Kauden avaus: TPV-Fc Honka to 5.5. klo 18.30 Pyynikki

A-LUOKAN PUUTAVARAA TARJOLLA

Tampereen Pallo-Veikkojen kausi alkaa kovimmilla mahdollisella koitoksella. Pyynikin postimerkillä vastaan asettuu Espoon jätti, Fc Honka. Kaikki todennäköisyydet ovat Hongan puolella. Duunarijengin ei auta kuin tarttua työvälineeseen, päräyttää Punakone käyntiin ja etsiä uskoa koetellusta sanonnasta: mitä suurempi puu, sitä kovempaa se rytisee kun se kaatuu.

Fc Hongan joukkueesta löytyy niin naurettava määrä liigakokemusta, ettei maksa vaivaa erikseen laskea kokonaisottelumäärä. Puhutaan sadoista matseista, ehkä maaginen tuhatlukukaan ei ole kaukana. Silti vain yksi yksittäinen ottelu muutti koko viime kauden kuvan. Lokakuu oli Espoossa lohduton, kun Kokkolan Pallo-Veikot juhli nousua Hongan sijaan. Sarjasysteemi on julma, jopa kohtuuton.

Fc Hongan päävalmentaja Juho Rantala, viime kausi oli tuloksellisesti ylivertainen, mutta nousu jäi haaveeksi. Miten pettymys käsiteltiin?

- Harjoittelemme ja pyrimme tekemään päivittäin asiat paremmin, ei siinä sen ihmeempää. Pelasimme kuitenkin hienon kauden ja nousu jäi vain maalin päähän. Harvat seurat hoitavat asiansa yhtä hyvin kuin Honka, joten monen pelaajan oli helppo jäädä ja myös tulla tänne. Joukkueen kokoaminen on ollut suhteellisen vaivatonta.

Hongan lento katkesi ratkaisevalla hetkellä. Kuva Juhani Järvenpää.

Valmennat nyt toista kautta Fc Honkaa. Toiminnan jatkuvuus vaikuttaa ulospäin hyvälle. Voisitko vähän eritellä sitä, mitä asioita painotit viime vuonna ja miten prosessi jatkuu nyt?

- Prosessi alkoi jo vuonna 2014, jolloin oli vielä epäselvää pelaammeko liigaa vai emme. Uusi omistaja Esport ei halunnut ottaa vanhoja velkarasitteita kontolleen. Koin, että saimme sellaisen porukan kasaan, että Honkaan kannatti jäädä. Varsinainen harjoittelu alkoi myöhään, helmi-maaliskuun vaihteessa 2015.

- Olosuhteet olivat heti kunnossa. Tavoitteemme oli saada vahvasti honkalainen joukkue, jossa onnistuimmekin. Käytännössä kaikki toimijat olivat jo aiemmin olleet jossain vaiheessa uraansa Hongassa mukana. Yhteisöllisyys oli tärkeää alusta asti, kannattajat ovat pysyneet tukenamme ja olemme onnistuneet lähestymään junioriseuroja.

- Haluan, että minun valmentamani joukkueet pelaavat pallonhallinnan kautta. Myös pelaajat ovat tähän sitoutuneet. Hankintojen ja junioreista tulleiden pelaajien myötä olemme hiukan fyysisempi ja kookkaampi joukkue kuin viime kaudella. Hävisimme esimerkiksi nousukarsinnan KPV:lle ihan puhtaasti koossa. Osa viime kauden vastustajista pyrki horjuttamaan meitä perinteisen fyysisen pelin ja erikoistilanteiden kautta. Nyt meiltä löytyy aika hyvät palikat myös tähän, vakuuttaa Rantala.

Pelkkä tekninen taito ei riitä

Myös TPV:n kausi 2015 oli pettymys. Loppusijoitus oli kohtuullisesti neljäs, mutta kautta kuvaa osuvammin se tosiseikka, että sarjapaikka varmistui vasta pari kierrosta ennen sesongin päättymistä. Pelillisesti paketti pysyi kasassa vain hetkittäin - tasaista 90 minuutin suorittamista ei nähty oikeastaan koko kaudella.

Vastustajat saivat palloa pelattua aivan liian helposti linjojen väliin ja kauden erityispiirre oli vastustajan toistuvat murtautumiset keskisektorin kautta maalintekoon. Pallonhallinta ei johtanut siihen, että puolustusmuoto olisi ollut valmiiksi ryhmittäytynyt, kun peliväline menetettiin. Toisinaan yritettiin edetä nopeasti ja suoraviivaisesti, mutta tällöin muodostelma repesi liiaksi. Yleiskuva oli melko sekava.

Kuluvalle kaudelle valmennusvastuu siirtyy seuran valmennuspäällikkönä toimivalle Anssi Yliselle. Ylisen metodit ovat sellaiset, kuin perehtyneellä ja hyvin koulutetulla (UEFA Pro -taso) juniorivalmentajalla ovat.

Jari Nikkilä tuo kokemusta TPV:n takalinjoille. Kuva Janne Pirinen.

Anssi, mitä mieltä olet väitteistä, että sun kokemuspohjalla on vaikea hypätä aikuisjoukkueen vetäjäksi, koska tausta on niin vahvasti junnupuolella. Onko tälläinen jako juniori/aikuisvalmennukseen pelkkä myytti?

- Onhan siinä tietysti eroja. Ilmapiiri on kuitenkin ykkösjuttu niin pienissä junioreissa kuin aikuisissa. Keinot ovat vain erilaisia. Aikuiset sitoutuvat kun heille antaa vastuuta. Silloin he ovat omatoimisia ja ymmärtävät, miksi asioita tehdään.

- Vaikkapa 15-vuoden iässä kyseessä on vasta pelillisen palapelin rakentaminen. Kun pelaaja saavuttaa edustusjoukkueiän toivoisin, että kaikki perusasiat olisi jo käyty lävitse. Edustusjoukkueessa painitaan samojen asioiden kanssa, mutta tempo ja vaatimustaso on tietysti kovempi. Ratkaisujen on tapahduttava nopeasti.

- Harjoittelutilanteessa erot eivät ole älyttömiä. Taktinen taso on laajempi. C- ja B-juniori-iässä pitäisi osata jo yhden linjan – vaikkapa keskikentän - sisäistä yhteispeliä. Edustustasolla linjojen välinen yhteistyö laajenee koko joukkueen toiminnan hahmottamiseen ja havainnointiin.

Millainen suomalaisen pelaajan taktinen ymmärrys mielestä on?

- Esimerkiksi espanjalaisten jalkapallovalmentajien mukaan suomalainen jalkapalloilija on vielä 13-vuotiaana vertailussa muihin eurooppalaisiin ihan ok tasolla. Kun aletaan harjoitella pelipaikkakohtaisia tehtäviä alkaa eroja syntyä.

- Espanjalaiset ovat ymmärtäneet, että jalkapallon harjoittelu on nimenomaan pelin harjoittelua. Suomessa on keskitytty henkilökohtaiseen taitoon, joka on tietysti tärkeä tekijä. Hyvä pelaaminen rakentuu taidon lisäksi oikeista pelipaikkakohtaisista ratkaisuista. Taitava pelaaja ei hyödy taidoistaan, jos siihen ei yhdisty oikeiden valintojen teko. Kuljetanko, syötänkö, harhautanko ja niin edelleen. Kanssapelaajat pitää myös pystyä huomioimaan. Olemme kuitenkin menneet viimeisen viiden vuoden aikana paljon eteenpäin pelipaikkakohtaisessa harjoittelussa.

Hongan standardi omaa luokkaansa

Sekä TPV että Honka operoivat laajalla miehistöllä. Sopimuspelaajien määrää selittää kuitenkin se, että kummankin joukkueen rosteri sisältää niin A-junioreita kuin lähtökohtaisesti reservijoukkueessa taitoaan kehittäviä pelureita. On muistettava, että suurien nimien lisäksi Hongan miehistössä pelaa jo nyt paljon nuoria kykyjä ratkaisevissa rooleissa.

Toimintamalli on siten ylimmällä tasolla melko samankaltainen, mutta on kuitenkin selvää, että organisaationa Fc Honka asettaa aivan oman standardinsa muilla tämän tason ryhmille. Seuran omistuspohja on kuitenkin varsin poikkeuksellinen. Taustalla on Suomen suurin sisäliikuntakeskus ja muu siihen linkittyvä liiketoiminta. Talouden raamit joukkueen ympärillä eivät luultavasti ole yhtä kireät kuin muualla Kakkosessa. Resursseja kuitenkin myös luodaan toimimalla aktiivisesti niin yritysmaailman kuin yhteisöjen suuntaan. Espoossa on ilmeisesti ymmärretty, että nykyaikaisen jalkapalloseuran ei kannata linnoittautua vain urheilun saarekkeelle.

Nicholas Otaru antaa panoksensa myös kentän ulkopuolella. Kuva Juhani Järvenpää.

Juho Rantala, millaista kehitystä organisaation tasolla on odotettavissa?

- Mietin valmentajana näitä asioita eniten urheilun kautta. Toivoisin, että saamme valmennuspuolelle yhä enemmän osaamista. Mutta jo nyt Honka on siinä tilanteessa, että olosuhteilla tai taustoilla minä en voi selitellä ainuttakaan tappiota.

- Haluamme olla seura, joka tarjoaa fiksuille honkalaisille pelaajille roolia myös varsinaisen peliuran jälkeen. Jotkut pelaajistamme ovat jo nyt osa-aikaisesti seurassa töissä, esimerkiksi Roni Porokara toimii markkinoinnissa ja Niki Otaru on mukana yhteistyössä seurojen ja koulujen suuntaan. 

Yhteisöllisyys ja Espoo on kuitenkin ollut melko hankala yhtälö. Lähes aina, kun on puhe Espoosta, on puhe identiteetistä - lähinnä sen puutteesta. Vielä useammin ihmetellään, miksi espoolaisuus ei manifestoidu notkuvina katsomoina urheilutapahtumissa. Tällä kaudella espoolaisia seuroja on peräti kolme kappaletta samassa lohkossa.

- Pelaajat saattavat saada lisää kipinää siitä, että vastassa on tuttuja kavereita. Kunnon paikallisderbyjä ei ole kuitenkaan vielä tainnut oikein kehittyä. En edes tiedä koska Honka viimeksi olisi taistellut sarjapisteistä EsPaa tai Fc Espoota vastaan. Toivottavasti paikallismatsit alkavat liikuttamaan espoolaisia hiukan aiempaa enemmän. Honka on kuitenkin tunnettu seura, joten muille joukkueille on varmasti iso juttu päästä pelaamaan meitä vastaan.

Pyynikin pingiskenttä ei tee oikeutta pelille

Viime kaudella TPV:n ja Hongan kohtaamiset olivat melko yksipuolisia näytöksiä. Vain viimeinen keskinäinen kohtaaminen oli sellainen, jossa myös Pallo-Veikot roikkui pisteissä kiinni. Tasoero konkretisoitui kuitenkin kahteen Hongan loppuminuuttien maaliin.

Tällä kertaa oman vivahteensa otteluun antaa jo perinteeksi muodostunut keväinen evakkoretki Pyynikin höntsykentälle.

- Pyynikki on idyllinen ja historiaa huokuva paikka keskellä kaupunkia. Alusta on kuitenkin ihan katastrofi ja kenttä alimittainen. Jos halutaan mennä kohti ammattimaisuutta ei tällaisilla kentillä pitäisi pelata aikuisten otteluita, Rantala jyrähtää.

- Me ja TPV olemme varmaan sarjan pelaavimpia joukkueita. Edessä on varmaan aika kova taistelupeli. TPV on pelannut hyvän kevään ja joukkue on ennakkoon yksi sarjan kovimmista. Koroma, Kiiveri, Korsunov ja Matti Jokinen ovat tähän sarjaan kovia jätkiä. Nikkilän Jari tuo paljon pallollista osaamista ja kokemusta alakertaan.

- En usko, että tuloksen kannalta Pyynikin kentästä on meille kuitenkaan haittaa. Urheilullista etua ei kumpikaan joukkue olosuhteista saa. Luultavasti erikoistilanteita nähdään tavallista enemmän ja pallo tulee olemaan hiukan enemmän ilmassa kuin tavallisesti.

TPV piti cupissa KuPS:aa pitkään pinteessä. Kuva Janne Pirinen.

Hongassa on futisyleisölle tuttuja nimiä aina maajoukkuetta myöden. Mutta ketkä olisivat sellaisia nousevia nimiä, joihin yleisön kannattaa kiinnittää katseensa jo nyt?

- A-juniori-ikäinen Elias Tuomela on vetänyt tosi hyvän kevään.  Elias on iso, fyysinen ja monipuolinen keskikentän pelaaja. Hänen pelaamisensa torstaina ei ole kuitenkaan täysin varmaa. Kapteeni Tommi Saarinen on nuori, fiksu kaveri, joka on kasvanut roolinsa vaatimuksiin. Karim Jouini ja Viikingeistä saapunut Robert Ivanov ovat olleet talvikauden onnistujista. 17-vuotias Rony Huhtala teki cupissa kaksi maalia KPV:tä vastaan. Yksi pelaaja, jonka haluan nostaa esiin, on vuonna 2001 syntynyt Maximo Tolonen, hänkin tulee saamaan kauden aikana jonkin verran minuutteja.

Talven aikana Honka vahvistui entisestään. Oulusta saatiin kokenut Antti Uimaniemi ja HIFK:sta Mika Johansson. Hongan imusta kertoo myös se, että Gnistanin profiilipelaaja Valte Vuorela valitsi Hongan, vaikka paikka avauksessa on todella tiukassa espoolaisleirissä. Erityisen tyytyväinen Rantala on maalivahtitilanteeseen Johanssonin saapumisen myötä.

- Meillä on todella hyvä maalivahtikaksikko. Kilpailutilanne on kova. Voimme peluuttaa maalivahteja hiukan vastustajan mukaan. Jos vastustaja lyö pitkää palloa maalille ja panostaa erikoistilanteisiin, voi isokokoinen Johansson olla nokkimisjärjestyksen kärjessä. Ville Hursti on puolestaan liberotyylinen maalivahti, joka on todella hyvä jalalla. Hursti on vahva tilanteissa, jossa vastustaja pelaa puhtaasti vastahyökkäyksillä ja nopeilla pistopalloilla linjan taa.

Helatorstaina torjuntavastuun ottaa Hursti Johanssonin loukkaantumisen vuoksi. Myös Roni Porikara puuttuu varmuudella kokoonpanosta.

TPV:n otteissa on ideaa

TPV:n mahdollisuudet yllätykseen eivät liene järin suuret. Se tosiasia, ettei toukokuun alussa yhdenkään joukkueen pelisapluuna ole vielä hioutunut lopulliseen formuunsa, antaa pientä toivoa. Pieni kenttä ja surkea pelialusta voivat olla TPV:lle pieni etu. Myös päävalmentaja Ylinen tunnustaa haasteen kovuuden.

- Honka pystyy pyörittämään 90 minuuttia syöttömyllyä. Hongalla on taitavia ja rohkeita pelaajia, jotka uskaltavat pelata lyhyttä syöttöä pieniinkin tiloihin, eivätkä lähde roiskimaan. Meidän pitää päästä lähelle, muuten joudutaan juoksemaan perässä, ja he syöttelevät meiltä keuhkot puhki.

- Lähdemme otteluun puolustus edellä. Maalintekokilpailuun ei kannata Honkaa vastaan ryhtyä, koska siinä voi jäädä hopealle.

Terveystilanne on joukkueessa hyvä. Ylisellä on varsin vahva tausta nimenomaan fysiikkapuolelta. Loukkaantumiset vaikuttavatkin vähentyneen takavuosiin verrattaessa.

TPV:n sisällä uudenlainen lähestyminen harjoitteluun on otettu hyvin vastaan. Pitää toki muistaa, että uuden valmentajan myötä raikas ilme syntyy helposti. Todelliset opit mitataan vasta pitkän kauden aikana. Ennusmerkit onnistumisten kesään ovat kuitenkin varsin suotuisat. Suomen Cupissa TPV esiintyi paitsi ryhdikkäästi, myös järkevästi. Joukkue selvästi uskoo omaan asiaansa ja katsomoon välittyy tuntu siitä, että kentällä pyritään toimimaan toisteisesti ja organisoidusti. Vaikuttaa selvältä, että jonkinlainen raami tai aihio olisi jo omaksuttu.

Se, onko tuolla aihiolla käyttöä vielä helatorstain avauksessa, on toinen ja oikeastaan toissijainen juttu. Suurempi kuva piirtyy vasta ajan myötä, eikä valmista teosta synny yhdestäkään jalkapallojoukkueesta milloinkaan. Mutta juuri tuo kaiken keskeneräisyys, iäti täydentyvä ja ikuisesti täyttymätön tavoite, tekee pelistä kiehtovan ja kauniin. Ja kuka tietää, ehkä ne suuretkin puut jonain päivänä kaatuvat, jotta uusia kasvaisi niiden tilalle.

Helatorstain taistelulaulu: