Määrätietoisella työllä kohti terävintä kotimaista kärkeä

Paltsaristin kevätkauden jo perinteeksi muodostuneen haastattelusarjan saa kunnian aloittaa monin eri tavoin erittäin mielenkiintoinen peluri. Riku Oras on useimmille tamperelaista jalkapalloa seuranneille tuttu jo TamUn joukkueesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin kaduttaa, ettei miehen otteita ole tullut seurattua tarkemmin jo ennen siirtoa Pallo-Veikkoihin. Peliotteiden ollessa vielä pieni arvoitus taitaa Riku valloittaa monta punaista sydäntä jo pelkästään tämän jutun perusteella. Näin kävi ainakin haastattelijalle. Toivotaan että lumous vain vahvistuu vihreällä veralla.  

 

Tervetuloa punakoneeseen! Vuosi vaihtui ja pelit ovat olleet käynnissä jo pitkään. Pitkää taukoa ei jalkapalloiluun tosissaan satsaava siis kerkeä pitää. Ehditkö kuitenkin tyhjentää pääsi ja rentoutua kunnolla viime kauden päätteeksi? Kai jonkinlainen paussi palloilusta kuitenkin aina tarvitaan? Minkälaisia ajatuksia kausi 2018 herättää sinussa nyt, kun aikaa sen päättymisestä on ehtinyt vierähtää jokunen tovi?

– Viime kausi oli vaiheikas ja haastava, sillä jouduimme taistelemaan sarjapaikasta viimeiseen pillinvihellykseen saakka. Pohjoislohkon loppukauden ottelutahti oli tiivis ja intensiivinen säilymistaistelu vaati veronsa, joten pieni lepo ja rauhoittuminen teki taistelun tauottua hyvää kropalle ja mielelle. Vaikka ehdinkin myös lomailla ja rentoutua kauden jälkeen, minulla ei ole tapana laiskotella ja löhöillä sarjakauden ulkopuolella.

– Pidän treenaamisesta ja monipuolisesta liikkumisesta, joten sarjakauden loputtua minulla oli hyvin aikaa urheilla ja pelailla muita lajeja vapaammin kuin pelikauden aikana. Samalla kroppa pysyy kunnossa ja treeneihin palaaminen tauon jälkeen oli helpompaa. Kausi 2018 oli vaikea, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olen erittäin helpottunut ja tyytyväinen, että onnistuimme raapimaan tarvittavat pisteet kasaan, vaikka tilanne näytti erittäin pahalta vielä muutama kierros ennen sarjan loppua.

 

Kotimaan tauon aikana ainakin allekirjoittanut joutuu turvautumaan ajoittain toissijaisiin vaihtoehtoihin eli ulkomaisiin sarjoihin. Seuraatko vapaa-ajallasi futista laajemminkin kuin kotimaan osalta? Jos, niin mihin suuntiin mielenkiintosi kohdistuu vahvimmin?

– Rehellisesti sanottuna olen erittäin huono penkkiurheilija ja fani, sillä en omista omaa telkkaria eikä minulla ole edes kunnollista lempijoukkuetta. Tottakai tykkään katsoa Mestareiden liigaa sekä muita hyviä matseja kavereiden kanssa, mutta yksikseni en katso tai seuraa pelejä käytännössä ollenkaan. Seuraan kotimaista jalkapalloa jonkin verran ja tykkään käydä katsomassa pelejä myös paikan päällä. Englannissa vietetyn vaihtovuoden aikana ehdin käydä katsomassa matseja ja varsinkin eri alasarjajoukkueiden otteluissa oli hyvä meininki. Valioliigaotteluihin on suhteellisen vaikea saada lippuja ja niiden hinnat ovat karanneet käsistä, joten kannattaa mennä katsomaan alempien sarjatasojen matseja, jos sattuu eksymään sumuisille saarille.

 

Suomalaisen jalkapallon arvostuksen puutteesta kertoo ehkä myös se, että yleensä suosikkipelaajiksi mainitaan joku ulkomainen huippu. Onko sinulla joitain erityisiä kotimaisia ihanteita, jotka tekivät sinuun aikoinaan unohtumattoman vaikutuksen?

– On totta, ettei suomalaisessa jalkapalloilussa ole syntynyt vähään aikaan Litmasen tai Hyypiän kaltaisia koko jalkapalloilevan kansan idoleita, eikä minullakaan ole ollut sen suurempaa kotimaista lempipelaajaa. Nuorempana myös omat lempipelaajat tulivat enemmänkin Espanjan tai Brasilian lämmöstä kuin Suomesta. Jossain vaiheessa nuorempana ihailin suunnattomasti Ronaldinhoa, vaikka oma pelityylini onkin aika kaukana brasilialaisen pelitavasta.

 

Mitkä ovat varhaisimpia jalkapallomuistojasi? Kuinka ja missä ajauduit aikoinaan vakavasti jalkapallon pariin? Mikä on parasta, mitä jalkapallo on sinulle antanut?

– Kasvattajaseurani on itähelsinkiläinen FC Kontu ja pelasin siellä C-junioriksi saakka. Muistan vieläkin elävästi ensimmäiset treenit, pelit ja turnaukset. Ensimmäinen turnaukseni oli Helsinki cup ja nuorempana turnaus oli aina kesän kohokohta, kun pääsi pelaamaan muista kaupungeista ja maista tulleita jengejä vastaan. Ensimmäisessä Helsinki cupissa jouduin pelaamaan seuran kakkosjoukkueessa, mutta heti toisessa turnauksessani pääsin pelaamaan FC Kontu Valkoiseen eli ikäluokan edustusjoukkueeseen.
– Toisessa turnauksessa pääsimme pelaamaan finaalissa Mypaa vastaan Anjalankosken stadionilla ja turnauksen voittaminen tuntui silloin Mestareiden liigan voitolta. En ole sen matsin jälkeen päässyt pelaamaan kyseisellä stadionilla, joten on mahtavaa päästä pelaamaan Mypaa vastaan tulevalla kaudella. Meillä oli Konnussa suhteellisen hyvä ikäluokka ja pystyimme välillä haastamaan Klubia ja Honkaa tosissaan. B-juniorina siirryin Helsingin IFK:hon ja siellä etenin junioreista seuran edustusjoukkueeseen saakka. Mielestäni jalkapallossa parasta ovat ihmiset, kokemukset ja elämänopetukset. Varsinkin IFK:ssa opin paljon elämästä sekä jalkapallosta laadukkaan valmennuksen ansiosta ja sain sieltä tärkeitä elinikäisiä ystäviä.

 

Onko lajin valinta koskaan kaduttanut? Esimerkiksi loukkaantumisten aikana?
– Jos haaveilee rikkauksista ja ammattilaisuudesta jalkapalloilijana Suomessa, lajivalintaa kannattaa miettiä uudestaan, sillä lajin todelliselle huipulle nouseminen on haastavaa. Minua lajivalinta ei ole missään vaiheessa kaduttanut, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, olen jalkapallon kautta tutustunut useisiin hienoihin ihmisiin, saanut unohtumattomia kokemuksia ja samalla oppinut joukkueurheilusta sellaisia asioita, joita voi olla vaikea oppia missään muualla. Olen onnistunut välttämään vakavat loukkaantumiset ja pysynyt pelikuntoisena jo useamman vuoden ajan. Ainoa vakavampi loukkaantuminen tuli B-junioreissa, kun vasen polvi jouduttiin operoimaan eturistisiteitä ja kierukkaa myöten.

 

Sinisten osalta viime kautta voi tuskin kokonaisuutena kehua, mutta minkälaisen arvosanan antaisit siitä itsellesi? Mitkä olivat tärkeimmät opit viime kesältä?

– Kausi oli itsellenikin vaikea enkä mielestäni onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Oma valmistautuminen kauteen jäi vajaaksi, sillä palasin Englannista vasta muutama viikko ennen kauden alkua. Vaikka olin pelannut ja treenannut koko talvikauden Englannissa ja olin fyysisesti hyvässä kunnossa, niin ei kauteen valmistautuminen ollut missään nimessä optimaalinen. Koko joukkueen pelaaminen ei kauden aikana loksahtanut kunnolla kohdilleen, vaikka joukkueessa oli paljon taitavia pelaajia. Annan itselleni kouluarvosanaksi seiska miinuksen, sillä en pystynyt pelaamaan parhaalla mahdollisella tasolla läpi kauden. Tärkein opetus viime kaudesta on se, että kauteen valmistautuminen ja laadukas arki ovat erittäin tärkeitä. Pitkän treenikauden aikana joukkue ehtii hitsautua yhteen ja hioa yhteispelin kentällä kuntoon, joten sen vuoksi on tärkeää treenata laadukkaasti heti tammikuusta alkaen.

 

Vaikka et vielä vanha olekaan, niin uraasi mahtuu varmaankin runsaasti sekä riemukkaita voittoja että katkeria tappioita. Kuinka käsittelet otteluja mielessäsi, miten analysoit niiden tapahtumat? Osaatko jättää ne helposti taakse, vai ovatko matseja seuraavat päivät vaihtoehtoisesti joko ruusuilla tanssimista tai murheen laaksossa laahustamista?

– Vihaan häviämistä yli kaiken ja varsinkin aikaisemmin tappiot saattoivat viedä yöunet ja maalata mielen mustaksi. Nykyään olen oppinut käsittelemään tunteita paremmin ja pyrin purkamaan ottelut jälkikäteen järjellä, joten tappion jälkeen tykkään olla yksin ja käydä pelin läpi mielessäni. Olen suhteellisen analyyttinen ja otteluista löytyy aina jotain kehitettävää ja parannettavaa. Peleistä löytyy aina lopputuloksesta huolimatta viilaamisen varaa, joten virheistä pitää ottaa oppia ja niin omaa kuin joukkueenkin tekemistä pitää lähteä parantamaan treenikentän kautta.

                              

Mitä ominaisuuksia haluaisit kehittää eniten tulevalla kaudella? Ovatko kehittymistä vaativat osa-alueesi muuttuneet merkittävästi vuosien varrella?

– Kaikilla pelin eri osa-alueilla ja fyysisessä puolessa on aina tietenkin parantamisen varaa. Keskikentän roolitus on hieman erilainen kuin mihin olen tottunut viime vuosina, joten varsinkin oma liikkuminen puolustussuuntaan ja puolustuspelaaminen ylipäätään pitää saada kuntoon. Emme ole ehtineet treenata pallollista pelaamista vielä joukkueen kanssa kovin paljon, mutta haluan kehittää omaa pallollista pelaamista, jotta osaan tehdä pelin kannalta oikeanlaisia ratkaisuja kentällä.
– Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja sitä kautta välttänyt suuremmat loukkaantumiset, mutta nopeus- sekä kestävyysominaisuuksia voi aina parantaa. Tammikuun aikana olen kärsinyt pienestä takareisivammasta ja se on haitannut hieman harjoittelua. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni kokonaisvaltaisesti ja pitämään kaikki osa-alueet tasapainossa. TPV:n valmennustiimi on vakuuttanut minut ensimmäisten viikkojen aikana ja uskon, että tämä on minulle urheilullisesti paras paikka kehittyä. Tulevalla kaudella aion elää vielä laadukkaampaa urheilijan arkea ja hoitaa lihashuoltoon sekä palautumiseen liittyvät asiat kunnolla.

 

Miten sinut on muuten otettu vastaan pukukopissa? Saavuit sentään suoraan vihollisten leiristä. Onko sininen menneisyys jo ”annettu anteeksi”, vai merkitseekö pelaajien parissa tuollainen edes mitään? Oletko kopissa ja treeneissä yleensä hiljaisten vai äänekkäimpien joukossa?

– Tietenkin TamU-taustasta kuittaillaan ja huudellaan lähes päivittäin joukkueen sisällä, mutta se kuuluu asiaan. Joukkueiden välille ehti kehittyä muutaman vuoden aikana hyvä taisteluasetelma ja varsinkin derbyt nostivat verenmaun suuhun ja tunteet pintaan molempien joukkueiden pelaajissa. Sen vuoksi siirtyminen pahimpaan kilpailijaan ei ollut aivan mutkatonta ja muiden ihmisten reaktiot jännittivät hieman etukäteen. Kaikesta huolimatta minut on otettu kaikin puolin hyvin vastaan pukukopissa ja olen päässyt luontevasti sisään joukkueeseen.
– Olen treeneissä ja kentällä suhteellisen paljon äänessä, mutta pukukopissa avaan suuni vain, kun minulla on oikeasti jotain sanottavaa. Joillakin nimeltä mainitsemattomilla pelaajilla on tarve olla jatkuvasti äänessä ja huomion keskipisteenä, mutta yleensä suusta ei tule mitään kovin viisasta sanottavaa. Varmaan viimeistään saunaillassa selviää, olenko päässyt sisään Punakoneeseen ja onko sininen menneisyys unohdettu.

 

Minkälaisia toiveita ja odotuksia sinulla on tulevaa kautta ajatellen? Mitkä ovat suurimmat erot kakkosessa ja ykkösessä? Mitä pitää ottaa huomioon, että pystymme taistelemaan tasapäisesti kokeneiden ykkösen joukkueiden kanssa?

– Muutamat harjoitusottelut ovat jo osoittaneet, että pystymme haastamaan Veikkausliigan ja ykkösen joukkueita, vaikka harjoituskausi on vasta alussa ja olemme harjoitelleet yhdessä vain muutaman viikon ajan. TPV:n runko perustuu viime kauden pelaajiin ja joukkue oli jo viime vuonna hyvin organisoitu sekä yhteen hiileen puhaltava joukkue. Tälle pohjalle on mielestäni hyvä rakentaa eikä ole tarvetta lähteä etsimään riskihankintoja jostain muualta. Menestyminen ykkösessä vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa, joten äkkipikainen menestyksen tavoittelu ei ole järkevää.
– Ero ykkösen ja kakkosen välillä on suhteellisen suuri. Ykkösessä kaikkien joukkueiden toiminta on ammattimaisempaa, pelaaminen organisoidumpaan, resurssit ovat paremmat ja useammat pelaajat haaveilevat pelaamisesta vielä korkeammalla tasolla. Sarjassa on myös paljon kokeneita ja laadukkaita pelaajia, sillä sarjana ykkönen on kilpailullisesti houkuttelevampi kuin kakkonen. Osa joukkueista tavoittelee nousua myös Veikkausliigaan, joten heidän on panostettava toiminnan laatuun aivan eri tasolla kuin kakkosen seurojen.

 

Mitkä ovat mielestäsi sarjan kovimpia joukkueita? Keillä on todellisia resursseja sarjanousun tavoittelemiseen?

– Tässä vaiheessa on vielä vaikea puhua eri joukkueiden voimasuhteista, mutta kohta alkava Suomen cup antaa varmasti osviittaa eri joukkueiden tasosta. Veikkausliigasta tippunut TPS on varmasti kova tasonmittari meille ja palloseura kamppailee todennäköisesti noususta takaisin korkeimmalle sarjatasolle. KTP on tehnyt hyviä hankintoja ja tuntuu että siellä on resurssit kunnossa. Vaikka heidän ensimmäinen harjoitusottelu päättyi tappioon, uskon että joukkue vielä vahvistuu ja joukkue taistelee paikoista sarjan kärkipäässä. Muut sarjan joukkueet ovat vielä minulle kysymysmerkkejä, sillä monien joukkueiden joukkueenrakennus on vielä kesken.

 

Entä TPV:n asema? Sarjapaikan säilyttäminen ainakin helpottui, kun vain viimeiseksi jäävä tippuu kakkoseen. Onko joukkueen sisällä jo keskusteltu kauden tavoitteista?

– Emme ole vielä keskustelleet ensi kauden tavoitteista joukkueen kesken, mutta joukkue on jo tällä hetkellä sellainen, jolla voi lähteä haastamaan jokaista joukkuetta ykkösessä. Sarjapaikan säilyttäminen on ehdoton minimitavoite, mutta ainakin henkilökohtaisesti haluaisin asettaa tavoitteet korkeammalle, sillä putoamista vastaan pelaaminen ei ole motivoivaa hommaa. Tämäkin asia selkenee varmasti, kun cup pyörähtää käyntiin ja nähdään missä me menemme suhteessa muihin ykkösen joukkueisiin.

 

Ennen kesän koitoksia isketään kuitenkin vielä vähintään neljä mielenkiintoista Suomen Cupin ottelua. Mitä ne merkitsevät sinulle pelaajana? Uskallatko lähteä niihin aina täysillä, vai voiko esimerkiksi olosuhteista johtuva pelko loukkaantumisesta hillitä panostasi? Voiko valmentajalle joskus tunnustaa, ettei ”uskalla” pelata täydellä teholla?

– Minusta perinteisessä Suomen cupissa oli oma viehätyksensä enkä osaa vielä oikein sanoa, mitä mieltä olen päivitetystä versiosta. Hyvä asia on se, että talvikaudelle tulee kovia kilpailullisia otteluita ja mahdollisuus jatkoonpääsystä tuo lisämotivaatiota pelaamiseen. Olisi hienoa päästä cupissa mahdollisimman pitkälle ja tiputtaa vaikka joku Veikkausliigajoukkue matkan varrella. Henkilökohtaisesti lähden aina pelaamaan täysillä, oli kyseessä sitten harjoitus- tai sarjapeli. Kovan pelihalun vuoksi välillä on vaikea sanoa, ettei pysty pelaamaan täysillä, mutta puolikuntoisena pelaamisessa ei ole mitään järkeä. Cupin ansiosta sarjan muut joukkueet tulevat myös paremmin tutuiksi, joten hyvällä skauttauksella ja valmistautumisella on helpompi lähteä pelaamaan sarjakauden matseja, kun osa joukkueista on jo kohdattu cupissa.

 

Jos mietit uraasi tulevaa kesää pidemmälle, niin mitä kaikkea haluaisit saavuttaa lajin parissa?

– On vaikea ajatella asioita vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, sillä fokus on nyt erittäin vahvasti Suomen cupissa ja kauteen valmistautumisessa. Jos on pakko miettiä kesää pidemmälle, niin toivottavasti syksyllä TPV on ykkösen kärkipäässä ja olemme päässeet Suomen cupissa mahdollisimman pitkälle. Nämä haaveet ovat mahdollisia, jos treenaamme arjessa paremmin ja laadukkaammin kuin meidän vastustajat.

Kiitos ajastasi ja vastauksistasi, tavataan peleissä!

 

Haastattelu: Tuukka Termonen
Kuvat: Ismo Alhoniemi