"VIELÄ KUN SAIS VUOKRAN JA LASKUT MAKSETTUA"
Kesän kotimatsien musiikkitarjonta jatkuu esittelemällä toisen nuoren tamperelaisen noususuhdanteessa liihottelevan muusikon. Viimekertaiseen Nicolas Kivilinnaan verrattuna Joni Ekman esittää voimakkaampaa ja rosoisempaa rockmusiikkia, johon punkin parissa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä. Herkkyyttä ja melodisuuttakaan ei kuitenkaan piilotella, ja hyvä niin, sillä Ekmanin sävelet hiipivät yllättävälläkin tavalla sisuksiin.
Ekman vaikuttaa lukuisissa yhtyeissä, joista uusimpana musiikkilehdistössäkin tuoreeltaan noteerattu kokeneita punk-musikantteja sisältävä Juice Normaali. Perjantaina 3.6. saamme kuitenkin virittäytyä pelifiiliksiin soolokeikan myötä, joten muistakaahan tulla ajoissa terassille!
Millä tavalla tutustuit rockmusiikin maailmaan? Missä iässä soittohommat tempaisivat mukaansa toden teolla?
- Taisin olla 14-15 -vuotias kun kuulin Ramonesia ja Misfitsiä ynnä muita perusjuttuja. Skeittileffoista ja pleikkaripeleistä lähinnä. Sitten sain joululahjaksi sähkökitaran, joka lojui pari vuotta huoneen nurkassa. Sitten kun kuulin Kakka-hätä 77:aa ja Eppujen Aknepopin niin sekosin ihan täysin. Oli pakko pistää bändi pystyyn. Oli kaikenlaista "bändiä" ja viritelmää kunnes perustin Rasite-yhtyeen. Meillä oli Myspace -sivut ja kaikkea. Sitten joku muu Rasite-yhtye laittoi viestiä, että "Sori, ollaan oltu olemassa vuodesta 1992. Vaihtakaa nimeä, kiitos" niin siitä tuli sitten Johnny Ekman & H.I.V. En ole muuten vieläkään kuullut mitään tosta toisesta Rasitteesta.
 |
| Kuva: Niko Saarinen |
Oliko kotonasi laaja levyhylly? Onko sieltä tarttunut mukaan joitain levyjä tai bändejä mitkä ovat muodostuneet suosikeiksi? Mitkä ovat ylipäätään itsellesi maailman tärkeimmät bändit, koti- ja ulkomailta?
- Ei ollu kotona kuin radio ja isän kirjahylly. Ei siellä paljon musiikkia kuunneltu, mutta radio oli päällä koko ajan. Muistan, että meillä oli siskon kanssa myös jotain c-kasetteja. Kikkaa, Eppuja, AC/DC:tä ja olisko joku Rölli ollut myös. Eppuja löytyy nykyäänkin omasta levyhyllystä ja voisinkin sanoa, että se on ehkä itelle semmonen tärkein kotimainen bändi. Joka aikakaudelta löytyy hemmetin hyviä biisejä ja levyjä. Vähän niin kuin Fleetwood Mac, joka on soinut tässä viime viikkoina aika tiuhaan, kuten Blue Öyster Cult, Peitsamo ja Juicekin. Uudemmista bändeistä Sheer Mag on pirun kova. Onhan näitä. Hawkwind.
Asuit ennen Tampereelle muuttoa Somerolla. Minkälaista tukea sait siellä musiikkiharrastuksellesi? Oliko Somerolla mikään paremmin?
- Ei tuolla Somerolla oikein ollut bänditreeniksiä tai mitään. Kaverien kotona soittelin ekan kerran koulun ulkopuolella. Onhan Tampere aika eri homma. Somerolla paremmin ei liene mikään, mutta luonto on ainakin lähellä.
Sinulla on sooloartistina esiintymisen lisäksi lukuisia yhtyeitä, sekä aktiivisia että lyhempiä, jo kuopattuja projekteja. The Achtungs, Lähtevät Kaukojunat, Joni Ekman & Koira muutamia mainitakseni. Miten saat ajan ja motivaation riittämään? Oletko jo täyspäiväinen muusikko?
- Olen miettinyt näitä juttuja itsekin. Kyllä sitä intoa jostain aina löytyy ja aikaa riittää kun on työtön työnhakija. Tosin olen tässä vuoden sisään alkanut vähän jaottelemaan hommia sen mukaan mikä kiinnostaa. Kaukojunilla oli juuri kuuden kuukauden tauko kaikesta ja nyt ollaan taas aktivoiduttu. Achtungs on parhaillaan tauolla, ei tietoa pituudesta kylläkään. Soolohommat ja Koira on nyt semmosia, missä tykkään soittaa. Soolohommat lähinnä siksi, että olen itse vastuussa kaikesta mitä teen. Kai sitä täyspäiväinen muusikko on. Vielä kun saisi vuokran ja laskut maksettua.
Kuinka aktiivisesti teet biisejä yhtyeillesi? Vai oletko joissain pelkän soittoniekan roolissa ilman sävellysvastuuta? Ja kuinka osaat päättää mikä biisi sopii minkäkin bändin repertuaariin?
- Jossain välissä tuli tehtyä aika pakonomaisesti biisejä tyyliin "nyt on pakko tehdä tällainen biisi", mikä oli pidemmän päälle aika raskasta. Nyt en välttämättä koske kitaraan kotona ollenkaan. Jos kotona istuessa tulee joku melodia tai muu juttu mieleen, tartun kitaraan ja usein teen koko biisin alusta loppuun siltä istumalta. En lähde miettimään, että millainen biisi siitä pitäisi tulla, vaan katson mitä tulee. Joskus rankempaa ja joskus täyttä nössöilyä. Aika pitkälti tuon mukaan menee se mille bändille sen sitten pistän. Juice Normaalissa tulee lähinnä soitettua rumpuja ja vähän laulettua, kun ei oikein lähde semmoset hyvät tarttuvat punk-biisit sopivista aiheista.
 |
| Kuva:Joonas Kiviranta |
Tyylillisesti bändiesi musiikki voidaan luokitella punkrock-pohjaiseksi tietyin variaatioin, garagepunkista uuteen aaltoon ja jopa silkkaan rockmusiikkiin. Onko jotain uutta genreä mihin haluaisit sekaantua jota et ehkä ole vielä uskaltanut tai ehtinyt kokeilla?
- Onhan noita. Nyt olen julkaissut näitä kassuja joka kuukausi, ja niissä on vähän ideana että soittaisin kaikkea mitä haluaisin. Toukokuun kasettisinkku oli kantria ja kesäkuussa tulee reggaeta. En ole oikeastaan kuunnellu kumpaakaan koskaan. Varmaan jotain doomia ja synapoppia tulee loppuvuodesta. Saa nähdä mitä sitä keksii. Mikään musagenre ei pelota minua! Jotain on vaan vähän vaikeampia tehdä hyvin.
Esiinnyt siis sekä bändien kanssa että soolona. Miten vertaisit kokemuksia keskenään?
- Bändin kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse olla yksin pönöttämässä. Jos teet virheen bändin kanssa soittaessa, sen voi ohittaa huumorilla. Soolona siitä tulee ensin hauskaa, mutta virheiden toistuessa siitä tulee säälittävää. Eka soolokeikka oli kyllä just semmoinen, että sanat unohtui ja jännitti, kauhee krapula ja ihmiset tuijottaa. Koitin huumorin voimalla vetää sen loppuun ja kai se meni jotenkin... Huh, se oli kyllä paha kokemus.
Mitkä ovat parhaat puolesi musiikintekijänä? Mitä ominaisuuksia haluat kehittää?
- Olen parempi säveltäjä kuin sanoittaja. Jälkimmäisessä olen mielestäni petrannut viime aikoina, mutta en tiedä... Joku muu voi kertoa sen!
Olet julkaissut paljon äänitteitä. Millainen itsekritiikki sinulla on? Kadutko jotain tekeleitäsi? Vai unohdatko ne pian ja suuntaat katseen tulevaan?
- Se vähän vaihtelee. Soolo-LP:n tekemisessä itsekritiikki on korkeampi kuin esimerkiksi näiden kassusinkkujen julkaisussa. Sinkuissa voi hullutella miten haluaa, kun taas koen että LP jää "elämään" ihan eri tavalla. Voihan se olla toisinkin päin. Enemmän varmaan kaduttaisi, jos en olisi tehnyt jotain äänitettä. Kaikkea en pysty nykyään kuuntelemaan, mutta on ne myös vähän semmosia päiväkirjan sivuja itselle, kun muistaa että ”ai niin, tän tekoaikaan ei mennyt kovin lujaa” tai muuta sellaista. Ihan hauskoja siis. Ei tosin ehkä muille kuin itselle.
Monet levysi ja kasettisi on julkaisut Fuck CD's -lafka, jota olet itse mukana pyörittämässä. Miltä sen tulevaisuus näyttää? Onko sinulla aikaa panostaa siihen niin paljon kuin toivot?
- Joo, nykyään nimeltään Fuck Rekords. Aikaa löytyy mutta olen rahastonhoitajana aika paska. Tein tätä pitkään Juho Hännisen kanssa ja silloin hommat olikin hyvässä nousussa, kun Juhon panostus oli aika eri luokkaa kuin mun. Nykyään annan homman mennä omalla painollaan. Yksin voi ottaa homman rennosti, joskus ehkä liiankin.
Mitkä ovat seuraavat julkaisusi, bändien kanssa tai ilman?
- Kesäkuun kasettisingle. Toinen soolo-LP. Julkaisematon Koiran Näköinen Nainen LP vuodelta 2013. Juice Normaalin EP ja split Proxyn kanssa. Uutta Kaukojunat-levyäkin ollaan menossa tekemään tässä kesän mittaan. Toivottavasti. Koiran kanssa tehdään kanssa LP jossain välissä kunhan materiaalia on tarpeeksi.
Soitat perjantaina Tammelan stadionilla. Onko sinulla mielenkiintoa mitään urheilulajeja kohtaan? Harrastatko tai seuraatko mitään?
- Ei oikeastaan. Lätkää kuuntelin bussin radiosta kun oli tää finaali. Joskus tuli pelattua, mutta aika nuorena se jo jäi, eka tuli skeittilauta ja sitten kitara. Huomaan, että ympyrä sulkeutui tässä haastattelussa juuri...
Siihen onkin hyvä lopettaa tältä erää. Kiitokset Joni Ekman, perjantaihin siis!
Joni soundcloudissa
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti