Henri Savolainen valmiina jatkamaan voittoputkeaan kakkosessa

Tällä kertaa esittelyvuorossa on toinen nuori maalivahtimme Henri Savolainen. Mies sai jo viime kaudella kaksi kertaa komennuksen edustuksen veräjänvartijaksi, eikä hänen näin ollen tarvitse enää tällä kaudella jännittää tosipeleissä lainkaan. Varsinkin kun molemmat kakkosen matsit sujuivat varmaotteisesti ja ennen kaikkea voitokkaasti. Seuraavassa mies kertoilee varsin seikkaperäisesti treenamisesta ja pelaamisesta Paltsareissa.

Miten urheilu-urasi käynnistyi? Oletko pelannut muilla paikolla kuin maalissa?
- Aikoinaan 3-vuotiaana isä vei minut Nokian Palloseuran pallokouluun. Pelasin Nokian Palloseurassa pienempänä myös kenttäpelaajana, mutta ehkä silloiset valmentajat ajattelivat, että pojasta voisi olla enemmän hyötyä maalin suulla. Pelasin myös salibandyä Nokian Palloseurassa ja Tampereen Classicissa 14-vuotiaaksi asti.

Missä vaiheessa päätit, että alat harjoitella tosissasi? Ketkä ovat tukeneet sinut mahdollisina vaikeina hetkinäsi?

- No se päätös varmaan tuli automaattisesti pienempänä, kun siirryttiin TPV:hen vuonna 2008. Silloin tiedostin, että siirryn ikäluokkamme top 5 -joukkueeseen TPV Milaniin, joka oli voittanut melkein kaiken mihin oli osallistunut. Toki myöhemmin kun tulin esimerkiksi B-junioreihin ja alettiin taistelemaan virallisessa SM-sarjassa, niin ei siellä pärjännyt, jos vain kävi potkimassa palloa pari kertaa viikossa. Totta kai vanhemmat ovat aina tukeneet harrastusta ja pienempänä kuskasivat Nokialta joka päivä Tampereelle reeneihin ja maksoivat pelaamiseni. Myös joukkuekaverit ovat tukeneet vaikeilla hetkillä. Ylisen Tomin kanssa oli aikoinaan B- ja A-junioreissa tapana purkaa ajatuksia pelistä kopissa heti pelin jälkeen, kun muut olivat jo lähteneet.

Kuinka paljon pelejä sinulle kertyi kaudella 2016 ja millä tasoilla? Mikä on itsellesi ihannemäärä matseja per kausi?

- Viime kaudella armeija hieman sotki pelikuvioita. Olin tammikuusta kesäkuuhun Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa palvelemassa maata, mutta täytyy tässä antaa siihen suuntaan peukkua, sillä siellä oltiin kyllä todella suopeita urheilijoita kohtaan. Pelasin talven aikana A-junioreiden SM-karsintaa 5 peliä. Kevääseen mahtui myös se ihan ensimmäinen peli edustuksen maalilla harjotuspelissä FC Vaajakoskea vastaan, jossa loukkasin hieman polveani ja se peli päättyi jo ensimmäisen puoliajan jälkeen.
- Kesällä intin jälkeen pelasin lähinnä A-junnujen ykköstä ja muutaman miesten kakkosjoukkueen pelin nelosessa. Syksy jatkui samalla kaavalla A-junnuissa ja kakkosjoukkueessa. Syksyn kruunasi debyytti edustuksessa sarjapelissä Atlantista vastaan vieraissa ja debyytti Tammelassa Viikinkejä vastaan. Sinänsä on vaikea sanoa, mikä on ihannemäärä pelejä, mutta maalivahdille tärkeintä on päästä pelaamaan mahdollisimman paljon ja säännöllisesti. Pelit ne on jotka eniten kehittävät.

Nousit lähes tuntemattomuudesta jopa TPV:n edustukseen ja pelasit kaksi voitokasta kamppailua Atlantista ja Viikinkejä vastaan. Miltä tuntui, kun sait tiedon pestistä tolppien väliin? Sujuiko toinen kerta jo rutiinilla vai vieläkö oli perhosia vatsassa?
- Joo, muistan Anssin soiton varmaan ikuisesti. Olin torstai-iltapäivänä töissä, kun puhelin alkoi pirisemään ja Anssi kertoi, että olen seuraavana päivänä tolppien välissä Helsingissä. Loppujen lopuksi voitimme kuitenkin Helsingissä ja olin omaan peliini melko tyytyväinen. Siitä seuraavana viikonloppuna oli sitten edessä ehkä se jännittävämpi peli kotiyleisön edessä. Olin viikon aikana kuitenkin jo hieman valmistautunut siihen, että saattaisin tulla pelaamaan myös sen pelin. Luulen kuitenkin, että se jälkimmäinen peli Tammelassa jännitti hieman enemmän kuin ensimmäinen peli Helsingissä.

Taaksesi livahti molemmissa edellä mainituissa peleissä yksi maali. Jäitkö miettimään tai harmittelemaan noita takaiskuja tavallista enemmän? Kuinka yleensä analysoit pelien tapahtumia ja mahdollisia virheitäsi?

- Kyllä siinä läpi käytiin molemmat pelit ja tultiin siihen tulokseen, että hyvin menivät. Maaleista sinänsä voi sanoa, että Tammelassa päästetty maali tuli kulmapotkusta, joissa tietysti aina on jossiteltavaa. En kuitenkaan jäänyt miettimään niitä liikaa, niitä tulee ja menee. Pyrin aina käymään pelin läpi päässäni ja miettimään, mitä joissain tilanteissa olisi voinut tehdä toisin. Siihen saa myös hyvää näkökulmaa maalivahtivalmentajien ja muiden pelaajien vinkkelistä. Peliä seuraavissa reeneissä pyritään käymään peli läpi ja purkamaan sekä hyvät että kehitettävät kohteet.

Mitä eroja kakkosen matseissa oli alempiin sarjatasoihin maalivahdin näkökulmasta katsottuna?

- Isoin hyppäys urallani tuli varmasti juuri syksyllä A-junnujen divarista miesten kakkoseen. Olen pelannut myös miesten nelosta ja miesten kolmosta. Ero kakkosen ja kolmosen välillä on mielestäni suurempi kuin kolmosen ja nelosen. A-junnujen SM:n hyvätasoinen peli vastaa taitotasoltaan kakkosta. Kakkosen peleissä tempo on paljon kovempi kuin miesten kolmosessa tai nelosessa. Miesten pelit ovat myös fyysisempiä kuin A-junioripelit. Maalivahdin näkökulmasta tilanteet tapahtuvat nopeammin ja siellä pelaajat osaavat jo katsoa mitä maalivahti tekee, eivätkä he vain vedä täysiä päin. Myös pelaajat ovat isompia ja vahvempia kuin A-junioreissa.

Mitkä ovat vahvimpia valttejasi tolppien välissä? Mistä ominaisuuksista olet saanut urasi aikana eniten kehuja ja kritiikkiä?

- Olen aina ollut hyvä torjumaan. Siinä ei ole suuria puutteita. Reaktio- sekä perustorjunnat ovat suurimpia vahvuuksiani. Vaikea sanoa vahvuuksia tai heikkouksia itse. Pyrin olemaan kaikessa mahdollisimman hyvä niin, ettei suuria heikkouksia olisi.

Miten fysiikkasi on kestänyt torjuntatyön? Oletko kärsinyt loukkaantumisista? Millä tavalla toimit niiden välttämiseksi?

- Olen ollut onnekas ja välttynyt isoilta loukkaantumisilta. Aina jotain pientä totta kai on etenkin sormien ja ranteiden kanssa, muttei isompia. Kunnon alkulämmöt on hyvä tehdä ennen treenejä, että saa paikat auki eikä loukkaantumisia pääse tapahtumaan.

Kuinka ohjaat peliä? Kuuluuko tyyliisi äänekäs kommunikointi puolustuslinjan kanssa?

- Pyrin pitämään ohjauksen simppelinä ja helppona. Olen kuitenkin miesten reeneissä kehittynyt ohjaamisessa ja sitä alkaa tulla kokoajan enemmän. En pidä itseäni karjujana, vaikka välillä saattaakin joitain kovempiakin sanoja pelin aikana päästä ja myös ääni saattaa muuttua karjuvammaksi. Pyrin kuitenkin rauhallisempaan ja selkeämpään ohjaukseen.

Mitkä ovat urasi hienoimpia muistoja? Haaveiletko suurista jalkapallosaavutuksista?

- Totta kai hienoin muisto on Tammelan debyytti! Onhan se hienoa haaveilla suurista ja ylemmistä tasoista, mutta keskitytään nyt tähän kauteen ja siihen, että joukkue pärjää ja kehityn itse siinä mukana!

Olet TPV:n kasvatti. Millainen kynnys sinulla olisi loikata muihin Tampereen seuroihin? Onko kyselyjä tullut?

- No tietysti aina joitain kyselyitä on tullut, mutta ei mitään sen kummempaa tai varteenotettavaa. Totta kai siinä jonkinlainen kynnys on, koska TPV:ssä olen kuitenkin melkein koko ikäni ollut ja täällä olen kehittynyt. Varsinkin saman sarjaportaan tamperelaisseuroihin on kynnystä, mutta ei tässä nyt olla mihinkään siirtymässä.

Mitkä koet seuran vahvuuksina maalivahtien valmennuksessa? Entä onko joitain seikkoja, joihin kaipaisit pikaista panostusta?

- Tämä talvi ollaan menty kyllä hyvällä sykkeellä. Melkein jokaisissa reeneissä on tainnut olla maalivahtivalmentaja. Kalle (Heltonen) ja Juha (Seppälä) ovat ammattitaitoisia ja hyviä jätkiä, jotka osaavat hommansa. Tällä hetkellä en näe, kyllä mitään valitettavaa ainakaan edustusjoukkueen näkökulmasta. Toki en ole perehtynyt niin hyvin ikäkausijoukkueiden asioihin, mutta luulen, ettei muutamasta lisä mv-valmentajasta ainakaan haittaa olisi!

Miika Kalliomäen liityttyä rinkiin joukkueessa on nyt kaksi vahvaa vuonna 1996 syntynyttä veskaria. Millaisia hyötyjä koet kilpailutilanteen tuovan teille? Entä voiko siitä seurata jotain

negatiivista?
- Mielestäni meillä on nyt oikein hyvä tilanne maalivahtien suhteen. Ollaan reenattu talvi tosi hyvin ja Miikan kanssa on ollut kiva reenata. On helppo auttaa toisiamme, kun olemme samanikäisiä ja samanhenkisiä. Varmasti on pelkkää plussaa, että vallitsee kilpailutilanne eikä kenenkään pelipaikka ole nakutettu seinälle. Se parantaa kilpailua ja nostaa tasoa harjoituksissa

Millaisia odotuksia sinulla on kaudelle 2017? Oletko jo miettynyt esimerkiksi sitä, millaiseen ottelumäärään olisit tyytyväinen? Kumpi on tärkeämpää, otteluiden laatu vai määrä?
- Odotan, että TPV taistelee kärkisijoista. Meillä on hyvä tekemisen meininki, eikä reeneissäkään olla jarruteltu. En sinänsä ole miettinyt vielä kesää. Harjoitellaan lopputalvi hyvin, pelataan hyvät treenimatsit ja pyritään kehittymään koko ajan. Vaikea sanoa kumpi on tärkeämpää, sanotaan näin, että kunhan pääsee pelaamaan säännöllisesti hyviä pelejä!

En voisi olla enempää samaa mieltä, toivotaan että niitä on tiedossa.