansitaiteet ovat myös
aina olleet mulle todella tärkeä osa levyjä. Tietynlainen
kokonaisuus viehättää. Keikkojen visuaalisesta puolesta en osaa
sanoa oikein mitään. En oikein koe olevani mikään esiintyjä.
Nousuhumalassa uskallan mennä ihmisten eteen ja pystyn soittamaan
biisit liikaa jännittämättä. En kuitenkaan koskaan ole juurikaan
nauttinut esiintymisestä…Päinvastoin! Mua kiinnostavat taidejutut
muutenkin kuin The Phoenix Foundationin suhteen. Teen paljon
kuvataidetta omille ja kavereiden bändeille. Ja jotain
kuvataidejuttuja bändihommien ulkopuolellakin.
Mitkä ovat uranne huippuhetkiä?
Entä onko teillä vielä jotain mitä haluaisitte saavuttaa tai
jotain mitä on jäänyt hampaankoloon?
Vaikea kysymys! Mä olen aina tehnyt
musajuttuja oikeastaan vain itseäni varten ja tuntuu, että olen
myös onnistunut saavuttamaan kaikki tavoitteeni sillä saralla. Jos
koitan mietitä joitain “huippuhetkiä”, niin ensimmäisenä
tulee mieleen yksi keikka Turusta Aurinkotehtaan pyöräpajalta
muutaman vuoden takaa. Olisin halunnut perua koko keikan paskojen
henkilökohtaisten fiilisten takia, mutta päätin kuitenkin yrittää.
Jotenkin ensimmäistä (ja ehkä myös toistaiseksi ainoaa) kertaa
saavutin biisien kirjoitushetkellä vallinneet tunnetilat tuon keikan
aikana ja unohdin täysin jännityksen ja yleisön (15 tyyppiä?)
läsnäolon. Se oli jotenkin todella intiimi, tunteikas ja
ikimuistoinen keikka. Mulle jäi vahvasti sellainen fiilis, että
myös ne harvat paikalla olleet saivat keikasta samoja fiiliksiä
kuin minäkin.
Keikka on TPV:n kannattajien
järjestämä. Mitä futis teille merkitsee? Onko teillä
suosikkijoukkueita? Millainen on jalkapalloskenen tila Turussa
nykyisin?
Mä pelasin futista joskus junnuna.
Siitä tuli kuitenkin liian vakavaa, joten 17-vuotiaana vaihdoin
nappikset sähkökitaraan. Mexicon MM-kisat olivat viimeiset, joita
joskus seurasin. Gary Lineker oli mun suosikkipelaaja silloin! Sen
jälkeen en ole kauheasti urheilusta innostunut. Muistan kun olin
itse Gothia-cupissa Göteborgissa Italia ´90 –turnauksen aikaan.
Silloin vain pelasin, en seurannut. Muistan kuinka mua ärsytti, että
muita kiinnosti TV:stä tuleva futis niin paljon. Turussa mulla on
kavereita, jotka seuraavat Interiä ja kavereita jotka seuraavat
TPS:ä. Mua ei kumpikaan kiinnosta. Olen siis täysin väärä
ihminen vastaamaan siihen, millainen jalkapalloskenen tila on Turussa
nykyisin. Lähinnä mua ärsyttää se, miten joku jalkapallo jakaa
ihmisiä niin vahvasti kahteen eri leiriin. Jotenkin mä aina liitän
urheilun ja sen fanittamisen sellaiseen “junttimeininkiin”. Ja
usein siihen mun mielikuvaan myös sisältyy sellaista typerää
kansallismielisyyttä yms. Vaan ei se toki aina niin mene. Esimerkiksi teidän
porukalla (Tammelan Voima) on vahvasti avoimen antifasistinen
meininki. Tuon tyyppistä futis- ja fanituskulttuuria kannatan. Mut
joo…ehkä mä tosiaan oon vähän väärä tyyppi vastaamaan tuohon
alkuperäiseen kysymykseen.
THE REGULATOR pitää yllä kotimaisen hardcoren perintöa ja synnyttää vähitellen myös uutta, kiihkeänä sykkivää materiaalia. Niila otti asiakseen kirjoittaa puhtaaksi bändin pohdinnat uteluitamme koskien, kiitos hänelle.
Milloin ja miten ajatus The Regulator -yhtyeestä syntyi? Kuinka paljon bändi on ehtinyt muuttua kokoonpanonsa ja musiikkityylinsä suhteen?
Minä (Niila), Mika ja Pate soitettiin
Pakkosyöttö-nimisessä bändissä, mutta sen touhut loppuivat
sitten. Oltiin kumminkin tehty uusia biisejä jonkin verran ja
mietittiin, ettei luovuta niistä niin helpolla. Sitten Mika kysyi
Tammisen Jannea mukaan huutamaan ja Janne tuli mukaan. Siinä
vaiheessa bändi sai nimen the Regulator. Jannen kanssa me vedettiin
pari keikkaa, mutta se on aika kiireinen kaveri, joten homma alkoi
hyytyä. Lopulta me päädyttiin yhteisymmärryksessä siihen, että
yritetään etsiä uusi vokalisti. Pate pyysi mukaan Teppoa ja nyt
homma on taas lähtenyt rullaamaan. Tämä tuleva keikka on meidän
eka keikka tällä uudella kokoonpanolla.
Minkälainen musiikillinen historia
jäsenistöllä on? Kuinka se on vaikuttanut The Regulatorin soundiin
ja tyylilajin valintaan?
Kaikilla on taustalla aiempia bändejä
ja osalla ihan nykyisiäkin bändejä sivussa. Osalla on vähän
pidempi soittotausta ja osalla vähän lyhempi. Bändien tyylitkin on
ollut aika laajalla skaalalla, ainakin tämän punk- ja
hardcoregenren suhteen ajateltuna. Ei me olla oikein tämän bändin
kanssa valittu mitään soundia tai tyylilajia. Mika tai Pate tekee
riffin ja mä sitten räpellän siihen rummut päälle parhaan
taitoni mukaan. Tähän mennessä biisit onkin olleet jo valmiita,
ennen kuin Teppo on alkanut tehdä sanoituksia ja lauluja muuten.
Mutta tämä varmaankin muuttuu, kun saadaan nuo vanhat biisit
hoidettua pois alta. Soundissa kyllä varmaan jollain tapaa
kuuluu se, ettei me olla ihan ekaa bändiä virittelemässä ja
varmaan siellä jotenkin kuuluu myös joitain vivahteita jokaisen
soittohistoriasta, mutta en osaa oikein sitä sen tarkemmin kuvailla.
Mikä on bändiä eteenpäinvievä
toimintaidea ja kantava voima? Mikä antaa suurinta nautintoa The
Regulatorin suhteen eli mikä on parasta musahommissa?
Eipä tässä taida oikein mitään
ideaa olla. Osittain tämä on sitä, että me ollaan tehty näitä
musahommia jo niin pitkään, ettei osata lopettaa. Enkä tarkoita
tätä negatiivisessa mielessä. Soittaminen on muodostunut sen
verran vakiintuneeksi osaksi elämää, että sitä tulee tehtyä ja
se on hyvä tapa purkaa höyryjä. Parasta näissä hommissa on
tietysti keikkojen soittaminen, mutta sen ohella myös uuden musan tekeminen on
ihan mukavaa, ainakin silloin kun se sattuu sujumaan.
Ette ole ehtineet vielä julkaista
mitään eikä The Regulator ole muutenkaan ollut kovinkaan
aktiivinen tuomaan julki tuotoksiaan saati sitten tyrkyttämään
itseään internetin kautta. Mistä "matala profiili"
johtuu? Onko teillä kuitenkin jo suunnitelmia esimerkiksi levyjen
suhteen?
Matala profiili johtuu tästä vähän
aikaa sitten tapahtuneesta vokalistin vaihdoksesta. Biisien pohjia on
nauhalla ja jonkin ajan päästä pitäisi saada laulutkin varmaan
nauhalle. Ei me olla turhaan hötkyilty tässä. Sitten kun on saatu
nauha valmiiksi niin yritetään keksiä joku julkaisija. Eli
suunnitelmana on saada ainakin jonkinlainen lätty pihalle tässä
lähiaikoina (huom! suhteellinen käsite). Jää nähtäväksi onko
se sitten 7” vai LP.
Suomen punkskene elää vahvaa
noususuhdannetta. Mitkä ovat valttejanne ja parhaita puolianne,
joilla nousette esiin laadukkaasta bändimassassa? Keksittekö The
Regulatorista joitain omaperäisiä ominaisuuksia?
Ehkä se, että ollaan vähän eri
ikäisiä ja sikälikin vähän eri taustoilla tässä hommassa.
Kaikilla on ollut erilaisia bändejä aiemmin, mikä tekee meidän
musasta jollain tapaa omaperäistä. En keksi mitään tiettyä
omaperäistä ominaisuutta, mutta en keksi kyllä oikein mitään
bändiäkään, miltä me kuulostettaisiin, vaikka joissain biiseissä
on tietty kuultavissa selkeitä vaikutteita.
Keikka on TPV:n kannattajien
järjestämä ja nimeltään Palloa ja Punkkia. Mitä futis teille
merkitsee? Sisältääkö se syvempiä merkityksiä kuin pelkkää
viihdettä ja liikuntaa?
Kyllä meille futis on enemmänkin sitä
viihdettä. EM- ja MM-kisat tulee seurattua ja ne on aina
viihdyttäviä. Ja on ihan hienoa esimerkiksi se, että Teemu Pukilla
on lähtenyt kausi liikkeelle hyvin Valioliigassa, mutta ei meistä
kukaan taida olla mikään kovan luokan futisfanaatikko. Eli hieno
peli kyllä, mutta ei se meille sisällä sen suurempia merkityksiä.
The Regulator (Kuva: Krista Kylmäkoski)
Tampereelta rynnistää PÖÖLÖ JA YSTÄVÄ. En tiedä mistä nimi on peräisin, mutta minut se meinasi karkoittaa pois ääreltään jo ennen ensimmäistäkään auditiivista kontaktia. Onneksi sain vihjeen, järkeni tervehtyi ja tajusin erehtyneeni. Ostin sitten levynkin Nikeltä ja olen sitä usein pyöritellytkin. Mutta vain silloin, kun jälkikasvu ei ole kuulolla.
Mitä kuuluu Pöölön ja Ystävän menneisyyteen eli miten ja milloin aloititte yhteisen taipaleenne? Löytyykö jäsenistönne historiasta muita mainitsemisen arvoisia yhtyeitä?
Yhteinen taival alkoi joskus noin
2015-2016 paikkeilla täsmälleen. Mainitsemisen arvoisia yhtyeitä
yhtyeen historiasta löytyy lukemattomia kappaleita, mutta en nyt
rupea niitä tässä mainitsemaan.
Kappalevalikoimanne kuljettaa
kuulijaa aina herkästä iskelmästä rosoiseen punkrokkiin. Mistä
olette saaneet innoituksen näin herkulliseen sekoitukseen? Osaatteko
nimetä musikaalisia vaikutteitanne? Löytyykö sellaisia myös
musamaailman ulkopuolella?
Kyseessä on todellakin tosi
herkullinen sekoitus meidänkin mielestämme. Senpä takia se
semmoinen on. Osaamme kyllä nimetä näitä vaikutteita, emme niitä
nyt tässä käy nimeämään. Paitsi joitain ehkä. Lehdon Toni
Somerolta muunmuassa on tosi kova mies. Antti Behm myös on
vaikuttanut syvästi yhtyeen tapaan tulkita ilmassa väreileviä
viestejä ja muodostaa niistä lyyris-musikaalisia
taidekokonaisuuksia. Someron entinen kirjastonjohtaja ja palkittu
runoilija Risto Rasa on hieno mies.
Sanoituksetkaan eivät ole yhdestä
puusta vuoltuja vaan aaltoilevat tapettimuodin ja päihdehuuruisten
ihmissuhteiden välisissä epätasaisissa maastoissa. Lisäksi niissä
on sopivasti tummanpuhuvaa huumoria. Mistä saatte ideat näinkin
erityylisiin lyriikoihin? Kuinka suuri itsekritiikki teillä on
sanoitusten suhteen, ruoditteko niitä porukalla?
Monta lyyrikkoa on yhtyeessä ja
yhdessä niistä riitelemme sitten. Koviten huutanut saa yleensä
tahtonsa läpi. Jos jollain on toteuttamisen arvoisia ideoita, hän
yleensä ottaa Koskenkorvaa ja
kovia huumausaineita saadakseen
äänenvoimakkuutensa tilanteen vaatimalle tasolle. Kyllä!
Edustamistanne aihevalinnoista
Tammelan Voimalle jalkapallo on toki rakkain (tai ainakin tasoissa
päihteiden kanssa). Mainio Laitalinkin ralli kuvaa hienosti
kuningaspelin kiihkeitä hetkiä. Mistä kappale kumpuaa? Millainen
suhde teillä on jalkapalloon? Mikä pelissä on parasta?
Suhteemme jalkapalloon on sekä
henkinen, psyykkinen että fyysinen. Laitalinkin ralli kertoo
aikoinaan Tampereen seudun hiekkakentillä pelkoa vastustajissa ja
omissa joukkuetovereissaan herättäneen taitoniekan ja armottoman
viimeistelijän maineen saavuttaneen erään nimeltä
mainitsemattoman Kaarlo Jussi Antero Terhon nopeasta oivaltavasta
ajatusten juoksusta sekä unohtumattomista jalkapallollisista
uroteoista. Yhtyeen jäsenten palkintokaappien hyllyt notkuvat niin
palkinnoista, pokaaleista kuin pysteistäkin. Kuitenkaan mielestämme
pelissä parasta ei suinkaan ole voitto, vaan tappio.
Toistaiseksi ainoa julkaisunne on
kesällä 2019 ilmestynyt Tunnetko esimiesten värähtelyn? -niminen
LP. Käsittääkseni painos oli varsin pieni, onko luottonne
fyysisten äänitteiden menekkiin näin huono? Kuinka päädyitte
tekemään juuri vinyylin?
Ei oikein saada mitään aikaiseksi.
Tässä on tulos, kun ponnistelemme voimamme äärimmilleen.
Keskitymme mielummin itse taiteeseen kuin sen julkaisemiseen. Kaikki
on niin kovin vaikeaa.
Millaista palautetta olette saaneet levystä? Ovatko arvioijat tajunneet kupletin juonen vai oletteko pikemminkin väärinymmärrettyjä neroja? Mitä kriitikoiden kehut tai moitteet teille merkitsevät?
Hyvää palautetta on tullut. Leinonen
sano että on liikaa autotunea, muuten on ollu posia. Ykskii jätkä
sano että tykkää tosi paljon. Ainii ja Marzi Nyman anto
Kaivosukeltaja-sinkulle kympin radiossa. Siitä tuli hyvä mieli.
Olette keikkailleet aika tiheästi
ainakin Tampereella. Mihin muualle olette ehtineet? Mitä lavoja
haluaisitte vielä valloittaa? Entä mitä muita suunnitelmia tai
haaveita teillä on bändin suhteen?
Olemmehan olleet useasti muun muassa Hervannassa. Toivottavasti saamme itsemme kutsutuksi sinne jatkossakin. Uusi ep tulee kohtajoskus. Tampereella on kiva soittaa kun muualle on niin pitkä matka. Haaveenamme on kaikenlaisia juttuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin käy seulomaan. Voin kuitenkin mainita muutamia asioita: Lievä raitistuminen ei tekisi pahaa kenellekkään, tai voi se tehdäkin. Eli ei siitäkään sen enempää.
Olemmehan olleet useasti muun muassa Hervannassa. Toivottavasti saamme itsemme kutsutuksi sinne jatkossakin. Uusi ep tulee kohtajoskus. Tampereella on kiva soittaa kun muualle on niin pitkä matka. Haaveenamme on kaikenlaisia juttuja, joita en nyt tässä sen tarkemmin käy seulomaan. Voin kuitenkin mainita muutamia asioita: Lievä raitistuminen ei tekisi pahaa kenellekkään, tai voi se tehdäkin. Eli ei siitäkään sen enempää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti