Toivotaan
näin. Joka tapauksessa menestyksemme ei ainakaan kaadu hyökkäyspään
voimaan, siitä yksi esimerkki on juuri Jesse Oksanen. Hän on
kehittynyt TPV-vuosinaan huimasti ja on viimeistään tällä
kaudella valmis toden teolla taistelemaan paikasta
avauskokoonpanossa. Haastattelussa hän kertoo muun muassa
näkemyksensä siitä, minkätasoisella joukkueella TPV lähtee
jahtaamaan C-lohkon kärkisijoja. Itseluottamuksesta se ainakaan ole
kiinni. Toivotaan että tarvittavaa tarmoa löytyy myös kaikilta
joukkuetta lähellä olevilta tahoilta, sillä vain yhteen hiileen
puhaltamalla voi tavoitteemme toteutua. Eteenpäin TPV!
Kausi
on TPV:n osalta jo hyvässä vauhdissa. Mitä mietteitä cupin matsit
ovat herättäneet? Tulokset kertovat karua kieltään, mutta miltä
”isompien” vauhti on henkilökohtaisesti tuntunut? Mitä hyötyä
näistä matseista mielestäsi saadaan? Rahasammoksihan cup ei ikävä
kyllä noussut...
Suomen
Cup on näyttänyt meille erittäin hyvin sen missä mennään tällä
hetkellä joukkueena ja henkilökohtaisella tasolla. Tietysti tasoero
näkyy karkeasti kun kohtaamme jopa Suomen kenttien parhaita
joukkueita. Mutta hyvältähän se tuntuu pelata kovia pelaajia
vastaan jolloin näkee erityisesti oman tason tällä hetkellä.
Sarjaa silmällä pitäen nämä Cup ottelut ovat meille loistava
tilaisuus kehittyä kesää varten. Esimerkiksi SJK:n ja VPS:n
tasoisten joukkueiden jälkeen on mukavampi lähteä pelaamaan saman
sarjatason joukkueita vastaan.
Haaveilitko
aikoinasi pihapeleissä jopa Suomen cupin pelejä suuremmista
matseista ja ratkaisijan rooleista niissä? Kuinka haaveesi ovat
realisoituneet?
Totta
kai sitä pienenä haaveiltiin, että ratkaisee “chämppärifinaalin”
viimeisellä minuutilla. Niihin pihapelien unelmiin on vielä vähän
matkaa.
Kotimaisen
jalkapallon arvostuksen puutteesta kertoo ehkä osaltaan myös se,
että useimmiten suosikkipelaajiksi mainitaan joku ulkomainen
supertähti. Onko sinulla muitenkin myös jokin kotimainen ihanne,
joka teki sinuun aikoinaan unohtumattoman vaikutuksen?
Koska
olen Valkeakoskelta kotoisin, niin nuorena tuli katsottua varmasti
jokainen Hakan kotipeli, jolloin esimerkiksi Valeri Popovitch ja
Mikko Manninen olivat pelaajia, joita tuli seurattua ja ihailtua.
Myös Innasen Mikkoa tuli ''vähän'' seurattua.
Miten
sinun jalkapalloharrastuksesi sai alkunsa? Miten tiesi johti
Pallo-Veikkojen riveihin?
Futis
sai alkunsa oman kotipihan peleistä isää vastaan,s illoin tuli
huomattua kuinka helppoa ja kivaa on nöyryyttää hieman isompaa ja
hidasta miestä. Muutenkin perheemme hengittää pelkästään
futista, joten pikkunaperona olisi ollut miltei mahdotonta ehdottaa
muita lajeja päälajiksi. Myöhemmin potkin kaupunginosajoukkueissa
ja sitä myöten 12-vuotiaasta täysi-ikäisyyteen asti Hakan
junioreissa. Juniorivuosien jälkeen olin Hakan mukana, mutta pelit
pelasin Pallo-Sepoissa ja se oli loukkaantumisten sekä
itseluottamuksen kannalta kova ja opettava vuosi. Pallo-Veikkoihin
löysin tieni sen vuoksi, että halusin uusia haasteita. Valkeakoski
kävi liian tutuksi ja sellaiseksi paikaksi, jossa en nähnyt
kehittyväni niin paljon kuin täällä Tampereella TPV:ssä.
Mikä
on parasta mitä jalkapalloilu on sinulle tähän mennessä antanut?
Mitkä muistot loistavat muita kirkkaimpina?
Löytyy
monia asioita, mitä jalkapallo on antanut. On vaikea alkaa
luettelemaan niitä erikseen, sillä kaikissa ikäluokissa on tullut
upeita muistoja. Mutta nykymuistissa on edelleen päällimmäisenä
mielessä parin vuoden takainen Suomen Cupin ottelu KuPSia vastaan,
jossa punakone meinasi tehdä jättipommin ja laittaa liigajoukkueen
laulukuoroon.
Entä
oletko jo kokenut sellaisia fyysisiä tai henkisiä kolhuja, mitkä
olisivat antaneet aihetta pohtia vakavasti lopettamista tai lajin
vaihtoa?
Suurin
kolhu itselleni taisi olla vuosi 2010, jolloin oikea nilkka
jouduttiin leikkaamaan. Siitä eteenpäin kesti noin 3-4 vuotta, että
se vahvistui täysin enkä enää pelännyt sitä. Onneksi nilkka on
nykyään hyvässä kunnossa eikä vuoksi ole ollut tarvetta miettiä
jalkapallon lopettamista tai lajin vaihtoa.
TPV:n
joukkue tuntuu jopa nuorentuneen viime vuodesta keski-iän ollessa
vain noin 23 vuotta. (Toisaalta tuntuu myös, että monet ovat
tahkonneet kakkostakin jo vuosikaupalla...) Millä lailla luulet
ikärakenteen vaikuttavan suorituksiin, positiivisesti ja
negatiivisesti ajatellen?
Vaikka
joukkue onkin nuori, niin se ei ole täysin kokematon. Meillä on
useita pelaajia, jotka ovat pelanneet kakkosta monet vuodet. Meillä
on myös vanhempia ja kokeneempia pelaajia ylemmiltä sarjatasoilta,
etunenässä Jari Nikkilä ja Juho Saarinen. Joukkueen nuoruus tuskin
tulee vaikuttamaan millään tavalla tulevaan kauteen, meillä
jokaisella on paljon näyttöhaluja ja moni pyrkii vielä pelaamaan
vaikka Veikkausliigaa. Teemme töitä, että saavutamme mitä
haluamme emmekä tee samoja virheitä kuin viime vuonna.
Tässä
vaiheessa kautta sekä joukkueella että kannattajilla on taas vakaa
usko siihen, että tämä on meidän kausi. Mihin pitäisi
erityisesti panostaa, että voisimme välttää viime vuoden karvaat
pettymykset?
Jokaisella
pitää olla luotto tulevaan kauteen ja siihen, että tää on meidän
vuosi! Meidän täytyy pelata joukkueena paremmin ja tiiviimmin kuin
viime vuonna. Yksilötaidoista se ei ole meillä eniten kiinni, vaan
siitä miten me pelaamme joukkueena.
Millä
tavalla käsittelette joukkueen kesken tappiopelejä? Entä miten ne
vaikuttavat itseesi ja mielialaasi? Kuinka helposti ja millä keinoin
unohdat kehnot ottelut?
Häviöt
käsitellään joukkueen ja valmennuksen kesken enimmäkseen
videopalaverin ääressä, usein myös heti hävityn ottelun jälkeen
pettymys purkaantuu ja spekuloimme ottelua kopissa. Kyllähän aina
häviöiden jälkeen on mieli maassa, mutta itselläni se unohtuu
muutamassa päivässä ajan kanssa.
Joukkue
alkaa olla melko lailla kasassa. Millä mielin katsot kokoonpanoa?
Onko mielestäsi jokaiselle pelipaikalle saatu tarpeeksi vahvoja
pelureita? Ja nimenomaan siten, ettei muutama loukkaantuminenkaan
horjuttaisi kokonaisuutta.
Joukkue
alkaa näyttämään omaan silmään valmiilta, meillä löytyy niin
puolustukseen kuin hyökkäykseenkin useita vaihtoehtoja. Vähiten
taitaa olla pelaajia keskikentälle, mutta siihenkin löytyy
ratkaisuja muilta pelipaikoilta. Moni pelaaja voi tarpeen tullen
pelata usealla eri paikalla. Tietysti vahvistukset keskikentälle
olisivat varmasti jokaiselle joukkueen pelaajalle posiitivinen asia,
sillä monia loukkaantumisia ja pelikieltoja tulee pitkin pitkää
kautta.
Tammelan Voiman tentissä helmikuussa 2016
Kaksi
vuotta sitten mainitsit videohaastattelussa, että
fysiikassa ja kestävyydessä on kehittämisen varaa. Miltä nuo
osa-alueet nyt tuntuvat? Vieläkö panostat erityisesti niihin, vai
onko tilalle tullut jotain muuta?
Kehitystä
on tullut muutaman vuoden sisällä paljon näissä mainitsemissani
asioissa, mutta vielä niitä täytyy parantaa ja runsaasti.
Kestävyys alkaa olemaan hyvällä mallilla, mutta voimaa tarvitsisi
vielä hieman enemmän. Uskon sen tulevan ajan kanssa, kun jaksaa
olla sinnikäs. Teemme joka viikko talvikaudella oheisharjoituksia ja
vapaapäivinä tulee käytyä omatoimisella lenkillä tai puntilla,
joten panostus kehitykseen jatkuu päivä päivältä.
Mitkä
olivat mietteesi viime syksyn taistojen tauottua? Oliko TPV sinulle
ainoa vaihtoehto jatkon kannalta vai tuliko kyselyjä muistakin
seuroista?
Kauden
jälkeen tuli vedettyä noin kuukausi happea kaikkeen futikseen
liittyvistä asioista enkä ajatellut missä pelaisin seuraavana
kautena. Kävin muutamia vaihtoehtoja myöhemmin lävitse, mutta oli
aika selvää, että jatkaisin TPV:ssä kun kuulin ketkä pelaajat ja
valmentajat jatkaisivat varmuudella.
Mikä
on parasta TPV:ssä?
TPV:ssä
ehdottomasti parasta on joukkueen yhteishenki ja meidän fanit.
Suomen Cupin ottelussa KPV:tä vastaan Kokkolassa oli upeaa nähdä
kuinka monta punaisen kannattajaa tuli sinne asti meitä seuraamaan.
Tästä iso hatunnosto.
Päädyimme
tällä kaudella pohjoislohkoon, jossa vastaan asettuu enimmäkseen
varsin tuntemattomia joukkueita. Millä tavalla joukkue on hankkinut
tietoja vastustajista? Osaatko arvioida, ketkä ovat pahimpia
kilpakumppaneitamme kärkisijoja ajatellen (siellähän me kuitenkin
keikumme)?
Mahtavaa
päästä pelaamaan pohjoiseen uusia joukkueita vastaan. Monet
joukkueet ovat meille aivan uusia vastuksia, minkä vuoksi odotamme
kauden alkua ehkä aiempaa enemmän. Vielä emme ole käyneet uusia
joukkueita läpi sen suuremmin, sillä meillä on tällä hetkellä
käynnissä Suomen Cup ja yleisesti harjoituskausi, joten keskitymme
vielä siihen. Itse en ole ajatellut vielä sen suuremmin ketkä
voisivat olla lohkossa suurin uhkamme. Uskon kuitenkin punakoneen
taistelevan kärkisijoista tulevallakin kaudella.
Mitä
henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on tälle kaudelle? Käyvätkö
ne yksiin joukkueen tavoitteiden kanssa?
Henkilökohtaisesti
tavoitteena on nousta vieläkin suurempaan rooliin mitä
aikaisemmalla kaudella ja sitä myöten pelaamaan tulevaisuudessa
isommille kentille. Joukkueesta pois lähteneen Rudi Dieterin
saappaat jäivät koppiin ja tavoite on, että tulisin täyttämään
itse ''konkarin'' saappaat. Eli tavoitteena olisi nousta
ratkaisevaksi sekä luotettavaksi pelaajaksi joukkueellemme tulevalla
kaudella. Meidän tavoitteemme on tietenkin lähteä voittamaan
jokainen ottelu ja uskon, että omat tavoitteeni palvelevat
joukkuetta tässä asiassa.
Kiitoksia
haastattelusta, Jesse!
Linkki haastiksessa mainittuun videoon:
https://www.youtube.com/watch?v=KFusIOjVz4g
Kausi on TPV:n osalta jo hyvässä vauhdissa. Mitä mietteitä cupin matsit ovat herättäneet? Tulokset kertovat karua kieltään, mutta miltä ”isompien” vauhti on henkilökohtaisesti tuntunut? Mitä hyötyä näistä matseista mielestäsi saadaan? Rahasammoksihan cup ei ikävä kyllä noussut...
Suomen Cup on näyttänyt meille erittäin hyvin sen missä mennään tällä hetkellä joukkueena ja henkilökohtaisella tasolla. Tietysti tasoero näkyy karkeasti kun kohtaamme jopa Suomen kenttien parhaita joukkueita. Mutta hyvältähän se tuntuu pelata kovia pelaajia vastaan jolloin näkee erityisesti oman tason tällä hetkellä. Sarjaa silmällä pitäen nämä Cup ottelut ovat meille loistava tilaisuus kehittyä kesää varten. Esimerkiksi SJK:n ja VPS:n tasoisten joukkueiden jälkeen on mukavampi lähteä pelaamaan saman sarjatason joukkueita vastaan.
Totta kai sitä pienenä haaveiltiin, että ratkaisee “chämppärifinaalin” viimeisellä minuutilla. Niihin pihapelien unelmiin on vielä vähän matkaa.
Koska olen Valkeakoskelta kotoisin, niin nuorena tuli katsottua varmasti jokainen Hakan kotipeli, jolloin esimerkiksi Valeri Popovitch ja Mikko Manninen olivat pelaajia, joita tuli seurattua ja ihailtua. Myös Innasen Mikkoa tuli ''vähän'' seurattua.
Futis sai alkunsa oman kotipihan peleistä isää vastaan,s illoin tuli huomattua kuinka helppoa ja kivaa on nöyryyttää hieman isompaa ja hidasta miestä. Muutenkin perheemme hengittää pelkästään futista, joten pikkunaperona olisi ollut miltei mahdotonta ehdottaa muita lajeja päälajiksi. Myöhemmin potkin kaupunginosajoukkueissa ja sitä myöten 12-vuotiaasta täysi-ikäisyyteen asti Hakan junioreissa. Juniorivuosien jälkeen olin Hakan mukana, mutta pelit pelasin Pallo-Sepoissa ja se oli loukkaantumisten sekä itseluottamuksen kannalta kova ja opettava vuosi. Pallo-Veikkoihin löysin tieni sen vuoksi, että halusin uusia haasteita. Valkeakoski kävi liian tutuksi ja sellaiseksi paikaksi, jossa en nähnyt kehittyväni niin paljon kuin täällä Tampereella TPV:ssä.
Löytyy monia asioita, mitä jalkapallo on antanut. On vaikea alkaa luettelemaan niitä erikseen, sillä kaikissa ikäluokissa on tullut upeita muistoja. Mutta nykymuistissa on edelleen päällimmäisenä mielessä parin vuoden takainen Suomen Cupin ottelu KuPSia vastaan, jossa punakone meinasi tehdä jättipommin ja laittaa liigajoukkueen laulukuoroon.
Suurin kolhu itselleni taisi olla vuosi 2010, jolloin oikea nilkka jouduttiin leikkaamaan. Siitä eteenpäin kesti noin 3-4 vuotta, että se vahvistui täysin enkä enää pelännyt sitä. Onneksi nilkka on nykyään hyvässä kunnossa eikä vuoksi ole ollut tarvetta miettiä jalkapallon lopettamista tai lajin vaihtoa.
Vaikka joukkue onkin nuori, niin se ei ole täysin kokematon. Meillä on useita pelaajia, jotka ovat pelanneet kakkosta monet vuodet. Meillä on myös vanhempia ja kokeneempia pelaajia ylemmiltä sarjatasoilta, etunenässä Jari Nikkilä ja Juho Saarinen. Joukkueen nuoruus tuskin tulee vaikuttamaan millään tavalla tulevaan kauteen, meillä jokaisella on paljon näyttöhaluja ja moni pyrkii vielä pelaamaan vaikka Veikkausliigaa. Teemme töitä, että saavutamme mitä haluamme emmekä tee samoja virheitä kuin viime vuonna.
Jokaisella pitää olla luotto tulevaan kauteen ja siihen, että tää on meidän vuosi! Meidän täytyy pelata joukkueena paremmin ja tiiviimmin kuin viime vuonna. Yksilötaidoista se ei ole meillä eniten kiinni, vaan siitä miten me pelaamme joukkueena.
Millä tavalla käsittelette joukkueen kesken tappiopelejä? Entä miten ne vaikuttavat itseesi ja mielialaasi? Kuinka helposti ja millä keinoin unohdat kehnot ottelut?
Häviöt käsitellään joukkueen ja valmennuksen kesken enimmäkseen videopalaverin ääressä, usein myös heti hävityn ottelun jälkeen pettymys purkaantuu ja spekuloimme ottelua kopissa. Kyllähän aina häviöiden jälkeen on mieli maassa, mutta itselläni se unohtuu muutamassa päivässä ajan kanssa.
Joukkue alkaa näyttämään omaan silmään valmiilta, meillä löytyy niin puolustukseen kuin hyökkäykseenkin useita vaihtoehtoja. Vähiten taitaa olla pelaajia keskikentälle, mutta siihenkin löytyy ratkaisuja muilta pelipaikoilta. Moni pelaaja voi tarpeen tullen pelata usealla eri paikalla. Tietysti vahvistukset keskikentälle olisivat varmasti jokaiselle joukkueen pelaajalle posiitivinen asia, sillä monia loukkaantumisia ja pelikieltoja tulee pitkin pitkää kautta.
Tammelan Voiman tentissä helmikuussa 2016
Kehitystä on tullut muutaman vuoden sisällä paljon näissä mainitsemissani asioissa, mutta vielä niitä täytyy parantaa ja runsaasti. Kestävyys alkaa olemaan hyvällä mallilla, mutta voimaa tarvitsisi vielä hieman enemmän. Uskon sen tulevan ajan kanssa, kun jaksaa olla sinnikäs. Teemme joka viikko talvikaudella oheisharjoituksia ja vapaapäivinä tulee käytyä omatoimisella lenkillä tai puntilla, joten panostus kehitykseen jatkuu päivä päivältä.
Kauden jälkeen tuli vedettyä noin kuukausi happea kaikkeen futikseen liittyvistä asioista enkä ajatellut missä pelaisin seuraavana kautena. Kävin muutamia vaihtoehtoja myöhemmin lävitse, mutta oli aika selvää, että jatkaisin TPV:ssä kun kuulin ketkä pelaajat ja valmentajat jatkaisivat varmuudella.
Mikä on parasta TPV:ssä?
TPV:ssä ehdottomasti parasta on joukkueen yhteishenki ja meidän fanit. Suomen Cupin ottelussa KPV:tä vastaan Kokkolassa oli upeaa nähdä kuinka monta punaisen kannattajaa tuli sinne asti meitä seuraamaan. Tästä iso hatunnosto.
Mahtavaa päästä pelaamaan pohjoiseen uusia joukkueita vastaan. Monet joukkueet ovat meille aivan uusia vastuksia, minkä vuoksi odotamme kauden alkua ehkä aiempaa enemmän. Vielä emme ole käyneet uusia joukkueita läpi sen suuremmin, sillä meillä on tällä hetkellä käynnissä Suomen Cup ja yleisesti harjoituskausi, joten keskitymme vielä siihen. Itse en ole ajatellut vielä sen suuremmin ketkä voisivat olla lohkossa suurin uhkamme. Uskon kuitenkin punakoneen taistelevan kärkisijoista tulevallakin kaudella.
Mitä henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on tälle kaudelle? Käyvätkö ne yksiin joukkueen tavoitteiden kanssa?
Henkilökohtaisesti tavoitteena on nousta vieläkin suurempaan rooliin mitä aikaisemmalla kaudella ja sitä myöten pelaamaan tulevaisuudessa isommille kentille. Joukkueesta pois lähteneen Rudi Dieterin saappaat jäivät koppiin ja tavoite on, että tulisin täyttämään itse ''konkarin'' saappaat. Eli tavoitteena olisi nousta ratkaisevaksi sekä luotettavaksi pelaajaksi joukkueellemme tulevalla kaudella. Meidän tavoitteemme on tietenkin lähteä voittamaan jokainen ottelu ja uskon, että omat tavoitteeni palvelevat joukkuetta tässä asiassa.
Kiitoksia haastattelusta, Jesse!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti