”Tamperelaisten peli
kulki mannermaiseen lyhytsyöttötapaan”
Lehtimies seuran
toisesta ottelusta (KTP:tä vastaan) 1930
Seuran alkuvuosina
pelaajat määrittelivät itse pelitapansa, valmennusosaamista ei vielä alkuun
ollut. Ajatus siitä millaista jalkapallo on, vaikutti kuitenkin yhteiseltä.
Entä nykyään? Tiki-takaa,
totaalista jalkapalloa vai pitkä päätyyn ja perään? Kaikki löytävät oman suosikkinsa
erilaisista jalkapallotyyleistä. Mutta mitä pitäisi odottaa, kun näkee
Tampereen Palloveikot kentällä? Kysyimme TPV:n päävalmentajalta ja seuran
junioripäällikkönä seuran pelitapaa kirkastaneelta Anssi Yliseltä mikä on TPV:n
jalkapallollinen identiteetti.
-TPV haluaa olla
aktiivinen, kertoo Ylinen.
Tavoitteena on riistää pallo vastustajalta nopeasti
sen jo sen omalla kenttäpuoliskolla. Tämän aktiivisuuden pitäisi korostus jo F- ja
E-junioreiden pelissä.
Pallon kanssa tavoite
on päästä eteenpäin. "Ei ajokoirafutista,
mutta suoraviivaista jalkapalloa". Jos laita on täynnä, niin painopisteen
siirto. ”Ei kannata olla tyhmä”, valmentaja sanoo, korostaen nimenomaan TPV:n pelaajien
omaa rohkeutta tehdä tilanteissa päätöksiä.
Rohkeus, ymmärrys ja
jaksaminen ovatkin halun jälkeen tärkeimmät TPV:n pelaajan ominaisuudet, joita
etsitään. Valmentajan tärkeimmäksi tehtäväksi Ylinen katsoo, niin aikuisissa
kuin junioreissakin, auttaa pelaajia löytämään oma oivallus ja tunnistamaan
pelitilanne.
” TPV:lle oli erikoisesti tällä kertaa, kun olosuhteet olivat näin
huonot, ratkaisevana tekijänä heidän paras puolensa hyvä yritteliäisyys,
peräksiantamattomuus, vauhtiin ja voimaan perustuva pelitapa”
Kansan Lehti 1938
Jo alettaessa
keskustelemaan pelitavasta Ylinen haluaa korostaa, että pelitapa ja
pelijärjestelmä ovat eri asioita:”Vaikka usein kannattajia tuntuu kiinnostavan
enemmän pelijärjestelmä”.
No muutama sana siitä
pelijärjestelmästä: Pelijärjestelmässä korostuu TPV:n rooli kasvattajaseurana.
Neljän alakerralla pelataan, ”koska liiton joukkueet pelaavat neljän
puolustajan linjalla”. Toisaalta joukkueen valmentajalla on vapaus muokata
keskikenttää timanttiin tai linjaan ja hyökkääjät voivat pelata rinnakkain tai
peräkkäin. Kahdella hyökkääjällä on pelitavan mukainen korkea prässi
helpompi toteuttaa.
Pelaajia
kasvatettaessa TPV:ssä lähdetään joukkuepeliä rakentamaan kahden pelaajan
yhteistyön kautta. E-junioreissa pelijärjestelmä on 2-3-2, jossa toisaalta
pakkiparin yhteistyö ja toisaalta kahden hyökkääjän prässi pelitavan mukaisesti
luonnistuvat. Kahden pelaajan yhteistyö pitäisi näkyä myös edustuksen pelissä, niin hyökkääjien, laitojen, kuin keskikentänkin toiminnassa.
”TPV oli entisen
tyylinen, ollen joukkueelle ominaista hyvä pallonkäsittely ja pelisilmä, mutta
kestävyys petti toisella puoliajalla”
Lehtiselostus 1945
(vuotta ennen SM-hopeaa)
Kannattajan
näkökulmasta aktiivinen ja pelaajien omiin, toivottavasti yllättäviinkin,
ratkaisuihin perustuva pelitapa kuulostaa hyvältä. Mutta ei niin hyvää, ettei
jotain huonoakin. Aktiivisessa ja korkeassa prässissä on myös riskinsä.
Korkealla pelatessa
tila syntyy toppareiden taakse. Tähän ratkaisuksi Ylinen näkee toppareiden
tilanteen tunnistamisen ja yhteistyön. Toisaalta puolustuslinjassa korostuu
maalivahdin johtajuus ja rooli puolustajien ohjaajana – sekä nykyaikainen
jalalla peluu.
Toisaalta aktiivisen
pelintavan kääntöpuolena on sen kuluttavuus. Asia on tunnistettu, mutta
pitkälti TPV:n pelaajapolussa kestävyysominaisuuksien kehittäminen jää pelaajan
omalle vastuulle. Ajatuksena seuran järjestämässä harjoittelussa on, että ”fyysisyys
tulee pelin kautta”. Olisikin varmaan syytä pohtia, pitäisikö seuran
vähintäänkin aktiivisesti opastaa pelaajat tekemään hyvään kestävyyskuntoon
vaadittavaa matalatehoista liikuntaa, eli hyötyliikuntaa – nykyiselläkään juniorisukupolvella
se ei ole itsestäänselvyys.
