Otteluennakko TPV-Atlantis, su 19.6. klo 18.30 @Tammela

Arvoituksellinen Atlantis saapuu Tammelaan

Fc Atlantis on yksi Kakkosen mielenkiintoisimmista ryhmistä. Seura on jo perinteisesti ollut varsin monikulttuurinen, erityisesti vahva afrikkalaisvaikutus on tuonut väriä niin kentälle kuin lehtereille. Monen jalkapalloihmisen ymmärrys Atlantiksen toimintamallia kohtaan on kuitenkin ollut vähäinen. Esimerkiksi palkanmaksun suhteen on ollut toisinaan ongelmia, eikä junioritoimintaan ole panostettu aina johdonmukaisesti. On kuitenkin hyvä muistaa, että köykäisiä organisaatioita on Kakkosen tasolla useita ja että raha on tiukassa seuralla kuin seuralla.

Historian taakka ja se tosiasia, että Atlantis tekee asiat toisin, tekevät seurasta helpon maalitaulun. Se, onko Atlantiksen monikulttuurisuus harkittu linja vai enemmänkin keino pitää edustusjoukkue Kakkosen tasolla, on kysymys erikseen. Seikat eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Atlantis FC on joka tapauksessa tarjonnut muualta tulleille mahdollisuuden olla aktiivinen osa suomalaista ja eurooppalaista yhteiskuntaa. Niukat resurssit avaavat tietysti portit myös lieveilmiöille, joita on jouduttu selvittelemään raastuvassa asti.

John Digha on osa Atlantiksen pitävää puolustuslinjaa. Kuva Juhani Järvenpää.

Kysymys tulorajoista ei ole yksinkertainen

Esimerkiksi oleskeluluvan saanti Suomessa edellyttää sellaista toimeentulotasoa, jota harva Kakkosen seura pystyy tarjoamaan. Myös TPV:llä on tästä kokemusta muutaman vuoden takaa, kun Ayao Sossou joutui jättämään Suomen, koska maahanmuuttovirasto katsoi alle tuhannen euron kuukausitulot riittämättömiksi Suomessa asumiseen. TPV:n ja Atlantiksen tapaukset eroavat kuitenkin siinä, että TPV:n ja Sossoun välisissä velvoitteissa ei ollut mitään epäselvää. Suhteet olivat lämpimät ja Ayao toimi pelaamisen ohessa mm. akatemiavalmentajana.

Atlantiksen ja Salma Kamaran tapaus on toisenlainen. Käräjäoikeuden mukaan Atlantis on jättänyt velvoitteensa hoitamatta ja tuomittiin korvausvelvolliseksi. 14.5. YLE Urheilun jutun mukaan tuomio ei ollut vielä lainvoimainen ja Atlantis ilmoitti hakevansa tuomioon muutosta. Tapauksessa lienee monia muuttuvia tekijöitä ja tarkastelupintoja.

On helppo kysyä, mikseivät seurat tällaisessa tilanteessa järjestä esim. osa-aikatyötä pelaajilleen tai tarjoa muunlaisia tukitoimia maassaolon turvaamiseksi. Jalkapallotodellisuus on kuitenkin toisenlainen. Seurat pyörivät pitkälti vapaaehtoisvoimin ja vähäisen julkisen tuen varassa. Riittävien resurssien luonti vaatii riittävää alkupääomaa ja myös riskinottoa. Vain harva organisaatio ylipäätään millään toimialalla pystyy toimimaan tehokkaalla ja järkevällä tavalla oman ydinosaamisensa ulkopuolella.

Realismin ja idealismin häilyvä raja

Suomen Palloliiton säännöt muuttuivat täksi kaudeksi siten, että ei-EU-maista tulevan pelaajan on saatava vähintään 1173 euroa kuussa kolmella ylimmällä sarjatasolla. Ajatus on varmasti hyvä, mutta Kakkosen tasolla epärealistinen. Tuloraja saattaa tukea suomalaisten juniorien peluuttamista, mutta samalla se rajaa mahdollisuuksia maahanmuuttajilta, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. Tilannetta voi tavallaan verrata turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiseen liittyviin tulorajoihin. Tilastokeskuksen entisen kehittämispäällikön, Pekka Myrskylän, tutkimustulosten mukaan vain 20 prosenttia suomalaisperheistä yltää turvapaikanhakijoilta vaadittuun 2600 euron nettotuloihin kuussa. (Kts. AL:n juttu) Maahanmuttoviraston mukaan raja on käytännössä alhaisempi n. 1700 euroa. Monelle maahanmuutajalle tuokin on kova lukema.

Ideaalimaailmassa pienetkin urheiluseurat olisivat niin kytkeytyneitä paikalliseen yhteisöön ja liike-elämään, että tällaisiin ongelmiin pystyttäisiin kehittämään rakenteellisia ratkaisuja. Elämme kuitenkin reaalimaailmassa ja suomalaisessa futiksessa se maailma on toisinaan karu.

Empiirisistä tosiasioista ei koskaan voi suoraan päätellä, miten asioiden pitäisi olla. Tämä on moraalifilosofian yksi perustavista ajatuksista, joka oikeuttaa unelmoimaan eettisesti eheämmästä maailmasta. Se ei kuitenkaan ole vain jalkapallon, saatikka yksittäisen seuran tehtävä, vaan laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Varmaa kuitenkin on, että hyvää tarkoittava lainsäädäntö tuottaa toisinaan yksilötason tragedioita.

Atlantiksen kausi on ollut erittäin vähämaalinen

Takaisin viheriölle. Viime kaudella Atlantis pelasi todella kaksijakoisen sesongin. Kokoonpano ei ollut lähelläkään valmis, kun kausi käynnistyi ja heinäkuun alussa näytti siltä, että Kolmonen kutsuu varmuudella. Vahvistusten myötä tahti muuttuu totaalisesti. Atlantis pelasi 12 ottelun sarjan, jossa se hävisi vain ylivertaista Fc Honkaa vastaan. Syksyn koleudessa tahti kuitenkin hyytyi ja sarjapaikka varmistui viimeisen ottelun tasapelillä Ilves-Kissoja vastaan.

Lähtö kaudelle 2016 on ollut huomattavasti ryhdikkäämpi. Harjoittelu aloitettiin jo marraskuun puolella, uusi päävalmentaja Markku ”Fana” Palmroos astui ruoriin vuodenvaihteessa ja pelaajarinkiä laajennettiin. Moni edelliskauden avainnimistä jatkaa kokoonpanossa.

Lähtökohdat kauteen oli kohtuu hyvät, aika moni pelaaja jatkoi ja valmistautuminen kauteen alkoi ajoissa. Silti on ollut vaikeaa. Miksi näin?

- Meillä on aika paljon loukkaantumisia, pahimmillaan seitsemän avauksen miestä sivussa eri syistä johtuen. Pääsimme treenaamaan isolla ringillä, mutta näin laaja poissaolo vaikuttaa vähän väkisinkin. Saamme jalkeille ihan ok kokoonpanon ja junnupuolen pojat kasvavat, kun saavat minuutteja alleen.

Eemeli Lohvansuu kerää kiitokset niin valmentajalta kuin managerilta. Kuva Juhani Järvenpää.

Erityisesti silmiin pistää Atlantiksen vähämaalisuus. Takavuosina Atlantis on tullut tutuksi jenginä, jonka matseissa sattuu ja tapahtuu. Nyt seitsemän ottelun jälkeen maalisuhde on 3-7. Vain kärjen Fc Honka ja Fc Espoo ovat päästäneet vähemmän maaleja. Toisaalta oma viimeistely on sarjan heikointa.

- Me olemme saaneet ihan hyviä paikkoja ja peli on ollut yritteliästä, mutta pallot eivät ole löytäneet tietään pussiin. Omiin on mennyt seitsemän maalia seitsemässä pelissä ja lukema on Kakkoseen ihan hyvä. Meillä on hyvä puolustuslinja, ok keskikentän pohja ja maalivahtimme on ollut hyvä.

Vaikka moni pelaaja jatkoi edellisvuoden ryhmästä, myös uusia vahvistuksia saapui talven aikana. Erityisesti uudet brittipelaajat saavat Fanalta kehuja.

- Englannista tullut Nathan Okye on pelannut topparina hyvin Pierre Nlaten kanssa. Myös toinen britti Bobby Vaughan on onnistunut. Nuoret pojat Dima Platonenko ja Erik Virolainen lukeutuvat onnistujien joukkoon.

”Kaikki hienostelu jää pois”

Sunnuntain pelistä poissa ovat Aki Tuovinen, Vyrtyt Rexhebi, Adams Diabate, Alan Arruda ja brasilialainen André. Nico Weckströmin kausi on loukkaantumisesta johtuen ohi. Sen sijaan sarjan mielenkiintoisimpiin pelaajiin lukeutuva Sierra Leonen Obi Metzger saatetaan nähdä tositoimissa. Miehen liike ei enää päätä huimaa, mutta pelinäkemys paikkaa – ainakin osittain – fyysisiä puutteita.

- Alkukaudesta pyrimme pitämään palloa, sillä meillä oli aika taitava keskikenttä. Nyt loukkaantumisten ja muun myötä olemme muuttaneet pelityyliämme vähän selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi.

Palmroos on suomalaisen jalkapallon ystäville tuttu nimi jo vuosikymmenten takaa. Fana on toiminut pitkän pelaajauransa jälkeen mm. HJK:n organisaatiossa ja kerryttänyt päävalmentajakokemusta mm. EIF:n ja BK-46:n ruorissa. Miesten A-maajoukkueen maalivahtivalmentajan pesti lienee näkyvin. Atlantiksessa meneillään on nyt toinen kierros.

Atlantiksessa tunnetusti kulttuurit kohtaavat. Onko Atlantiksessa valmentamisympäristönä jotain poikkeuksellista tai omalaatuista?

- No kieliähän puhutaan paljon, se tuo omat haasteensa. Mun valmennuskieleni on fudisenglanti. Olen ollut Klubin mukana kolmella vuosikymmenellä ja ammattilaisympäristössä valmentaminen on erilaista. Kakkosessa käskyttämistä on paljon enemmän, mä vaadin kundeilta aika paljon. Kun kaverit oppivat tuntemaan mun taustat, alkoi homma rauhoittua.

- Joka puolella Kakkosessa joutuu vähän patistaan tekemään duunia, että ei tämä siinä mielessä paljoa poikkea muista jengeistä. Määrällisesti treenaamme aika vähän, harjoitusajat ja vuorot ovat haasteellisia, joten kaikki hienostelu jää pois. Se käytettävissä oleva puolitoista tuntia pitää tehdä tiukkaa duunia. Jostain on pakko karsia. Talvellakin keskityimme aika paljon juoksemiseen, että pojat olisivat kondiksessa. Näin se menee tällä tasolla usein muuallakin.

Juho Mattila on pelannut täydet minuutit kuluvalla kaudella. Kuva Janne Pirinen.

TPV:lläkin vaikeaa

Pallo-Veikkojen startti kauteen oli komea. Fc Hongan kaatamisen jälkeen odotukset nousivat pilviin. B-lohko on kuitenkin osoittanut arvaamattomuutensa. Erityisen vaikeaa TPV:llä on ollut niissä otteluissa, jotka arvioidaan ennalta näytösluonteisiksi. Vastustajan vetäytyvä puolustus ja alhainen pelitempo ovat olleet vaikea yhdistelmä Punakoneelle.

TPV-valmentaja Anssi Ylinen, antaako TPV liian helpolla vastustajan määritellä ottelun rytmin ja intensiteetin?

- Totuus tuloksen takana on se, että olemme pelanneet aika huonosti jo jonkin aikaa. Kevät meni vielä hyvin, sitten olemme alisuorittaneet, vaikka pisteitä on saatu. Esimerkiksi Klubi 04 vastaan olimme pelillisesti aika heikkoja. Yleisön silmissä tämä unohtui, koska tuli selvä voitto.

- Ennakolta hyviä joukkueita vastaan olemme puolustaneet kurinalaisesti ja iskeneet vastaan. Niissä otteluissa, joissa olemme hallinneet peliä, emme ole onnistuneet. Tiedän että meissä on potentiaalia ihan älyttömästi enemmän.

Erityisesti viime ottelu EsPaa vastaan oli yllättävä. Vain yhden maalin koko kaudella tehneet espoolaiset pistivät pallon TPV-verkkoon peräti kolmasti. Mohammed Koroman ulosajo selittää osittain tulosta, mutta ei likimainkaan täysin.

- Jos emme puolusta hyvin, emme myöskään hyökkää hyvin. Johdimme tauolla 1-0, mutta olimme huonoja. Tauon jälkeen tuli vähän parempi vartti, joka päättyi Mohammed Koroman ulosajoon.

- Maanantain harjoituksissa vietimme tunnin kopissa, jossa kaikki saivat purkaa sitä, miten menee. Yleisesti ottaen pelaajat olivat sitä mieltä, että he alisuorittavat. Ei ole niin, että TPV pelaa huonosti. Meitä oli kopissa kaksikymmentä ihmistä ja se on meidän jokaisen toiminnasta kiinni. Kävimme läpi onnistumiset ja kehittämisen paikat eritellysti. Mielestäni tiistain harjoitukset olivatkin sitten erinomaiset. Pelaajat ovat ne, jotka tekevät tuloksen ja heille pitää antaa vastuuta. Kun alamme voittamaan – ja me alamme – ei se ole Listenmaan tai Ylisen ansiota.

- En usko huutamiseen. Välillä voi nostaa ääntä, mutta pitkässä juoksussa se ei johda mihinkään. Olen sen verran anarkisti itse, että jos minulle joku rupeaa huutamaan, nostan karvat pystyyn ja lähden menemään tai haistatan pitkät. Enkä usko, että olen mikään erikoinen ihminen, vaan niin tekee aika moni muukin.

Maaleja on tehtävä

TPV on tällä hetkellä sarjassa neljäntenä. Pykälää ylempänä löytyvään BK-46:een rakoa on viisi pistettä, joten TPV:n olisi syytä oppia voittamaan myös sellaiset ottelut, joissa vastustaja päättää pelata nihilististä jalkapalloa. Sellaisen nimittäminen anti-futikseksi olisi helppoa, mutta lajin luonnetta vääristävää. Pelin hienous löytyy taktisista variaatoista ja toisinaan silkasta tuurista. Dogmaattisuuteen pyrkivässä futiksessa on oma viehätyksensä, mutta sitä löytyy myös kaaottisemmasta tunnetason tahtofutiksesta. Kakkosessa nähdään näitä kumpaakin ja kaikkea siltä väliltä.

Valtteri Käpyaho on löytänyt otteisiinsa tasaisuutta. Kuva Janne Pirinen.

Atlantiksen miehistöstä löytyy taitoa ja yllätyksellisyyttä, mutta myös todistetusti kykyä organisoituun puolustuspeliin. Maalinteko voi olla TPV:lle kova haaste.

- Atlantis puolustaa hyvin, joukkue osaa vetäytyä ja linjan selustaan on vaikea pelata. Puolustuslinja on varmaankin Atlantiksen vahvin osa-alue.
- Meidän otteet ovat olleet liian varovaiset. En tiedä onko tämä seurausta puolustuspelaamisemme taktisesta harjoittelusta, jota on ollut paljon. Pallonmenetyksen jälkeen pelaajat menevät hyvin muotoon, mutta joskus pitäisi iskeä kimppuun sikana ja riistää pallo. Katsomoon tämä saattaa näyttää jopa haluttomuudelle. En usko ollenkaan, että tästä on kyse, vaan taktiikan tuottamasta varovaisuudesta. Myös kova prässi on mahdollista, mutta se vaatii koko jengin yhtäaikaista toimintaa, muistuttaa Ylinen.

Sunnuntaina TPV:n riveistä puuttuu Mohammed Koroma pelikiellon vuoksi, lisäksi Teppo Syrjäsen hankaluudet jatkuvat edelleen.

Haastattelussa Atlantismanageri Aarne Tenkanen!

"Kaiva vaikka puolitoistatuntia persettä, mut tee pari maalia"

Fc Atlantis on Kakkosen värikkäimpiä joukkueita niin pelaajistoltaan kuin taustoiltaan. Seuran syntytarinassa Göstä Sundqvist – suuri suomalainen miessielu – oli ratkaisevassa roolissa. Göstan kynästä syntyi paitsi kuolemattomia laululyriikoita myös hiukan toisenlaisessa rekisterissä liitäviä tulkintoja pohjoisesta maskuliinisuudesta. Näistä yksi on Göstan perintöä Atlantiksen taustoilla jatkava ”lentävä manageri” Aarne Tenkanen. Radiohupailu Koe-eläinpuistosta keikkalavoille ja keskikaljakuppiloihin karanneen roolihenkilön hahmo tuo ilmettä suomalaiseen futisskeneen. Huumorilla on oma sijansa jalkapallokulttuurissamme, sillä siellä missä on persoonallisuuksia, on yleensä myös elämää.

Kuinka Aarne Tenkanen päätyi jalkapallon pariin ja eritoten Atlantiksen lentäväksi manageriksi?

- Pitää mennä aika helvetin kauas tonne Kallioon Bragun kentälle. Mä menin pikkujunnuissa – usko tai älä – HJK:n treeneihin, hävettää saatana vieläkin. Atlantikseen tulin, kun tutustuin Göstaan joskus kauan sitten. Ne veti Ratakadulla treenejä, mä menin sinne vähän neppaileen. Ensin pelasin, mutta eihän tämmöset saatanan linnunluut kestä pelaamista. Ja koska keskikenttä on taiteilijoiden hautausmaa, mä jouduin sit siirtyyn managerin hommiin.

Aarne Tenkanen - toisenlainen manageri

Minkälainen futismanageri olet? Näkyykö Tenkasta muuallakin kuin Atlantiksen saunailloissa?

- Ei tässä paljon kyllä ehi, kyl mä käyn jotain pelejäkin tsiigaamassa. Just kävin Espoo-matsin katsomassa, mutta olihan se melkoista paskaa. Meinasin kaivaa kassista pläägät ja käydä heittään pari maalii, oltais voitettu sekin peli.

"Kymmenen puolustaa, yks tekee byyrit!"

Viime vuonna Atlantis oli alkukaudesta umpisurkea, mutta loppukaudesta sarjan ehkä toiseksi paras joukkue. Tänäkin vuonna esim. Obi Metzger jaksoi juosta toukokuun matseissa ehkä kakskyt metriä kerrallaan. Kunnossahan se olis sarjan parhaita pelimiehiä. Miksi Atlantis antaa puoli kautta tasoitusta muille?

- Obista sen verran, että ei sitä taaskaan missään näkyny. Jos ei Metzgerillä paikat kestä niin sit se voi juosta vaan sen kakskyt metriä, mutta tekis nyt maalin kuitenkin. Mulle valmentajat sano aikanaan, että kaiva vaikka puolitoistatuntia persettä, mut tee pari maalia. Mä sanon sen saman Obille.
- Nytkin on perkele vaan viis pinnaa kasassa, pakkohan se on ruveta tsiigaan uusia pelaajia. Nää nykykoutsit painaa ihan liikaa sellaista, että ykstoist jätkää puolustaa. Kyllä yhen jätkän pitää tehdä maalit, mä oon sitä mieltä. Kymmenen puolustaa, yks tekee byyrit!

Pari vuotta sitten Atlantikselta evättiin pääsy Ykköseen, kun ette täyttäneet Palloliiton kriteereitä. Homma tais tyssätä puutteelliseen pelaajapolkuun tai johonkin sellaiseen. Kuitenkin liigaa myöden on pelannut jengejä, kuten TamU ja Jokerit, joilla ei ole ollut junnutoimintaa lainkaan. Riipiikö tämmöinen?

- Kyl toi riipii ihan perkeleesti. Jos me voitetaan Mikkeli 17 pinnalla ja ne menee meidän edelle, niin ei mee mun jakeluun mitä on tapahtunut. Olin tekemässä tosta isooki juttua, mutta mä aattelin, että mitä mä rupeen noiden puupäiden kanssa tappeleen.

Ratikkakuskin kosketus on silkkaa linnunluuta. Kuva Jussi Eskola.

- Kaikkihan tietää, mikä Suomen futiksessa viiraa. Meidän edellä on Virot, Sierra Leonet ja muut. Lopetetaan se saatanan kuppituolien vaatiminen stadikoille ja ruvetaan pelaamaan futista. Jokainen muistaa Konnun ja tällasten jengien hienot tuhkimotarinat. Se on sitä suomalaista futista.

Saunailloista säästöjä

Kakkonen on siitä hieno sarjataso, että samoista pisteistä kamppailee hyvinkin erilaiset organisaatiot. Löytyy Klubin superjunnuja, Veikkausliigatason Honkaa ja Kiffenin kaltaisia, pelkkää edaria jauhavia jengejä. Mikä on Atlantiksen oma juttu managerin mielestä?

- No muahan on aina rasistiksi haukuttu, mutta mikä helvetin rasisti mä oon, jos maksan 25 tummalle pojalle palkan. Nyt kun tästä sarjasta ei saa näemmä nousta, niin onhan tää kivoille jätkille kiva harrastus. Meillä on sellasta monikulttuurista meininkiä, siellä on Sierra Leonesta, Nigeriasta, Englannista ja Suomestakin joku jätkä.

Atlantiksella on paitsi keskimääräistä värikkäämpi manageri myös keskimääräistä värikkäämpi joukkue. Onko sulla joku salainen sporaraide Afrikkaan vai mistä kysymys?

- Lähe sieltä Tampereen lintukodosta joskus viikonloppusin käymään tossa steissillä. Ei niitä jätkiä kovin pitkältä tarvii hei hakee.

Millaista se on olla tällaisen jengin ruorissa, jossa porukan taustat on kirjavat?

- No ohan se kirjavaa hommaa, mut tietsä mikä siin on hyvä? Meidän porukassa yli puolet on sellasia, että ne ei saa syödä lihaa tai juoda viinaa. Saunaillat tulee halvaks järjestää ja sit mä saan tarjottavista ite vähän enemmän.

Kenet nostaisit esille nykyisestä jengistä?

- No meidän akatemian junnuista voi vielä jotain saada, sit tää Nathan on aika hyvä jätkä toppariks. Ehdottomasti meidän veska, Lohvansuun Eemeli. Tosin me saatiin nyt uus veskari. Mutta tää Eemeli on ylittänyt kaikki odotukset, me vedittiin ihan hatusta tää koko ukko. Ja kyllä mä Obilta odotan paljon, mutta kun ei se linnunluu näemmä pääse kehiin.

Atlantiksen taustajoukot ovat - ainakin toisinaan - varsin edustavat. Kuva Juhani Järvenpää.

Atlantiksen matseissa näkyy myös kentän laidalla monikulttuurista porukkaa. Unelmoit jo vuoden 1996 hitissä Ison pitkän rivo reggae punatukkaisesta neekerinaisesta. Ja ainakin viime vuoden TPV-pelissä lippukassaa hoiti erittäin viehättävä tumma nainen, jolla oli punaa hiuksissaan. Oliko managerilla mitään osuutta tähän asiaan?

- No periaatteessa on. Mä hoidan sinne ne pelaajat ja pelaajat tuo sitten naiset tullessaan. Oikeestaan se on mun ansiota. Siinä kävi kyllä tuuri, et sattu oleen punainen tukka. Sit ihan tiedoksi sinne Tampereelle, että jos lauletaan tukasta, niin ei se aina ihan välttämättä näy se tukka, mistä lauletaan...

Tampereelle suunnitellaan ratikkalinjaa, joten täältä vois löytyä kokeneelle kuskille duunia, jos viihdehommat ei pelitä pitemmän päälle. Herättääkö Tampere tai Tampereen Pallo-Veikot mitään ajatuksia?

- Kyllä mä diggasin Tampereen Pallo-Veikoista sillon, kun te olitte vähän korkeemmalla. Enhän mä nyt enää hirveesti sitä Kakkosessa seuraa. Kun teillä kerran on niitä junnujakin, niin voittakaa koko paska ja nouskaa Ykköseen!

- Mähän olen myös ravimiehiä. Aikanaan suunnittelin sellaista, että oltais otettu tosta laivarannasta suoraan matalalattiaratikka Teivoon. Oishan toi nyt silleen magee, että ainakin Atlantis pääsis sporalla tuleen TPV:tä vastaan pelaan. Kyllä mä lähtisin messiin kuskiksi työntään porukkaa eteenpäin.

Mites ton ajokunnon suhteen?

- Ootsä joskus kuullu että ratikkakuskia puhallutettais? Pitää vaan varoo lehtikelillä ettei mee liian lujaa kurvaan, manageri Tenkanen muistuttaa.

Päätösbiisi on tottakai tämä:

Kannattajat kameran varressa (TPV-Klubi 04 3.6.2016)

Otteluennakko: TPV-Klubi 04 + Joni Ekman Live, Pe 3.6. klo 17.30 Tammelan pallokenttä

PUNAKONE VASTAAN FUTISTEHDAS

Tampereen Pallo-Veikkojen taival Kakkosessa jatkuu perjantaina Tammelassa. Kakkonen on erittäin vivahteikas sarja, jossa seurat ja niiden toimintakulttuurit eroavat jyrkästi toisistaan. Nyt vastaan asettuu suomalaisen jalkapallon superorganismin, HJK:n, evoluutioryhmä Klubi 04. Tämä on se osa Klubin tehdasta, jossa viritetään tulevaisuuden maajoukkuepelaajat. Edellisestä kotiottelusta tuttuja Kontulan marketin muovipusseja ei tässä ympäristössä juuri näy.

Klubi 04 on HJK:n reservijoukkue ja tärkeä porras kohti edustusmiehistöä. Yhteistyö liigamiehistön kanssa on varsin tiivistä. Päävalmentaja Toni Koskela kuuluu myös HJK:n valmennusryhmään, ja etenkin harjoittelussa on käytössä pitkälti samanlaiset mallit kuin liigajengillä. Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi tuottaa yksilöitä, joille klubilainen tapa ymmärtää jalkapalloa on iskostettu selkäytimeen.

- Istumme Mika Lehkosuon kanssa lähes päivittäin samassa pukukopissa, joten yhteistyö on tiivistä. Seuran sisällä on vahva yhteisymmärrys toiminnan isoista linjoista, vakuuttaa Klubi 04:ää toista kautta luotsaava Koskela.

Strategia on ollut onnistunut, sillä keskimäärin nollanelosen tehtaalta valmistuu kausittain kahdesta kolmeen pelaajaa, jotka kykenevät nousemaan Veikkausliigamiehistöön. Tunnetuimmat heistä ovat sittemmin raivanneet tiensä A-maajoukkueeseen ja ulkomaille. Jokainen jalkapalloa vähänkään seuraava tuntee Perparim Hetemajn, Alexander Ringin ja Joel Pohjanpalon kaltaiset nimet.

Kansainvälinen urheilutieteen laitos CIES arvioi HJK:n viime vuonna pohjoismaiden johtavaksi kasvattajaseuraksi. Vaikka rankingkriteerit ovat itselleni epäselvät, on saavutus joka tapauksessa kovaa luokkaa. HJK onkin ainoa suomalaisseura, joka on selviytynyt UEFA Youth Leagueen, ”nuorten Mestarien Liigaan”. Esimerkiksi Urheilulehden Gert Remmelin mukaan Koskelan joukkue oli viime kaudella Suomen paras, jos mittariksi asetetaan joukkuepelin kollektiivisuus, dogmaattisuus ja pelinopeuden säätö.

Kuluvan kauden Kakkonen on ollut 04:lle melkoinen esterata. Kuva Juhani Järvenpää.

Nousu lähellä viime vuonna

Klubi 04 perustettiin aikoinaan Jokereiden savuaville raunioille. Ryhmä on pelannut 12 toimintavuotensa aikana yhteensä neljä kautta Ykköstä, loput Kakkosta. Viime kaudella nousu oli lähellä, kun Nollaneloset voitti Kakkosen itäisen lohkon. Joukkue kohtasi nousukarsinoissa Grankulla IFK:n. Kauniaislaisten kokenut ryhmä oli kaksiosaisessa ottelussa nuoria vastustajiaan vahvempi.

Lähtökohta nousukarsintaan ei ollut paras mahdollinen. HJK-organisaation hyvä juniorityö osoittautui Pyrrhoksen voitoksi. Moni Klubi 04:n avainpelaaja oli maajoukkueen mukana karsinnan ensimmäisen osaottelun aikana. Ottelu päättyi GrIFK:lle 5-1 ja nousu oli sitä myöten selvä.

Onkin melkoisen käsittämätöntä, että nimenomaan Ykkösen nousukarsinnat on aikataulutettu samaan aikaan nuorten maajoukkuepelien kanssa. Monen tavoitteellisesti ja järkevästi toimivan Kakkosen ryhmän anti suomalaiselle jalkapallolle on nimenomaan kasvatustyössä. Ja sitten kauden tärkeimmällä hetkellä tuon työn hedelmistä ei päästäkään nauttimaan järjenvastaisen aikataulupäällekkäisyyden takia.

Ainakin tässä kohtaa voi hyvällä syyllä väittää, että Palloliitto söi ruokkivaa kättä. Liiton tulisi olla seuroja varten, ei päinvastoin. Maajoukkuetoiminnan kehittyminen edellyttää hyvin toimivia seuroja – erityisesti kunnianhimoisia kasvattajaseuroja.

Kuluva kausi on ollut Klubi 04:lle vaikea. Avausottelussa tuli selvä 5-1 voitto Fc Ålandista, mutta tämän jälkeen on ollut hiljaisempaa. Viidestä ottelusta saldona vain yksi tasapeli. Erityisesti maalinteko on ollut nihkeää, sillä Klubi on onnistunut viimeistelyssä vain kahdessa ottelussa.

Nollaneloset ovat Kakkosen poikkeustapaus

Kakkosessa niin organisaatiot, puitteet kuin joukkueiden tavat pelata jalkapalloa ovat varsin kirjavat. Tämä on itse asiassa sarjan yksi viehättävimmistä piirteistä. Löytyy Klubi 04:n kaltaisia futistehtaita, jonka vastapainona on lähes kaveripohjalta toimivia jengejä, joissa jalkapalloa harrastetaan siinä muun elämän sivussa. Toimintakulttuureissa on suorastaan radikaaleja eroja.

Missä määrin tällainen variaatio palvelee Klubi 04:n kaltaisen joukkueen pelillisiä tarpeita ja pelaajakehitystä?

- Asiaa voi katsella monella tapaa. Emme satsaa nousuun erityisesti esimerkiksi hankkimalla kokeneita pelaajia, vaan pelaamme kulloisellakin nuorisoryhmällä. Hyviä asioita on ainakin se, että voimme peluuttaa varsin nuoria pelaajia.  Joka vuosi joku nuoremman B-ikäluokan pelaajista on pelannut paljon minuutteja 04:ssa. Toisaalta sarjassa on myös sellaisia pelejä, joissa toivoisin pelaajiemme joutuvan vähän kovemmille. Joidenkin pelaajien kehitystä palvelisi Ykkösessä pelaaminen. Aikuisten otteluissa fysiikkaerot ovat kuitenkin merkittävät ja virheistä rangaistaan nopeammin kuin junnupeleissä.

Maalinteosta on riemuittu vain harvoin. Kuva Juhani Järvenpää.

Entä nihilististä prosenttifutista pelaavat vastustajat? Onko näistäkin otteluista hyötyä kehityksen kannalta?

- No, aika moni pelaa meitä vastaan juuri niin. Mutta pitää muistaa, että edustusmiehistöllä liigassa tilanne on usein vähän sama. Minusta tärkeää on, että pelaamme erilaisia joukkueita vastaan, jolloin opimme tunnistamaan erilaisia tilanteita kentällä.

Klubi 04:n toimintaa on periaatteessa turhaa arvioida joukkuemenestyksen perusteella. Pelaajakehitys ja klubilaisen jalkapallon evoluutio laadukkaan harjoittelun kautta ovat keskeiset tähtäimet. Sarjataulukon tuijottelun sijaan oikeampi mittari on esimerkiksi se, kuinka monta pelaajaa kykenee murtautumaan liigajoukkueen pelaavaan miehistöön. Kuluvalla kaudella liiga-HJK:n kokoonpanossa on kuitenkin melkoinen määrä ulkomaalaisia.

Onko HJK epäonnistunut kasvatustyössään?

-  HJK:n tavoite on aina voittaa mestaruus ja joukkueen kasaamisessa on vuosittain vaihtuvia muuttujia. Ulkomaalaisia on toki paljon, mutta lähes kaikki kotimaiset pelaajat ovat pääosin tulleet mukaan Nollanelosen kautta. Viime kauden joukkueestamme nousi 7-8 pelaajaa edustuksen rinkiin mukaan. Esimerkiksi viime viikonlopun KuPS-pelissä mukana avauksessa heistä olivat Aapo Halme, Lassi Lappalainen ja Sebastian Dahlström.

Klubi04:n pelaajalista on varsin pitkä. Kuinka suuri vaihtuvuus joukkueessa on kauden aikana?

- Muutama pelaaja on lainassa muualla, moni on mukana B-junioreissa. B-juniorit ovat meille tärkeä ikäryhmä, koska sieltä on mahdollista edetä UEFA Youth Leagueen. Pelaajat pelaavat aina siellä, missä katsomme heidän tilanteessaan järkeväksi.

- Tänä vuonna Nollanelosen vaihtuvuus on ollut viime vuotista suurempaa, jolloin pelaava ryhmä oli melko tiivis. Nyt olemme antaneet peliminuutteja myös liigassa vähemmälle vastuulle jääneille nuorille pelaajille.

Kurssitoverien kohtaaminen

Viime kaudella olitte aina nousukarsinnoissa asti. Kuluva sesonki on alkanut takellellen. Onko tämän vuoden lohko kovatasoisempi vai mistä kyse?

- Meillä on täysin uusi joukkue viime vuoteen verrattuna. Lisäksi miehistön vaihtuvuus pelien välillä on ollut suurta. Tämä on totta kai tulosurheilua ja lukemat taululla ratkaisevat, mutta pelillisesti olen ollut suhteellisen tyytyväinen. Olemme luoneet hirveän määrän maalipaikkoja, mutta olleet tehottomia. Alkukaudesta vastustajat ovat puolestaan olleet hyvin, hyvin tehokkaita meidän päässämme.

Olet Ylisen Anssin kanssa samalla UEFA Pro -kurssilla. Millainen on käsityksesi Anssista valmentajana?

- Anssi vaikuttaa rauhalliselta kaverilta, joka ei lähde turhista stressaamaan, vaikka ihan kaikki asiat eivät aina toimisikaan toivotusti. Saa asioita ajettua eteenpäin rauhallisuutensa kautta.

Millaisen TPV:n odotat kohtaavasi perjantaina?

- TPV:llä löytyy hyviä yksittäisiä pelaajia. Mohamed Koroma on erittäin vaarallinen hyökkääjä, Jari Nikkilä kokenut ja hyvä Ykkösen tason pelaaja, Sergei Korsunov erittäin taitava tähän sarjaan. Oletan, että kyseessä on pelaava ryhmä, joka pyrkii tarkoituksenmukaiseen syöttöpeliiin.

Ryhmäsi pursuaa lahjakkuutta. Keihin pelaajiin tamperelaisyleisön kannattaa erityisesti kiinnittää katseensa?

- En koskaan nosta yksittäisiä nimiä esiin. Todennäköisesti kaikilta avauksen pelaajilla löytyy tililtään juniorimaaotteluita. Jokaisella on mahdollisuus huipulle, mutta sinne on pitkä matka.

Entä on jokin pelillinen juttu, jota futisniilojen kannattaa tarkkailla?

- Haluamme pitää palloa, luoda ylivoimia kentälle ja pyrimme hyökkäämään monipuolisesti, sekä laidoilta että keskeltä. Vastustajan tapa puolustaa ratkaisee paljon. Painotamme myös paljon puolustamista – se on osa-alue, jota HJK:n junioriryhmät eivät välttämättä joudu paljon miettimään. Toivottavasti monipuolisuus näkyy myös katsomoon.

Jari Nikkilä on ollut TPV:n luottomiehiä. Kuva Tapio Kalliomäki.

Fyysisyyttä ja aktiivisuutta

TPV on pelannut nyt kaksi perättäistä tasapeliä. Sekä Kontu- että Salpa-ottelusta jäi kitkerä maku, sillä täydet kolme pistettä olivat tyrkyllä kummassakin koitoksessa. Jos Punainen haluaa tosissaan kamppailla lohkon kärkisijoista, olisi tällaiset ottelut kyettävä kääntämään voitoiksi. Maalinteko on ollut hankalaa, mutta päävalmentaja Anssi Ylinen ei ole lainkaan huolissaan.

- Kontua vastaan pelasimme pelillisestikin huonosti, mutta Salossa meni jo paremmin. Meillä oli 7-8 hyvää maalipaikkaa. Olemme virheiden sijaan käyneet videopalaverissa läpi onnistuneesti luotuja maalipaikkojamme. Olen luottavainen sen suhteen, että maaleja syntyy - mahdollisesti useampikin, koska pystymme luomaan niin selkeitä paikkoja. Olemme viime aikoina harjoitelleet positiivisia tilanteenvaihtoja ja maalintekoa. Talvi kului pääosin puolustuksen parissa, nyt olemme painottaneet hyökkäämistä.

Puolustuspeli onkin ollut koko alkukauden hyvää. Pallo-Veikkoja vastaan ei ole juurikaan tehty varsinaisia pelitilannemaaleja. Sen sijaan kulmapotkuista vastustaja on rokottanut TPV:tä jo kahdesti, joten erikoistilanteissa tarkkuus ei ole ollut huippuluokkaa.

Miehistö on ollut melko vakiintunut alkukauden otteluissa. Onko kesän mittaan laajempaa rotaatiota luvassa?

- Kierrätystä on luvassa. Me olemme olleet siinä onnellisessa tilanteessa, että loukkaantumisia on ollut vähän. Olemme kuitenkin jo nyt peluuttaneet 18 pelaajaa, vaikka avaus on ollut aika vakio. Nuorille pelaajille on tärkeintä, että täysiä minuutteja tulisi jossakin joka viikko. Hyvät esitykset kakkosjoukkueessa tullaan palkitsemaan peliajalla edustuksessa. Sen kyllä myönnän, että voisin pelata samalla puolustuksella läpi kauden.

Vastassa joukkue, jonka vahvuus on pallonhallinta ja taito. Miten TPV aikoo reagoida Klubin asettamaan haasteeseen?

- Klubi ei etene kovin nopeasti, he hallitsevat palloa ja syöttelevät paljon, mielellään lähietäisyydelle. Se on Klubin pelillinen linja, jota ei helpolla muuteta. Moni joukkue tässä sarjassa väsyy Klubin syöttömyllyssä. Toni Koskela on niin hyvä valmentaja, että hän saa homman vielä sujumaan, siitä olen varma.

- Meidän pitää puolustaa tiiviisti, mutta ei liian passiivisesti. Pelkkä varjonyrkkeily ja puolustusmuodossa odottelu ei auta. Meidän pitää pyrkiä palloon ja vastustajaan kiinni aktiivisesti. Vastustajan nuoret pojat ovat erittäin taitavia, mutta meillä on muutama kilo enemmän fyysisyyttä. Koska jokunen Klubi-04:n pelaaja on U-18 maajoukkueen mukana, saattaa vastustajan riveissä löytyä myös liigapelaajia. Tosin tällaiset yksittäiset pelaajat eivät sinänsä ratkaise mitään.

Saattaakin olla, että Tammelan viheriöllä nähdään pitkästä loukkaantumisesta kärsinyt Toni Kolehmainen, jolla on jonkin verran peliminuutteja tämän kauden Kakkosesta. Talvimaajoukkueessakin esiintynyt Klubilainen on 27-vuoden iällään suorastaan dinosaurus muiden Nollanelosten joukossa. Klubi 04:n keski-ikä on nimittäin n. 18 vuotta ja joukkueen toisiksi vanhin pelaaja on huhtikuussa 21 vuotta täyttänyt Jiri Koski.

Superlupauksia on tarjolla viheriön lisäksi Pikku-Tammelan terassilla jo tunti ennen alkuvihellystä. Tuolloin kitaraansa tarttuu nuori mies nimeltään Joni Ekman. Joni on sanalla sanoen Rock. Sitä paitsi perjantai ja häppärit ennen matsia. Vain tyhmä jättää tämän väliin. Eihän tällaista ole hei kellään - paitsi TPV:llä!

Perjantaina työväen jengi tykittää koneistoa vastaan. Tässä soundtrack tanakkaan taistoon. Matti "Härkä" Jokinen, tää on sulle: