Otteluennakko: TPV-Fc Espoo pe 23.9. klo 18.30 @ Tammela

KESTÄÄKÖ PUNAKONEEN OLJENKORSI FC ESPOON VASTAISKUT?

TPV kohtaa perjantaina kuluvan kauden ehkä suurimman yllättäjän, Fc Espoon. Sarjataulukossa joukkueet löytyvät peräkkäisiltä sijoilta. Espoolla ei enää suurempaa panosta otteluissaan ole, mutta  TPV sinnittelee yhä kohti lohkon kakkossijaa. Oljenkorsi mahdollisiin Ykkösen karsintaotteluihin on edelleen olemassa.

Edelliskierroksen tappio Fc Hongan vieraana tiesi sitä, että karsintapaikka Ykköseen riippuu paljon myös muiden lohkojen tuloksista. Joukkueen on kuitenkin turha vilkuilla sivuilleen, sillä keskeisin päämäärä on kukistaa vastus jäljellä olevissa otteluissa.

- Mikään ei ole muuttunut. Tämä on urheilua ja meidän tavoitteemme on pelin jatkuva kehittyminen. Ensi vuosi on kaikilla edessä ja sen eteen tehdään työtä – oli sarjataso sitten mikä tahansa, TPV:n valmentaja Anssi Ylinen alleviivaa.

Lauantain ottelussa TPV esitti varteenotettavan haasteen, mutta loppujen lopuksi Hongan hyvää pallollista pelaamista ei kyetty ehkä tarpeeksi häiritsemään.  Hongan yksipuolisesta näytöksestä ei voida missään nimessä puhua.

- Omasta mielestäni peli oli melko tasainen. Honka oli alussa parempi, mutta sitten saimme hiukan otetta ja maalinkin tehtyä. Ensimmäinen puolikas oli meille tuloksellisesti positiivinen peliin nähden. Honka voitti toisen jakson 3-0, mutta se ei anna ollenkaan oikeaa kuvaa pelitapahtumista.

Eino Ekin esitys on ollut aplodien arvoinen. Kuva Juhani Järvenpää.

Kulmatilanteissa petrattavaa

Honka sai avausosumansa kulmapotkusta. Tämä vetää Ylisen mietteliääksi.

- Harmittavaa on, että meitä vastaan tehtiin jo viides tai kuudes kulmapotkumaali tällä kaudella. Periaatteessahan kulmapotku ei ole edes vaarallinen tilanne. Esimerkiksi viime vuoden Veikkausliigassa vain joka 63. kulma johti maaliin. Joitakin maaleja voi selittää inhimillisellä virheellä, mutta 5-6 maalia kulmista on aika paljon.

- Pallot viuhuvat kulmissa vitosen alueen sisältä läpi. Olemme käyneet asiaa läpi videopalavereissa ja muutosta on luvassa. Tiedämme kyllä pääsääntöisesti millaisia kulmia kukin joukkue antaa, eli tiedon puutteesta ei ole kysymys.

Avausmiehistö Honkaa vastaan oli siinä mielessä yllätyksellinen, että Sergei Korsunov aloitti ottelun penkiltä. Syyt tähän olivat taktiset.

- Hongan topparit eivät ole kovin nopeita. Ajattelimme että Koroma pääsisi juoksemaan heidän ohitseen. Kenttä oli todella liukas ja Mohankin oli monta kertaa nenällään. Koroma pääsi ehkä kerran irti, mutta muuten ei paikkoja avautunut.

- Ainakaan erinomaisesti valintamme ei toiminut. Tiesimme, että Hongan pohjapelaajien ja topparien välissä on tilaa, jota myös pääsimme hyödyntämään. Ehkä Sergei olisi ollut siinä kymppialueella parempi. Mutta näitähän on aina helppo jälkeenpäin pyöritellä. Perusajatus oli kuitenkin Moha vastaan hitaat topparit, Ylinen puntaroi.

Fc Espoo on mielikuvia paljon suurempi seura

Fc Espoo on sateenvarjoseura, jonka pelaakatras koostuu Leppävaaran Pallon, Kauklahden Pyrinnön, Pohjois-Espoon Ponnen ja Fc Kasiysin junioreista. Kun organisaation kaikki tahot huomioidaan löytyy taustoista paljon valmennusosaamista – myös päätoimista. Seurayhteisö liikuttaa yhteensä kolmea tuhatta pelaajaa. Junioripuolella Fc Espoo on valtakunnallisestikin merkittävä tekijä, mistä kertoo myös se, että seuralla on edustusjoukkue sekä B- että A-juniorien SM-sarjassa.

Fc Espoon joukkue on sitoutunut valmennusjohdon pelitapaan hienosti. Kuva J Järvenpää.

Fc Espoon päävalmentaja Kalle Vasse, onko mahdollista, että tulevaisuudessa Fc Espoo voisi haastaa paikalliskilpailija Hongan?

- En näe, että Espoo on edustusjoukkuetasolla ainakaan lähivuosina tekemässä niin isoja panostuksia, että haastaisimme Hongan. Jatkamme kasvattajaseurana ja siinä Kakkonen on erittäin hyvä sarjataso. Fc Lahti -yhteistyön avulla saamme pelaajia suoraan liigaan, jos kyvyt siihen riittävät.

- Taidamme olla Ilveksen ohella Suomen suurimpia junioriseuroja, mutta pelkkä pelaajamassa sinänsä ei riitä vielä mihinkään. Mutta jos saamme valmennuslinjat ja olosuhteet kuntoon, pitäisi massasta tulla myös päteviä pelaajia.

Fysiikka ja pelin kääntäminen Espoon vahvuuksia

Espoo on ollut ehkä kauden suurin yllättäjä. Missä olette onnistuneet tänä vuonna?

- Isoin onnistuminen on nuorten pelaajien kehittyminen, heistä tuli nopealla vauhdilla hyviä pelaajia miesten Kakkoseen. Tästä pitää antaa iso kiitos myös pelaajien edellisille valmentajille. Pelaajat ovat sitoutuneita pelitapaamme. Olemme olleet fyysisesti erittäin vahvoja – jalat eivät ole alkaneet painaa monessakaan ottelussa. Olemme olleet myös erittäin tehokkaita, emme ole tarvinneet hirveän paljon paikkoja maalin tehdäksemme.

Moni on odottanut Fc Espoon romahdusta ja myös pelityyliänne on arvosteltu antijalkapalloksi. Mitä mieltä olet näistä puheista?

- Niin, en oikein tiedä mikä sitten on antijalkapalloa? Meidän pallollinen pelaamisemme on kehittynyt paljon kauden aikana. Alkukaudesta saimme ehkä enemmän pisteitä sitoutuneen puolustamisemme ansiosta. Kun katsoo sarjataulukosta tehtyjä ja päästettyjä maaleja niin luulen, että pelimme ovat olleet ihan viihdyttäviä. Olemme aina pyrkineet puolustamaan eteenpäin. Emme ole parkkeeranneet bussia kentälle yhdessäkään pelissä.

Espoon pelitapa on ollut myrkkyä monelle vastustajalle. Joukkue on pystynyt melko tasaiseen suoritukseen läpi kauden. Ainoastaan kesä-heinäkuussa koitti viiden ottelun jakso, jolloin Espoo ei kyennyt voittoihin. Toisaalta tuolloin myös jättiyllätys oli lähellä, kun Fc Honka oli todellisessa pinteessä kiihkeässä paikallistaistossa. Ilman Hongan yliajalla syntynyttä osumaa taistelisi Fc Espoo ehkä edelleenkin sarjan kakkossijasta.

- Tasapeli vieraissa Honkaa vastaan oli henkisesti ja fyysisesti todella rankka peli. Honka tasoitti vasta ottelun yliajalla. Viikko siitä kohtasimme TPV:n ja heti perään Kiffenin. Luulen, että tappio näissä otteluissa johtui fyysisestä ja henkisestä väsymyksestä tiukan Honka-pelin jälkeen.

Vasta 17-vuotias Nikolas Saira on osoittanut tasonsa. Kuva Juhani Järvenpää.

Joukkue on tamperelaisille tuntematon. Voitko mainita joitakin pelaajia, joiden panos on ollut erityisen painokas kuluvalla kaudella?

- Meiltä löytyy nuoria pelaajia, jotka menevät tästä vielä eteenpäin. Janne Paukkonen, Miikka Leinonen, Nikolas Saira, Emil Koho ovat tällaisia nimiä. Kapteenimme Joni Saastamoinen on ollut iso osa joukkueen yhteen hitsaamisessa. Kokeneesta kaartista Kim Louhisto pelaa todella hyvää kautta. Myös maalivahtipelimme on ollut erinomaista.

Mihin tamperelaisyleisön kannattaa kiinnittää huomionsa Fc Espoon pelaamisessa?

- Ainakin siihen, kuinka nopeasti pystymme kääntämään peliä puolustamisesta hyökkäykseen. Siinä olemme olleet erinomaisia koko kauden. Myös pallollinen pelimme on parantunut paljon ja siihenkin kannattaa jo kiinnittää huomiota. Bussia ei näy kuin parkkipaikalla.

Nähdäänkö maalikarkelot?

Perjantain matsi on ennakkoasetelmiltaan kutkuttava. TPV on yksi lohkon pallollisesti vahvimmista joukkueista. Paltsarien kenttätasapaino on ollut läpi kauden korkealla tasolla. Toisaalta Espoo on juuri sellainen joukkue, joka malttaa odottaa tilaisuuttaan ja iskee tarvittaessa tehokkaasti.

- Se on juuri niin, että Espoo on nimenomaan iskenyt. He tekevät riiston jälkeen suunnanmuutoksen todella nopeasti. Heillä on hyviä pelaajia vastaiskujen juoksemiseen. Kärjen Janne Paukkonen on vahva, hiukan targettyyppinen pelaaja. Jos Espoon tilanteenvaihtoihin ei ole valmistautunut, on tiedossa hankaluuksia, Anssi Ylinen muistuttaa.

Erityisesti TPV:n laitapuolustukselle Espoo heittää kovan haasteen. Esimerkiksi Eino Ek on ahnas ja tehokas nousuissaan, mutta Espoota vastaan pitää liikkeen myös puolustussuuntaan olla tarvittaessa yhtä ahnasta. Kummastakin joukkueesta löytyy paljon juoksuvoimaisia pelaajia. Ottelusta voi hyvinkin muodostua runsasmaalinen ja osumia saatetaan nähdä kummassakin kenttäpäädyssä.

Varmaa on, että TPV taistelee kauden viimeiseen minuuttiin asti – jossittelun aika on koittaa vasta sitten, kun erotuomarin päätösvihellys halkaisee Karjaan taivaan lauantaina 1.10. Ja kun Palloliiton sauna lämpiää talvella, voi jo lohkon kakkossija olla sinällään varsin tehokasta sytykettä...

Otteluennakko: Honka-TPV la 17.9. klo 19.00. Espoo-AWAY

ISKEEKÖ SALAMA KAHDESTI SAMAAN HONKAAN?

Nousukarsintapaikkaa yhä jahtaava TPV matkustaa lauantaina Espooseen kohtaamaan lohkoa kohta kaksi kautta ylivoimaisessa otteessaan pitäneen FC Hongan. Ensimmäisellä ottelukierroksella Honka taipui Pyynikin kentällä Paltsarien käsittelyssä lukemin 3-2, mutta sen jälkeen espoolaisryhmä ei ole juurikaan pisteitä polunvarrelle pudotellut. Hongan maaliero 65-8 kertoo omaa karua kieltään sekin. Bussilastillinen kannattajia tuo kuitenkin tärkeässä kamppailussa tukea punapaitaisille vierailijoille.

Viime ottelunsa voittamalla TPV on pitänyt yhä yllä unelmaa nousukarsintoihin selviämisestä. Jäljellä olevat kolme ottelua ovat kuitenkin pahimmasta päästä: TPV kohtaa vieraissa Hongan ja BK-46:n, sekä kotona FC Espoon.

Edellisessä ottelussaan TPV kukisti FC Viikingit, pitäen tämän kauden Tammela-saldon yhä tappiottomana. Kotijoukkueen esitys ei ollut mitään totaalista dominanssia, mutta sitkeyttä löytyi lopulta tarpeeksi tarvittavan tuloksen kaivamiseksi.

Hongan Jean Silva on ollut murhaava vastustajan maalialueella. Kuva Juhani Järvenpää.

- Eka puoliaika oli melko hyvä, vaikka tilanne olikin tauolla 1-1. Toisella puoliajalla saimme aikaisen maalin, mutta sen jälkeen jotenkin annoimme otteen vastustajalle, kertoo TPV:n päävalmentaja Anssi Ylinen.
 - Ei ollut ensimmäinen kerta, kun vetäydyimme johtoasemassa. Jos olisimme kyenneet ratkaisemaan pelin, ei meillä olisi ollut mitään hätää.

TPV:n on oltava tehokas

Maalipaikkojen kylmäverinen hyödyntäminen onkin avainasemassa Honkaa vastaan, kun tilanteita on lähtökohtaisesti tarjolla vähän.

- Saamme varmasti keskiarvoisesti vähemmän maalipaikkoja kuin muissa peleissä. Honka pitää selkeästi enemmän palloa kuin yksikään muu lohkon joukkue, ehkä Klubi 04 pois lukien.

Lisää viimeistelyvaistoa joukkueen kärkeen on tuonut kokoonpanoon ryminällä palannut Mika Ahonen. Hyökkääjä kuritti ensin EsPaa kolmella maalilla, iski Atlantista vastaan kahdesti, ja otti tyylikkäällä puskullaan nimiinsä vielä voittomaalin Viikinkejä vastaan.

TPV on pelannut kerrasta poikki -tyylisiä otteluita aina Klubi 04:lle käristyn tappion jälkeen ja suoriutunut voitokkaasti. Nyt edessä on kuitenkin kovin mahdollinen koitos, mihin tällä sarjatasolla Suomessa voi joutua, FC Honka vieraissa. Oikeastaan yksikään seikka ei tue ennakolta TPV:n mahdollisuuksia. Onko niitä?

- Meillä on ihan ok mahdollisuus, mutta lähtökohtaisesti Honka on meitä parempi. Hongan kausi on ollut nousujohteinen, luultavasti he ovat parantaneet ihan pelillisestikin. Meidän pitää puolustaa tiiviisti, se on ykköslähtökohta. Jos meille menee kaksi maalia omiin, emme ole kovin vahvoilla. Voitimme keväällä Hongan hiukan ironisesti 3-2. Maalintekokilpailuun heitä vastaan ei kuitenkaan kannata lähteä, Ylinen näkee.

Punakone on etenkin kotonaan hallinnut otteluita selvästi, pitänyt palloa ja luonut runsaasti maalipaikkoja. Oletettavaa on, että lauantaina TPV on ottavana osapuolena ja joutuu suhteuttamaan omaa peliään hiukan vastustajan mukaan. Onko TPV:llä edellytyksiä nopeaan suunnanmuutospelaamiseen?

- Keväällä pelasimme kauttaaltaan hiukan erilailla kuin myöhemmin kaudella. Se oli silloin tilanteenvaihtopeliä. Meillä on edellytyksiä suunnanmuutospelaamiseen, mutta siinä pitää olla molempiin suuntiin hyvä: kun menetämme pallon, on varmaa että myös Honka osaa pelata tätä peliä.

- Olemme viime aikojen videopalavereissa ottaneet vähän enemmän huomioon vastustajan pelaamista. Oma peli ja sen kehittäminen on tietysti ykkösjuttu.

Mika "Ihmishyrrä" Ahonen osaa luikerrella ahtaistakin paikoista. Kuva Tapio Kalliomäki.

Hongan materiaali on laadukas ja laaja

Hongan materiaali on vankka ja tähtikaarti sankka, mutta erityisesti sarjapeleissä on loistanut 21 maalia viimeistellyt Jean Silva. Muita vastustajille kauhuntuskaa levittäineitä nimiä ovat muun muassa Antonio Inutile, Niki Otaru, ja hiljattain liigan puolelta naarattu Ilari Äijälä.

Seuran taustat mahdollistavat nimekkäät pelaajahankinnat, ja urheilutoimenjohto kartoittaakin mahdollisia värväyksiä läpi vuoden. Toisaalta monella joukkueen avainpelaajalla oli jo ennestään Honka-taustaa, ja myös omia nuoria on työnnetty esiin Kakkosen himmeisiin parrasvaloihin.

- Honka olisi tuolla joukkueella pärjännyt Ykkösessäkin ja ovat siinä mielessä väärässä sarjassa. Rutiinitaso on hirvittävä: Viime vuonna Honka kärsi yhden tappion, nyt kaksi. Se kertoo siitä ettei kyse ole sattumasta, mutta myös siitä, että Hongan jätkät eivät leiju, Anssi Ylinen sanoo.

Keskiviikkona Honka pelasi Suomen Cupia – vuosimallia 2017. On hienoa, että suomifutis katsoo tulevaisuuteen, mutta uusittu Cup on herättänyt melkoisesti keskustelua ja karkoittanut aika monta seuraa pois kilpailusta.  Muiden muassa TPV jättäytyi cupista pois. Tilanne, jossa Cupia pelataan kahden kilpailukauden aikana on todella haastava pienemmille organisaatioille. Varsin moni seura kasaa ryhmänsä kaudeksi kerrallaan.

Cupin suurin taika on Daavid vs Goljat-asetelma. Nyt näitä otteluita on odotettavissa vasta lohkovaiheessa, johon liigaseurat pääsevät vapaa-matkustajina. Ponnistajat piti Hongan keskiviikkona ahtaalla, mutta espoolaisten miehistö oli melko kokeellinen.

- Meillä oli kentällä yksi 14-vuotias ja kolme 15-vuotiasta. Saimme nuorille pelaajia minuutteja miesten otteluissa. Kenttäryhmitys oli silti laadukas, Hongan valmentaja Juho Rantala kehaisee nuorta kaartia.

- En tiedä onko nykyisellä systeemillä paljoakaan tekemistä cupin kanssa. Mutta toisaalta lohkovaihe tarjoaa Ykkösen ja mahdollisesti joillekin Kakkosen jengeille kovia otteluita harjoituskaudella, joita ei välttämättä muuten olisi.

Kaiken kaikkiaan kentällä pelasi kymmenen vuosina 1997-2002 syntynyttä pelaaja. Tunnetuimpien nimien takana on siis versomassa uutta ja vahvaa kasvustoa Hongan jo valmiiksi jykevään runkoon. Erityisesti maalinkin viimeistellyt Maximo Tolonen on lupaus, josta saatetaan tulevaisuudessa kirjoittaa isoin kirjaimin.

Honka on reagoinut tappioihin hyvin

Lauantain matsin alkuasetelma on hiukan poikkeuksellinen. Honka on pelannut lohko B:ssä nyt kaksi kautta, ja vasta nyt on ensimmäinen kerta, kun vastaan marssii joukkue, jolle Honka on edelliskohtaamisessa hävinnyt. Onko revanssihenkeä ilmassa?

- Haluamme voittaa joka pelin. Pelaajat haluavat näyttää ja uskon, että heillä on revanssihenkeä. Mutta muuten suhtaudumme tähän ihan normaalina futismatsina. Lisälatauksesta ei oikein voi puhua, koska tavoite on, että kova lataus löytyy aina.

Aika ja tila ovat Hongan elementit. Mutta suurikin puu kaatuu toisinaan. Kuva J Järvenpää.

Kuluvalla kaudella Honka on TPV:n lisäksi taipunut Klubi04:n käsittelyssä. Näetkö jotain positiivisia puolia siinä, että tällä kaudella ei ole kuljettu pelkästään voitosta voittoon?

- Tappio ei ikinä tunnu hyvältä. Idyllisellä Pyynikillä hävityn ottelun jälkeen puhuimme, että tämä voi olla hyvä asia, jos käsittelemme sen oikein. Urheilussa harvoin mennään voitosta voittoon muutenkaan, häviöt ovat ihan normaalitapahtumia. Jälkikäteen ajatellen pelaajamme ovat reagoineet tappioihin hyvin. Klubi04-pelin jälkeen olemme ottaneet viisi voittoa putkeen ja vire on erittäin hyvä.

Honka on päästänyt vain kahdeksan osumaa. Onko kauden aikana ollut otteluita, joissa puolustuspelaaminen olisi joutunut todelliseen testiin?

- Lähdemme jokaiseen peliin puolustuksen kautta. Teemme sen niin, että pyrimme itse pitämään palloa – se on meidän paras tapamme puolustaa. Kakkonen on sarja, jossa joka joukkueella on muutamia yksilöitä, jotka pystyvät minä hetkenä tahansa aiheuttamaan ongelmia. En voi sanoa, että pääsisimme missään pelissä helpolla, koska tavoitteemme on aina pyrkiä omaan parhaaseemme ja se ei ole ikinä simppeliä.
- Monesti vastustajat lähtevät pelaamaan melko vapautuneesti meitä vastaan, kun tappion pelko on pois harteilta. Hongan kohtaaminen on monelle jengille kauden hienoin ottelu, halutaan näyttää ja verrata omaa osaamista. Se on meille hyvä asia: meidän täytyy pyrkiä olemaan parhaita joka päivä. Kokonaisuudessaan meidän tekeminen on tällä hetkellä niin tasapainoista, että meidän tulee pitää vain huolta sen säilymisestä.

Harjoitustapahtuman tulee olla kova

Hongan kohdalla puhetta riittää tunnetuista nimistä. Mutta ketkä ovat olleet tämän kauden aikana sellaisia pelaajia, jotka ovat selvästi nostaneet tasoaan tai ylittäneet valmentajan odotukset?

- Roni Porokara on pelannut tällä kaudella nolla minuuttia, mutta on ollut koko ajan valtava apu seuran sisällä. Roni tuo päivittäiseen toimintaamme laatua. Esimerkiksi Weckströmin ja Inutilen asenne treenaamiseen on ollut todella hyvä, vaikka peliaikaa on tullut vähän. Meidän nuoret jätkät treenaavat automaattisesti hyvin, kun näkevät kokeneempien jätkien asenteen harjoituksissa.

- Isommista nimistä puhutaan, se on ihan ymmärrettävää. Mutta esimerkiksi Fc Espoota vastaan kentällä oli 7-8 jätkää, jotka eivät ole pelanneet Kakkosta ylempänä. Tätä taustaa vastaan suoritukset ovat aika kovia. Kapteeni Saarinen on ollut vakuuttava koko kahden vuoden prosessin ajan. Robert Ivanov on ollut erinomainen, Jatuli Laevuo pelaa viikosta toiseen varmalla tasolla ja BK-46:sta pois potkittu Jean Silva on painanut kaksikymmentä maalia.

- Kehitys on ollut luonnollista. Pelaajat ovat pystyneet treenaamaan hyvällä asenteella. Kun meille tulee nuoria pelaajia, he joutuvat pelaamaan näitä kovia jätkiä vastaan ja mittaamaan itseään. Harjoittelemme kaksisataa kertaa vuodessa, joten on aika tärkeää, että treenitapahtuma on kova. Se on onneksi siirtynyt myös peleihin.

Mikä on mielestäsi TPV:n vahvuus?

- Koroma on klassinen esimerkki vaarallisesta pelaajasta, joka on parhaimmillaan pitelemätön. Ahonen on ainakin tilastojen valossa korvannut hyvin Matti Jokisen. Innasen ja Fowlerin tasoiset jätkät tuovat rauhallisuutta ja vakautta joukkueeseen. Yksilöiden lisäksi TPV:llä on laadukasta joukkuepelaamista. TPV kuuluu niihin joukkueisiin, jotka eivät luultavasti lähde pelkästään rikkomaan meidän peliämme.
- Selvästi tuntuu, että TPV:ssä on hyvä tekemisen meininki päällä. Joukkue pelaa parhaimmillaan hyvää futista. Siitä kertoo jo sekin, että heillä on vieläkin saumat nousuun. Tosin lauantaina TPV:n olisi pakko voittaa, Rantala sanoo sarjatilanteeseen viitaten.

Riskejä vältellään

TPV-valmentaja Anssi Ylinen, käytännössä edessä on pakkovoitto. Kuinka suurella riskillä kolmea pistettä pitäisi lähteä hakemaan?

- En puhuisi riskistä. Voittoa koitamme hakea. Tasapeli Honkaa vastaan olisi yhden ottelun kohdalla tuloksellisesti hyvä, mutta tässä tilanteessa voitto olisi kova sana. Honka vie ottelun, jos pelaamme upporikasta ja rutiköyhää.

Honkakin tarvitsee vielä pisteen varmistaakseen lohkovoittonsa – tosin tämä vaade on lähinnä matemaattinen.

- Tilanne on erinomainen Hongalle. TPV on sen verran hyvä joukkue, että tarjoamme heille erilaisen vastuksen kuin moni muu lohkon porukka.

Ainakin yhdestä asiasta kumpikin kannattajaryhmä lienee yhtä mieltä. Kuva Juhani Järvenpää.

Aikaisemmin lauantaina TPV:tä kaksi pistettä taulukossa edellä oleva BK-46 matkustaa sarjanelosen FC Espoon vieraaksi. TPV:n kannalta tuosta ottelusta olisi tilauksessa kotivoitto, tai vähintään tasuri.

Kahdessa viime ottelussa TPV:n maalia on vartioinut edustuksen puolella aivan uusi nimi, A-junioreista nostettu Henri Savolainen. Hän tuurasi kipeänä sivussa ollutta Mikko Kruutia ja suoriutuikin tehtävistään erinomaisesti. Nyt Kruuti on jälleen pelikunnossa, ja hän palaa maalipuiden väliin lauantaina.

Parhaimmillaan lauantai-illan ottelusta kehkeytyy tasainen näytelmä. Punakone taistelee varmasti täysin palkein lähes epätoivoisessa tilanteessa. Perinteisesti altavastaajan rooli on sopinut paltsareille hyvin. TPV:lle hienon lisämausteen Honka-otteluun tuo myös tavallista laajempi otos omia kannattajia. Tammelan Voiman aktiivien järjestämä bussikuljetus tuo ainakin parikymmentä ”paltsaristia” haastamaan Hongan kannattajaryhmän, HK05:n, tunnelmanluonnissa.

Joukossa on vahvuutta aina eduskuntaa myöten.  Espoolaisille tiedoksi: jos lehtereiltä kuuluu: ”Pallo-Veikot, maalia!”, niin siihen kuuluu vastata ”Jej-jee!” - ihan vaikka suomalaisen vuorotteluvapaan kunniaksi ja tueksi.

Oi TPV – työväenjengi Tampereen!

Otteluennakko TPV-FC Viikingit & Ville Pirinen LIVE la 10.9 klo 15.00 @Tammela

PUNAISET KOHTAAVAT

Punakoneen ja Idän punaisten kohtaamisessa panosta piisaa. Lohkon kakkossijan kautta mahdollisesti aukeneva nousukarsintapaikka on edelleen TPV:n omissa käsissä. Sen sijaan Viikinkien sarjapaikka on edelleen uhattuna. Alkutahdit ottelulle lyö Ville Pirinen Pikku-Tammelan terassilla klo 15.00 alkaen.

TPV:n ryhmä aloitti joukkueharjoittelun jo viime vuoden marraskuussa. Pitkä valmistautuminen on kantanut hedelmää: kun kautta on neljä ottelukierrosta jäljellä, on sarjanousu yhä mahdollinen. Kakkosen kolmesta lohkosta lohkovoittajien lisäksi paras kakkonen otetaan mukaan nousukarsintoihin. Paljon riippuu siten myös siitä, mitä muualla tapahtuu.

TPV:n tämän kauden kampanja on kuitenkin monin tavoin onnistunut. Erityisesti nuorten pelaajien esiinmarssi ja muutaman muualta saapuneen vahvistuksen nopea sopeutuminen ryhmään on lämmittänyt paltsarien ystävien mieltä. Ryhmän ydin on ollut jo useamman kauden kasassa ja ottanut kauttaaltaan askelia eteenpäin. Tälle pohjalle – jonka nykyisen päävalmentaja Anssi Ylisen edeltäjä Jari Pylkkönen loi kolmen viime vuoden aikana - on hyvä rakentaa.

Seddikin paluu oli hieno uutinen

Myös edustusjoukkueen kilven takana on tehty toimia, joilla pyritään rakentamaan toimintaan jatkuvuutta. Panostukset valmennukseen ja pelaajakehitykseen ovat paras tae tulevaisuudelle. Tällä saralla saatiin hienoja uutisia reilu viikko sitten, kun aikanaan TPV:n miehiä Ykkösessä luotsannut Mourad Seddiki teki paluun punaisiin. Seddikin vastuualue on seuran vanhimpien juniori-ikäluokkien kehittäminen. Yliselle Seddikin tulo antaa aiempaa paremman mahdollisuuden TPV:n suurten toimintalinjojen hahmottamisen. Kuluvalla kaudellahan Anssi on vastannut sekä edustuksen valmennuksesta että toiminut seuran valmennuspäällikkönä. Näissä toimissa hänellä on ollut toki tukenaan Jukka Listenmaan ja Petri Taskisen korvaamaton apu.

Anssi Ylinen, TPV:llä on edelleen sarjan kakkostila omissa käsissään. Millainen ilmapiiri ja fiilis harjoituksissa on ollut?

- Ilmapiiri on aika hyvä. Kasaamme jo vähitellen ensi vuoden joukkuetta ja kaikki pelaajat haluavat jatkaa. Rahalla TPV ei mällää jatkossakaan. Tavoitteemme on tehdä vähitellen Ykkösen tason porukka.

Rutiinitaso ei riitä Viikinkejä vastaan

Edelliseeen Atlantis-otteluun TPV:n lähtökohdat olivat vaikeat. Keskikentältä puuttui maestro Korsunov ja maalipuiden välissä debytoi juniori-ikäinen Henri Savolainen luottovahti Mikko Kruutin sairastuttua. Bollikselta tuotiin kotiin täydet kolme pistettä haasteista huolimatta.

- Tulos oli varmaan ihan hyvä, mutta varsinkin ensimmäisellä puoliskolla peli oli epätasapainossa. Jos rutiinitaso on 50 %, niin pelasimme juuri sillä tasolla. Hyvä, että saimme tälläkin pisteet.

Atlantiksen motivaatio ei välttämättä ollut enää kaikkein kiihkein, sillä joukkue menetti 9 pistettä Palloliiton kurinpitovaliokunnan päätöksellä. Tämä käytännössä varmisti Tenkasen jengin putoamisen Kolmoseen.

Lauantaina 50 % suoritus ei tule riittämään. Siitä pitää huolen Viikinkien tukala tilanne sarjataulukossa. Itä-helsinkiläiset ovat vain kolme pistettä putoamisviivan yläpuolella, ja paniikki voi olla hyvä motivaation lähde.

- Viikingit on yksi lohkon porukoista, jotka koittavat pelata. He ovat yllättävän alhaalla sarjataulukossa. Meille olisi tärkeää päästä johtoasemaan, sillä psyykkinen puoli ei taida olla Viikingeillä parhaimmillaan. Minusta tuntuu, että he kokevat alisuorittaneensa kauden otteluissa, Ylinen puntaroi.

Loukkaantumiset eivät turruttaneet Joel Paatelaisen maalivainua. Kuva Juhani Järvenpää.

TPV on pyrkinyt kehittämään pelaamistaan määrätietoisesti läpi kauden. Onko vielä tässä vaiheessa kautta jotain pelillistä teemaa, jota on erityisesti painotettu harjoittelussa?

- Joka harjoituksessa on aina teema. Kaupin kenttä on ollut märkä ja pelaajat ovat kertoneet, että jalat ovat olleet älyttömän väsyneet. Fyysisellä puolella ei voi tässä vaiheessa oikeastaan kuin mokata harjoittelemalla liikaa. Olemme kuitenkin katselleen Viikingeistä videoita ja harjoituksissa on ollut selkeä teema, Ylinen kertoo, mutta ei täsmennä. Lieneekö sitten niin, että panosten koventuessa pienemmätkin tiedonjyväset halutaan pitää vastustajalta piilotettuina...

Otteluiden loppuminuutit Viikinkien karikkona

Viikinkien lähtökohdat kauteen eivät olleet parhaat mahdolliset. Valmentaja vaihtui yllättäen kauden kynnyksellä ja sillä on luultavasti ollut vaikutusta kauteen valmistautumiseen. Myös kokoonpano on elänyt kauden mittaan paljonkin. Viikingeistä löytyy kuitenkin paljon pelaajia, jotka voisivat pelata Kakkosta korkeammillakin tasoilla. Liigakokemusta löytyy mm. Mohamed Fofanalta. Myös Joel ”mixunpoika” Paatelainen on tehnyt väkevää paluuta loukkaantumisten jälkeen.

- Paatelainen tuo Viikinkien peliin uuden ulottuvuuden viimeiseen keskinäiseen otteluun verrattuna. Hän on isokokoinen, hyvä pelaaja, Ylinen kehaisee.

Kuluvalla kaudella otteluiden loppuminuutit ovat osoittautuneet Viikingeille erityisen tuskallisiksi. Vastustaja on rokottanut vuosaarelaisten pistepussia peräti seitsemällä pinnalla siinä vaiheessa, kun esirippua jo suljetaan. Ylipäätään johtoaseman pitäminen ja pelin ”tappaminen” on tuottanut Viikingeille suuria vaikeuksia. Myös edellisottelu Fc Espoota vastaan toisti surullista kaavaa.

Otteluiden loppuminuutit ovat vetäneet Viikinkikoutsin ilmeen mietteliääksi. Kuva J. Järvenpää.

- Vähän tuntuu, että joka pelin jälkeen saa puhua samoja asioita. Onhan tämä turhauttavaa kaikille joukkueessa, mutta emme vain ole tarpeeksi tehokkaita ratkaisupaikoissa. Tänäänkin kolme pistettä ja voitto oli aivan sormenpäissä, mutta vastustaja vain teki maalit paremmalla prosentilla, Viikinkien päävalmentaja Pasi Hyyhö kertoi seuransa nettisivuilla.

- Meillä on ongelmia sekä hyökkäys- että puolustuskolmanneksen toiminnassa, vaikka luommekin tarpeeksi paikkoja. Tämä peli oli taas ikään kuin koko kauden kuva.

Joukkueen loppuohjelma ei ole vaikein mahdollinen, mutta haastetta riittää. TPV:n jälkeen Idän Punaiset kohtaavat kotonaan Kiffenin, joka on ollut vuosaarelaisille lähes ylittämätön este viime vuodet. Sarjasopimuksen kannalta ratkaisevaksi voi osoittautua vierailu Ahvenanmaalle: nyt Viikingeillä on kolme pistettä etua putoamisviivan alapuolella vaanivaan ÅIFK:hon nähden. Kauden päätösottelu ei ole sekään mikään läpihuutojuttu, sillä silloin pelataan Itä-Helsingin herruudesta Kontua vastaan. Naapuriapuun on vaikea uskoa, vaikka on varsin todennäköistä ettei Kontulla ole mitään varsinaista panosta tuossa taistossa. Paineettomassa tilassa on mukavaa tehdä tutulle vähän suurempaakin kiusaa.

Matsiin jo hyvissä ajoin!

Lauantain ottelu asetelmat ovat herkulliset. Punakone on ollut etenkin Tammelassa väkevä. Joukkue on kyennyt melko hallittuihin esityksiin, erityisesti kenttätasapaino on ollut laadukasta. Panokset kasvavat syksyä kohden. Tällä voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Ratkaisuotteluissa tarvitaan sekä luonnetta että malttia. Etenkin nuorille pelaajille kuluva syksy tarjoaa hienon mahdollisuuden kasvuun.

Viikinkien edelliset kolme ottelua sarjan kärkipään joukkueita vastaan ovat päättyneet tappioon. Maalisuhde näissä otteluissa oli heikohko 3-10. Kestääkö Viikinkikypärä täydet 90 peliminuuttia TPV:n monipuolista hyökkäyspelaamista? Ja pystyykö Paatelainen&co iskemään tarvittavat osumat tehokkaasti? Punakonetta vastaan paikkoja harvemmin avautuu tuhlattavaksi asti.

TPV:n Niko Kiiveri on sairaana, eikä pelaa. Cheyne Fowler luottaa pelikuntoonsa, mutta lopullinen tilanne selviää vasta lauantaina. Risto Vihinen kärsii pelikiellosta varoitustilin täytyttyä. Lisäksi Eino Ek, Valtteri Käpyaho ja Juho Mattila ovat siirtyneet muualle opiskelemaan, joka on omiaan vaikeuttamaan otteluihin valmistautumista. Edellä mainituista Valtteri Käpyahoa ei luultavasti nähdä loppukauden otteluissa.

Viikingeistä Benjamin Thurling on sivussa korttitilin täyttymisen vuoksi, loukkaantumisista ei ole tietoa.

Lisämausteen keitokseen tarjoaa Tammelan Voima, joka on järkännyt Pikku-Tammelan terasille laatuluokan esiintyjää pitkin kautta. Homman nimi on enempi vähempi underground, vaikka harva pääsee sellaisiin haudantakaisuuksiin kuin Kalevi Helvetti viime kerralla!

Tällä kertaa jytästä vastaa taiteen moniottelija ja muutenkin mukava hämy Ville Pirinen. Villen setti starttaa kello kolmen tienoilla. Viimeksi Pirinen oli tehnyt stadionkeikkaa varten jopa oman biisin, mutta jätti sen syystä tai toisesta esittämättä. Tästä ja muusta voit lukea lisää täältä.

Ja koska paltsaristin toimittajakunta koki sadan prosentin kasvun hiljattain, kuuluu ennakkopläykseen myös Samuli Aholan haastattelu sekä luotaavaa analyysia Hettarin lehtereiltä. Joten tarjontaa on itä-helsinkiläisillekin, tulkaahan huomenna Tammelaan, mutta juokaa omia brenkkuja vähemmän kuin Kontulaiset. Meidän sakkokassa sellaista kahdesti kestä!

Mitään järkeähän tällaisessa neljän jutun paketissa ei enää ole, mutta itse tehdään ja säästetään. Lauantaina Punainen on punk!

TPV-Viikingit ennakkopaketti osa 2

SAMULI AHOLA: TAMMELA ON HIENO PAIKKA

Viikinkien Samuli Ahola on myös TPV-väelle tuttu mies, tosin paikalliskilpailija Ilves-Kissojen riveistä. Minuutit ovat viime aikoina olleet vähissä, mikä saattaa olla paltsareille hyvä juttu – mies kun kertoo omaavansa erityisen hyvän karman Tammelassa.

Opiskelit Tampereella useamman vuoden, ja tuona aikana pelasit myös Ilves-Kissojen riveissä. Jäikö kaupungista hyvät muistot?

- Tampereesta ja ihmisistä jäi aivan erinomaiset muistot. Tykkäsin kaupungista kovasti ja Ilves-Kissoissa vietetty aika tippumisineen ja takaisin palloliiton sarjoihin nousuineen oli ikimuistoista aikaa myös futiksen suhteen. Mahtava kaupunki ja mukavan leppoisia ihmisiä.

Aholan työnäyte Kiffeniä vastaan. Kuva Juhani Järvenpää.

Miltä tuntuu palata Tammelan stadionille? Oletko pelannut siellä I-Kissoista lähtösi jälkeen?

- Tammelaa hienompaa paikkaa pelata futista saa Suomesta etsiä. Hienoa, että nyt siellä pelataan myös liigatason matseja. En ole tainnut siellä pelata sitten kissa-aikojen, tosin viime vuonna käytiin fanimatkalla katsomassa kahden entisen seurani keskinäistä matsia (Ilves-Kissat – Gnistan), joten sentään katsomossa on tullut käytyä. Hienoa palata Tammelaan, toivotaan että loppukaudelle tyypilliset pikkuvaivat myös omalta osalta vähän hellittäisivät ja pääsisi fiilistelemään myös kentän puolella.  Ja kuten kissa-aikojen pelikaverit saattavat muistaakin, mulla on hyvä karma Tammelassa...

TPV isännöi Viikinkejä ottelussa, jossa on panoksia sekä nousu- että säilymistaisteluun. Minkälaista peliä odotat?

- Tasaista. Edellinen matsi TPV:tä vastaan Hettarilla oli tasapäinen futismatsi, jossa TPV osoitti parempaa rutiinia voittamisen ja maalinteon suhteen. En tiedä vaikuttiko juhannuksen jälkeinen ajankohta asiaan, mutta itse vähän yllätyinkin silloin TPV:n suoraviivaisuudesta. Luulen että lauantaina pelataan viihdyttävä ja laadukas Kakkosen futismatsi, jonka jälkeen ainakin osa pisteistä matkaa vedonlyöjien ihmetykseksi Vuosaareen.

Minkälaisessa vireessä joukkueesi saapuu Tammelaan?

- Takana on 1-3 tappio FC Espoolle, missä matsi vähän valui omista näpeistä, kun ei saatu tapettua sitä ajoissa hyvistä paikoista huolimatta. Pallollisessa pelissä oltiin hyviä, maalipaikoissa vastustaja oli parempi. Itse asiassa uskon, että se oli hyvin samantyylinen vastustaja mitä TPV tulee olemaan. Se oli hyvää alkulämmittelyä lauantain ryöstöretkeä varten.

Onko Viikinkien kausi mennyt joukkueen omien odotusten mukaan?

- Pisteiden valossa ei. Näennäisen kivaa futista on kyllä pelattu, mutta maalit ratkaisee ja pisteet kertoo karun totuuden. Toki aitoon idän tyyliin talvikausi oli taas melkoisen vaiherikas – lähtökohdat ei olleet helpoimmasta päästä, ikävä kyllä. Enemmän pisteitä olisi siltikin pitänyt pystyä repimään, ja kääntämään näennäinen hallinta useammassakin ottelussa tehoiksi. Ikävästi viime kohtaamisessa loukkaantunut Jokisen Mattikin taisi tokaista silloin, ettei ”teillä tuolla pelillä tässä sarjassa mitään hätää ole”. Nuoren joukkueen oppirahoja on kuitenkin makseltu useammassakin pelissä.

Keitä pelaajia teidän riveistänne kannattaa seurata?

- A-juniori-ikäinen Riku Vuoripelto on tullut vahvasti sisään edustuksen rinkiin loppukaudesta ja pelannut hyvin viime peleissä. Konkariosastosta puolestaan Arolinnan Janne pelaa aina hyvin Tammelassa.

Onko TPV:ssä sinulle henkilökohtaisesti tuttuja pelaajia tai taustahenkilöitä?

- Kuulin huhua, että Vihisen Risto on vähän huonossa kondiksessa, joten neuvoin kundeja et sen laidan kautta mennään lauantaina.

Toivottavasti pelikaverit kuuntelevat Aholan vinkkejä herkällä korvalla. TPV:n alakerran majakka Vihinen on nimittäin lauantaina pelikiellossa...

TPV-Viikingit ennakkopaketti osa 1

PUNTAROINTIA IDÄN PUNAISTEN OLKAPÄILTÄ

Paltsaristin toimitus sai mieluisan paluumuuttajan hiljattain. Hän jututti helsinkiläistä urheilutoimittajaa, joka on seurannut tiiviisti FC Viikinkejä jo pitkän tovin. Haastateltavalta löytyy näkemyksiä niin ”Idän punaisten” nykytilasta kuin tulevaisuudestakin.

Kerro omasta historiastasi Viikinkien kanssa?

- Olen seurannut Viikinkejä varsin tiiviisti 15 vuotta, kaudesta 2001 lähtien. Sikäli ympyrä on sulkeutunut, että tuolloinkin pelattiin Kakkosta. Hettari-debyytissäni todistin isän kanssa, kuinka TP Lahti kaatui 3-0. Seuralegenda ja nykyinen kakkoskoutsi Slava Malakeev teki muistaakseni kaksi.
Tuo kausi päättyi nousujuhliin. Sittemmin on ollut nousuja ja laskuja, viime aikoina lähinnä jälkimmäisiä. Mutta tuosta ottelusta pitäen sydämeni on ollut punainen, ja pelit säilyneet isä-poika-juttuna, kuten siinä ensimmäisessäkin matsissa.

Yksiselitteinen suunta on puuttunut Viikinkien otteista tällä kaudella. Kuva Juhani Järvenpää.

Mitkä olivat odotuksesi Viikinkien kauteen, ja miltä meno kentällä on näyttänyt suhteessa niihin?

- Talvikauden myllerrysten jäljiltä uskalsin toivoa lähinnä sarjapaikan säilymistä. Suuri osa viime kauden runkomiehistä jatkoi, mutta jengin kelpo lentoon saanut luotsi Kalle Sorja nosti yllättäen kytkintä. Kun valmennusjohto vaihtuu tuolla tapaa lennosta, ei kovin suuria toiveita uskalla asettaa.
Ja siltähän se on näyttänyt. Säilyminen ratkeaa viimeisillä kierroksilla, jos nyt ylipäätään ratkeaa. Ihannekokoonpano on kärsinyt, paitsi loukkaantumisista, myös päävalmentaja Pasi Hyyhön melko viljavista kokoonpanokokeiluista. Pelaajarotaatiota on ajoittain harrastettu tarpeettoman paljon, ja väitän tuloksenteonkin kärsineen siitä. Osin tämän toki ymmärtää. Astuihan mies puikkoihin vasta helmikuussa kesken talvikauden.

Ketkä ovat olleet joukkueen johtavia pelaajia?

- Joel Paatelainen oli viime kauden paras maalipyssy, ja viimeistelijänä kaverin arvo on nykyisellään vielä mittaamattomampi. Jolle on ollut loukkaantuneena suuren osan kautta, eikä saappaiden täyttäjää ole ollut. Jotain kertoo, että ennen viime kierrosta joukkueen paras maalintekijä oli Jesse Mutikainen – toppari. Viidellä osumallaan hän on edelleen jaetulla kärkisijalla Jollen kanssa.

- Vanha liigajyrä Mohamed Fofana on edelleen liian hyvä tähän sarjaan, mitä pallolliseen osaamiseen tulee. Tosin hänkin on tuntunut kärsineen äkäisestä kokoonpanorotaatiosta.

- Enimmäkseen keskikentällä ja laitapakkina viihtyvä Markus Maunu on hyvää vauhtia tekemässä itsestään seuraikonia jo nuorella iällä. Koko uransa Viikkareita edustanut Maunu on niitä, joiden suoritustaso ei juurikaan ailahtele. Manen kohdalla tietää mitä saa, oli hän missä roolissa hyvänsä. Pelasipa kaveri viime kaudella jopa topparina olosuhteiden pakosta ja klaarasi varsin vieraan tontin mukiinmenevästi.

- Kiintoisan lisän ovat tuoneet myös Thurlingin veljekset Simon ja Benjamin. Keskikentän miehet saapuivat aivan kauden kynnyksellä liiganousija PS Kemistä. Erityisesti nuorempi Benjamin on tuonut lisäarvoa hyökkäyspäähän, eritoten erikoistilanteisiin.

Minkälaista jalkapalloa joukkue pelaa nykyisen valmennusjohdon alaisuudessa?

- Hyyhö linjasi ennen kauden alkua, että yleisön on viihdyttävä peleissä ja että pelin tulee perustua taitofutikseen. Hän vieroksui kausiennakossa kontrolloimatonta taistelemista.
Visio on toteutunut välttävästi. Viikinkien pelaajamateriaali ei läheskään aina riitä pelirytmin määrittämiseen ja hallintaan. Silti, missään vaiheessa ei ole lähdetty bussipuolustamisen tielle. Se on hatunnoston arvoinen asia. Voi toki pohtia, mikä vaikutus tällä on ollut siihen ikävään tosiasiaan, että todella monta pistettä on menetetty aivan otteluiden viime hetkillä.
Viihdearvon suhteen on onnistuttu niin hyvässä kuin pahassa. Yksikään tällä kaudella näkemistäni noin kymmenestä pelistä ei ole missään vaiheessa ollut tylsä.

Onko yleisöä riittänyt Kakkosen peleihin?

- Viime aikoina kotimatseissa on ollut paria-kolmeasataa katsojaa. Eli kaiketi ihan ok. Joka tapauksessa kauas on tultu niistä Ykkösen ajoista, joina tonnin alittaminen oli hirvittävä pettymys. Puhumattakaan liigavisiitistä 2007, kun HJK-derbyssä nähtiin Heteniityn ennätysyleisö: 4 255 katsojaa. Koko porukka ei edes mahtunut katsomoihin, vaikka istumatilaa oli reilusti nykyistä enemmän.

Junnut löytävät tiensä Hettarille, vaikkei itse matsi aina olisikaan se ykkösjuttu. Kuva J Järvenpää

Millainen on seuran ja edustusjoukkueen tilanne yleisesti? Mitä odotat lähivuosilta?

- Juuri nyt tärkein tehtävä on elvyttää seuran talous ja saada homma pyörimään terveellä pohjalla. Kauppalehden protestilistamerkinnät ovat viime vuosina tulleet valitettavan tutuiksi, kun Ykkösen aikojen velkoja on edelleen ollut makseltavana. Nyt tilanne on siltä osin ymmärtääkseni valoisampi.
Oli miten oli, Viikingeissä on aina vallinnut erinomainen yhteishenki, joka on kantanut vaikeimpienkin aikojen yli. Tämän hengen toivon riittävän siihen, että paikka vähintään Kakkosen kiintiöryhmänä vakiintuisi. Ykköseen paluu tuntuu juuri tällä hetkellä melko kaukaiselta. Ehkäpä parin vuoden päästä, kunhan toiminta on takuulla vakaalla ja Viikinkien kokoisella pohjalla.

Helsingissä on aika paljon seuroja esimerkiksi Kakkosen tasolla, ja muutama ylempänäkin. Millaisena näet Viikinkien seuraidentiteetin, ja mikä on seuran rooli - tai millainen se voisi olla - suhteessa muihin pääkaupunkiseudun seuroihin?

- Viikinkien keskeisin tehtävä on minun kirjoissani kehittää paikallisia pelaajia ja tarjota toimivan kehityspolun kautta valmiudet tehdä uraa korkeammalla. Sen suhteen ollaan hyvällä tiellä. Slavan koutsaamat A-juniorit nousivat ikäluokan Ykköseen ja ovat aloittaneet mainiosti. Onpa A-nuorista muutama päässyt jo nyt kokeilemaan edustuksenkin vauhtia ja esiintynyt edukseen.

- Viikingit on korostetun vuosaarelainen ja itähelsinkiläinen juttu. Paikallisuus on avainsana. Punapaidan tulisi olla Idän jalkapalloväen yhdistävä tekijä ja seuraa tulisi markkinoida juuri vuosaarelaisuuden ja itähelsinkiläisyyden kautta.

(Haastateltu toimittaja pysyttäytyy nimettömänä journalistisen toimenkuvansa vuoksi)

Tammelan Voima esittää: VILLE PIRINEN la 10.9. klo 15.00 Pikku-Tammelan terassilla

"KYLLÄ TÄÄ LUTVIINTUU"

Kauden pelillinen huipennus on vielä edessä, mutta jo tänä lauantaina saadaan päätökseen kotipelien keikkatarjonta. Laatua riittää loppuun saakka, kun paikalle saapuu tamperelainen kuvataiteilija ja muusikko Ville Pirinen. Hän oli vieraanamme myös viime kesänä, ja kuten haastattelusta ilmenee, taannoinen keikka oli kirvoittanut miehen tekemään urheiluaiheisen kappaleen. Se ei tuolloin mahtunut ohjelmistoon, mutta toivottavasti saamme kuulla sen tällä kertaa.

Miten ja miksi sinusta tuli tuollainen letkeä taideheppu? Osaatko määrittää suuntaa-antavat hetket ja tärkeät tapaukset nuoruudessasi?

- Teininä löytyneet Robert Crumbin ja Gilbert Sheltonin sarjakuvat, ja sitten niiden kautta Jukka Tilsat, Joakim Piriset ynnä muut. Vähän myöhemmin löytyneet Misfitsit, HC-punkit ja Cramps. Sitten samanmielisten tovereiden löytäminen Savonlinnan taidelukiosta. Kaveripiirin taidepuuhastelu on rohkaissut myöhemminkin omaa taidepuuhastelua. Mikään näistä ei tietysti aikoinaan ole tuntunut miltään suuntaa-antavilta mullistuksilta, mutta jälkikäteen ne voi paikantaa sellaisiksi. Letkeys on tietysti kotikasvatuksen ansiota.

Ville nähdään Pikku-Tammelassa jo toistamiseen

 Et ole tosiaankaan rajoittunut vain yhteen taiteenlajiin, vaan puuhailet sekä kuvataiteen, musiikin että sanojenkin parissa. Onko sinulla kuitenkin kausia, jolloin keskityt vahvasti vain yhteen taidemuotoon?

- Mikä on milloinkin työn alla. Kun pitää saada sarjakuvakirja painoon niin sitä sitten. Kun nauhoitetaan levyä niin sitä sitten. Monesti aikataulut menee kyllä päällekkäin, eikä voi

keskittyä vain yhteen. Lisäksi täytyy jotenkin suoritua ns. arjesta.

Millaiset edellytykset tarvitset luomistyöllesi? Haittaavatko hälyäänet vai vaaditko täydellistä rauhaa? Uppoatko pitkäksi aikaa flow-tilaan vai onko työskentelysi pikemminkin pätkittäistä?

- Ideointiin tarttee rauhaa ja aikaa kaikenlaiselle kehittelylle, käytännön toteutuksen olosuhteiden ei tarvitse sitten olla kovin kummoiset. Kotona mie noi kuva-artsut ja sarjishommat teen, ja niihin liittyy paljon ihan sellaista "lapiohommaa", missä työstetään esimerkiksi jotain kuvaa teknisesti valmiiksi. Parhaimmillaan siinä voi saavuttaa miellyttävän flow-tilan, mutta toisaalta joskus joutuu kahvin ja taustamusan avulla väkisin ähistään valmiiksi pikku pätkissä. "Ammattilaisuus" toivottavasti näkyy siinä, että lopputulos on ihan ookoo molemmilla työstötavoilla.

Mikä taiteilijan elämässä on hienointa, entä onko haittapuolia? Tuleeko toimentulon takia koskaan paineita tai paineiden takia jopa väkinäisyyttä työskentelyyn?

- Hienointa on suhteellinen vapaus oman ajan ja voimavarojen käytössä, sekä taide itse. Olen tietysti myös kova taidefani, ja ihmisen maailmassa ei kyllä ilman kulttuurihommia olisi itselleni mitään mieltä. Eli taiteessa on paljon "palkkiota" myös itsessään. Toimeentulo on kyllä extra-väkinäistä ja pitkät "köyhyys- ja epävarmuuskaudet" nakertavat ainakin motivaatiota aloittaa uusia projekteja. Sitten kun ne aloittaa niin huomaakin, että "hyvä kun tuli aloitettua". Lisäksi jotenkuten tällä säätämisellä on pärjäillyt yli 20 vuotta, ja se antaa - kenties valheellista - luottamusta siihen, että kyllä tää lutviintuu jotenkin jatkossakin.

Vuosien saatossa olet ehtinyt soittaa lukemattomilla äänitteillä eri kokoonpanojen kanssa. Muistatko, mikä oli ensimmäinen julkaisusi? Entä sen vastaanoton?

- Ensimmäinen "virallisesti" julkaistu levy, jolla olen mukana, on Elinan Surma -yhtyeen seiskatuumainen ep "Another Cold Day" vuodelta 1991. Erittäin rankkaa taidelukiolaisten kikkailumusaa ysärin alusta. Itse olin laulaja, koska en silloin osannut soittaa mitään instrumenttia. Vastaanotto taisi olla sen ajan mediatodellisuudessa varsin "vähäinen"! Kyllä siitä silloin aikoinaan tykkäsin itse ja jotkut kaveritkin. Ei ihan helpointa kuunneltavaa tänä pänä!

Kuten saimme Tammelassa jo viime kesänäkin kuulla, niin teet myös soolomateriaalia. Miksi näin, eivätkö bändihommat riitä tyydyttämään musiikillisia ambitioitasi? Vai onko kyse, kulunutta ilmaisua käyttääkseni, jonkin sortin terapiasta?

- Soolokeikat taisivat joskus lähteä siitä, että piti mennä paikkamaan jonnekin mistä oltiin jouduttu jollain bändillä perumaan. Nyttemmin niistä on tullut puolivahingossa ihan oma juttunsa, jolla alkaa olla oma ohjelmistonsa vaikka musiikillisia elementtejä lainailenkin omilta bändeiltä. Terapia-aspektikin on mukana, mutta varmaan samalla prosentilla kuten muissakin omissa touhuissa.

Millä tavalla yksin ja bändin kanssa esiintyminen eroavat? Kummasta nautit enemmän?

- Bändihommat ovat toki tavallaan yksinäistä haahuilua mukavampia, mutta yksin soitellessa voi improvisoida kenties vielä hiukan sekavammin. Sooloesiintymiset ovat siis ittelle ihan "musiikillisesti perusteltuja". Hiljaisen voiman hakeminen on yksinään helpompaa. Mutta kyllä mie mieluummin lähden kavereiden kanssa autoon istumaan/ syömään/ roudaamaan/ meuhkaamaan/ nauramaan. Lisäksi bändeissä tietysti saavuttaa aina musiikillisia ulottuvuuksia joihin omat rajalliset rahkeet ei riitä, ja yllättyy omistakin toimistaan useammin.

Voitit keväällä Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon, joka on varsin merkittävä kunnianosoitus. Ryhtisi varmaan parani, mutta oliko siitä mitään käytännön seurauksia työsasioitasi koskien?

- Erittäin kiva oli päästä osaksi puupää-nimilistaa. Työhommia on tarjottu tasan yhtä paljon kuin aiemminkin. Toivon että apurahakuvioissa kunnianimitys vielä muuttuu kullaksi ja mirhamiksi!

Kun kerran keikka on stadionilla, niin paljastahan mikä on oma suhteesi jalkapalloiluun tai urheiluun yleensä?

- Viimeksi sävelsin ja sanoitin stadionkeikkaa varten kappaleen, jota en kuitenkaan halunnut sitten paikan päällä esittää. Teksti menee kuitenkin näin:

maalasin seinäni mustaksi
nyt maali kuivuu hitaasti
sen seuraaminen on helvetin paljon mielenkiintoisempaa kuin
jalkapallon

maalasin seinäni valkoiseksi
nyt maali kuivuu hitaasti
sen seuraaminen on helvetin paljon mielenkiintoisempaa kuin
jalkapallon

en edes maalannut seinääni
se vain on, harmaa betoni

sen seuraaminen on helvetin paljon mielenkiintoisempaa kuin jonkun
vitun jalkapallon

- Tästä huolimatta itse asiassa juuri ns. "pienten joukkueiden" pelithän ovat oikeasti meikääkin kiinnostavaa ja absoluuttisesti hyvää touhua. Itse tulen urheiluperheestä, ja harrastin pesistä ja lentopalloa tiukasti siihen saakka kunnes hommat muuttuivat vakavasti tulosvastuullisiksi. Sitten taiteilijapsyykeni ei moista hallinnut, ja siirryin haihattelemaan kokopäiväisesti.

Joskus suurten urheilusaavutuksen jälkeen ihmisten käytös saattaa meilläkin muuttua hyvinkin epäsuomalaiseksi, ”kansan” yhteenkuuluvaisuuden tunne ja itsetunto kohoavat, saatetaan jopa halailla ja pusutella tuntemattomia... Mitä ajatuksia tällainen käytös herättää ja oletko itse koskaan ajautunut moisen hysterian valtaan?

- Jollain tavalla vastaavaan hysteriaan ajautuu vaikkapa aina Radiopuhelimien keikalla. Torilla tavataan! Ihmisten yhteinen juhla on tietysti aina hiton hyvä, kunpa vielä saataisiin hoidettua silviisteen että "kansa" tai "voittajat" ja "häviäjät" kadottavat merkityksensä riemun keskellä.

Kiitos Villelle näistä mietteistä ja samalla Tammelan Voima kiittää kauden kaikkia muitakin esiintyjiä sekä yleisöä, olemme yhdessä tehneet tästäkin kesästä ainutlaatuisen jalkapallojuhlan!

Kannattajat kameran varressa (TPV-SalPa 11.8.2016)

Kannattajat kameran varressa (TPV-FC Åland 30.7.2016)

Kannattajat kameran varressa (TPV-BK-46 10.7.2016)

Otteluennakko TPV-BK-46 & Säärelä LIVE su 10.7. klo 16.00 @Tammela

Kevätkierros huipentuu sunnuntaina

Sunnuntaina on luvassa hieno futispäivä. Erityisesti jalkapallomaailman huomio kiinnittyy Tammelan stadionille, jossa pelataan TPV:n ja BK-46:n välinen taisto. Maailmanluokan oheisohjelmasta vastaa Säärelä. Luultavasti punk ja futis pelastavat planeetan siinä sivussa.

Tampereen Pallo-Veikot on pelannut tuloksellisesti vahvaa kautta. Nyt TPV on kohdannut yhtä vaille kaikki lohkon joukkueet ja sarjasijoitus on komeasti toinen.  Avauskierros saa hienon päätöksen, kun vastaan asettuu kolmatta sijaa pitelevä Karjaan BK-46. Rakoa joukkueiden välillä on vain yksi piste. Kentällä saatetaan nähdä myös väkevää liigakokemusta TPV:hen palanneen Mikko Innasen hahmossa.

Lohkon kärjessä humisee Fc Honka viiden pisteen erolla. Latvaan asti yltäminen voi olla TPV:lle vaikeaa, mutta kakkossijasta kannattaa kamppailla. Miesten Kakkosta pelataan tänä vuonna kolmessa lohkossa ja eniten pisteitä kerännyt lohkokakkonen pääsee mukaan syksyn nousukarsintoihin. Voitolla Punakone pääsisi öljyämään konettaan varsin hyvistä asetelmista. Sunnuntain ottelun jälkeen on nimittäin tiedossa parin viikon kesätauko.

TPV menestyy vain joukkueena pelatessaan. Kuva Janne Pirinen.

BK-46 lähti kuluvaan kauteen uuden valmentajan, Tero Forssin johdolla. Myös pelaajistossa tapahtui jonkin verran muutoksia ja miehistö oli kasassa melko myöhään. Näistä syistä johtuen BK:n ei uskottu yltävän aivan kärkiryhmään. Lohko on kuitenkin ollut odotetun yllätyksellinen, ja kun BK on pystynyt välttämään pidemmät huonot jaksot, on joukkue keikkunut käytännössä läpi kauden kolmen parhaan joukossa.

BK elää maaleistaan

BK-46 on onnistunut maalinteossa kaikissa pelaamissaan otteluissa. Toisaalta myös vastustaja on toimittanut pakettia perille toistuvasti: oma maaliverkko on säilynyt koskemattomana vain EsPaa ja Kiffeniä vastaan. Ottelukohtainen maalikeskiarvo on peräti 4,0.

Erityisesti Casper Källbergin kanssa TPV-miehistön tulee olla varuillaan. Maalipörssin kärkimies on viimeistellyt kuluvalla kaudella yhdeksän osumaa. Näyttöjä on jo kahden vuoden takaa, jolloin Källberg naulasi 21 kaappia. Viime kausi kului Ykkösen EIF:ssä, mutta kun paikkaa avauksesta ei löytynyt, palasi Källberg Karjaalle.

Tero Forss, onko BK:n pelitapa sellainen, että maaleja syntyy?

- Olemme tehneet töitä yhtenäisyyden eteen. Pelaajistomme on vaihtunut melko paljon. Joukkuepelaaminen pitää opetella ja se ei tapahdu muutamassa kuukaudessa. Hitsaamme palasia edelleen yhteen ja ehkä senkin vuoksi takaiskuja on tullut.

- Joukkueessa on erilaisia pelaajia. Olemme muokanneet perusryhmitystämme aika usein. Aikanaan pelaajana nautin 4-4-2 -systeemistä ja myös valmentaja ajattelen sen olevan ihan ok ryhmitys. Mutta lähinnä menemme sen mukaan, mitä pelaajia meillä on käytettävissä.

Länsi-Uusimaa on todellista jalkapalloseutua. Alueelta löytyy perinteistään ylpeitä seuroja kuten Hangon IK, Tammisaaren EIF ja Karjaan BK-46. Tänä kesänä joukkueet pelaavat eri sarjatasoilla, joten ikimuistoisia paikallisderbyjä ei ole tarjolla. Futiskulttuuri kuitenkin elää ja voi hyvin. Tästä esimerkkinä vaikkapa BK-46:n aktiivinen kannattajaryhmä Pålkkasvinen.

Puolustus vs hyökkäys?

TPV on puolestaan elänyt puolustuksestaan, sillä omiin on mennyt alle yksi osuma per ottelu. Kauden otteluiden maalikeskiarvo on kakkosen tasolle alhainen 2,3. Vain Atlantiksen otteluissa on nähty vähemmän osumia. TPV:n valmentaja Anssi Ylinen on alkusesongin aikana korostanut monasti, että hän lähestyy peliä nimenomaan puolustuksen kautta. Se on osa-alue, joka on pyritty saamaan aivan ensimmäiseksi kuntoon.

Pitää muistaa, että jalkapallossa puolustuspelaaminen ei tarkoita pelkästään reagoimista vastustajan pelaamiseen näiden hallitessa pelivälinettä. Nimenomaan tilanteenvaihdot ovat usein ratkaisevia. TPV:n hyvä puolustus on itse asiassa seurausta kohtuullisen kurinalaisesta pallollisesta vaiheesta. Kun peliväline menetään, joukkue kykenee löytämään nopeasti puolustusmuodon, eikä linjojen väliin jää vastustajan etenemiselle liiaksi elintilaa.

Anssi Ylinen, voidaanko ottelu tiivistää puolustuksen ja hyökkäyksen väliseksi taistoksi?

- Meidän ajatus on se, että pyrimme ensi sijassa voittamaan, emme voittamaan 5-2 -lukemin. Joukkueella on luottamus pelitapaamme. Otteluiden jälkeen kokeneetkin pelaajat ovat sanoneet, että hitto vie, tämähän toimii. Mutta paljon on edelleen kehittämistä, ei meidän puolustamisemme ole vielä optimaalista.

Casper Källberg on Kakkosen kovimpia maalitykkejä. Kuva Juhani Järvenpää.

BK-46:n Casper Källbergiin on kiinnitetty erikseen huomiota myös Ylisen ennakkopiirrustuksissa.

- Källberg on isokokoinen, vahva ja vaarallinen pelaaja. BK-46 on muutenkin kookas ryhmä ja he ovat erikoistilanteissa hyviä, TPV-luotsi Anssi Ylinen puntaroi.

Maalinteko on sen sijaan ollut haasteellista. Matti Jokisen ikävä loukkaantuminen lisäsi haastetta entisestään. Toisaalta esimerkillisen Jokisen poissaolo avaa ison mahdollisuuden TPV:n nuorille hyökkäyssuunnan pelaajille. Paavo Näykki ja Salomo Ojala ovat esiintyneet rohkaisevasti, lisäksi Jesse Oksanen on alkanut saada vastuuta loukkaantumisestaan toivuttuaan.

- Uskon, että pystymme maalintekoon BK:ta vastaan. Pallollinen pelimme on parantunut, emme juokse enää niin paljon linjan taakse vaan pystymme myös pitempiin syöttöketjuihin. Olemme viime aikoina pelanneet vähän tasaisemmin, mutta loisteliasta ei peli ole vielä ollut. Mahdollisuuksia on vaikka mihin. Joukkue on kuitenkin nuori ja ehkä siksikin esitykset joskus ailahtelevat. Olemme kuitenkin yksi tämän sarjan organisoiduimpia joukkueita.

Hyökkäyspelaamisessa tärkeä rooli on myös Eino Ekillä, jonka nousut laitapuolustajan tontilta ovat sarjan ehdotonta eliittiä. Muun miehistön liike mahdollistaa Ekin vaaralliset nousut ja etenkin Valtteri Käpyaho on hoitanut tätä puolustusmuodon kannalta elintärkeää roolia esimerkillisesti.

Mikko Innanen palaa Punaiseen

Jalkapallossa on monenlaista johtajuutta: on pukukoppiliidereitä, kaksinkamppailuja voittavia momentumpelaajia ja ratkaisevia osumia iskeviä hyökkääjiä. Mutta tarvitaan myös sellaisia pelaajia, jotka eivät ole näyttäviä, vaan perustuvat pelinsä nöyrään joukkuepeliin.

- Oskari Kantanen ei ole aina kansan suosikki, mutta hoitaa laitapuolustamisen esimerkillisesti. Hän on yritteliäs ja aktiivinen pelaaja, joka menee palloa kohti ja haluaa kamppailla, eikä luovuta. Osku on niillä ansioilla ansainnut peliminuuttinsa.

- Jari Nikkilä johtaa pelaamisen kautta, etenkin pallollisesti. Hän pyrkii rytmittämään pelaamistamme. Valtteri Käpyaho on tavallaan valmentajalle helppo pelaaja: Vallu pystyy oivaltamaan asioita ja toteuttamaan niitä kentällä sovitusti. Keskisektorin Tommi Smeets ja Käpyaho ovat nimenomaan puolustusta tukevia pelaajia.

TPV saa erittäin mieluisan paluumuuttajan Mikko Innasen pukiessa punaista päälleen monen vuoden jälkeen. Viimeksi Mikko esiintyi TPV riveissä Veikkausliigassa vuonna 1999. Pääsarjatason otteluita vyöllä on yli 200.

Kuinka pitkään Mikko on ollut joukkueen mukana ja millaista panosta odotat häneltä?

- Mikko oli pitkän ja vaikean loukkaantumisen jäljiltä erittäin tyytyväinen jo siitä, että pääsi mukaan harjoittelemaan. Hän on ollut mukanamme kesäkuun alusta alkaen. Pitää muistaa, että Mikko on vasta toipumassa. Innanen on kuitenkin sunnuntain kokoonpanossa mukana, mutta peliminuuttien määrää on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Sanoinkin Mikolle, että ei kannata ottaa hyvää alkuverryttelyä, vaan vedät ihan kylmiltään, Ylinen naurahtaa.

BK:n kokoonpanossa muutoksia

BK-46:n riveistä puuttuu HSV:n akatemiaan kutsuttu hyökkäjä Tobias Fagerström. Lupaus pelasi ensimmäiset minuuttinsa miesten edustustasolla viime kaudella – ikää tuolloin oli hämmentävät 14 vuotta. Kuluvalla kaudella Fagerström kuului karislaisten vakiokokoonpanoon.

- Kakkosessa pelaaminen vaatii tiettyä fyysistä valmiutta, sekä lahjakkuutta että harjoittelua. Tobias on nopea ja periksiantamaton pelaaja. Tobiaksella on taitopuolella ja pelikäsityksessä opettelemista, mutta hänellä on aikaa siihen. Ei hän taidollisesti huono ole, mutta kehittyä pitää vielä lisää. Hän on ollut luottopelaajiani kentällä. Lisäksi harjoitusmoraali on kovaa luokkaa, Tero Forss kehaisee.

Myös toinen runkopelaaja puuttuu BK:n kokoonpanosta: puolustuksessa vakuuttavasti esiintynyt Bushi Mergim kärsii pelikieltoa sunnuntaina.

Karislainen possujuna. Kuvaaja tuntematon, muttei tunteeton.

Tammelan Voima toivoo näkevänsä myös karjaalaisfanit katsomossa. Paikalle kannattaa saapua jo kello 16.00, jolloin Pikku-Tammelan terassilla on tarjolla rouheaa livemusiikkia ”nuoren, komean ja kaunisäänisen” Marko Säärelän toimesta. Kaljakarsinassa kelpaa röhkiä, eikä possujunamainen letkajenkka ole pahitteeksi sekään. Onnentunti ennen matsia: Tammelan alueen halvin olut löytyy stadionilta. Härligt välkommen!

Tammelan Voima esittää: SÄÄRELÄ su 10.7. klo 16.00 Pikku-Tammelan terassilla!

PUNKIN ENSISIJAINEN TARKOITUS EI OLE VIIHDYTTÄÄ

Kauden ensimmäinen puolisko kohoaa kliimaksiin sunnuntaina Tammelassa, kun vastustajaksi saapuu BK-46 Karjaalta. Pelissä riittää panosta, jahtaavathan molemmat joukkueet kakkossijaa Hongan takana. Toivottavasti paikalle saapuu myös runsaasti vierasfaneja, joiden edellinen vierailu TPV:n vieraana on vielä hyvin muistissa.

Niin heitä kuin kaikkia muitakin ajoissa paikalle saapuvia virittää tunnelmaan tamperelainen pitkän linjan punkrokkari Marko Säärelä. Mies on tunnettu muun muassa The Underclassin laulusolistina, mutta kuten tulemme sunnuntaina kuulemaan, mies kykenee villitsemään kansanjoukot ilman rytmiryhmääkin. Keikka alkaa Pikku-Tammelan terassilla heti neljän jälkeen. Tervetuloa!

Miten ja milloin sait kosketuksen musiikin maailmaan? Löytyikö lapsuudenkodistasi asiaa auttava laaja levyhylly?

- Isä kuunteli rokkia, Chuck Berryä, Rollareita, Elvistä ja niin edelleen. Ei kuitenkaan koskaan mitään suomenkielistä. C-kasetit olivat kova sana, autossakin soi aina rokki.

Milloin huomasit että punkrock on ”sun juttusi”? Mikä siinä viehättää, mikä siitä tekee erilaista ja kiehtovampaa kuin muista musiikkityyleistä?

- Pelle ja Pistols olivat kovia, mutta sitten kun tuli Lama, niin ajattelin ettei näin rajua bändiä voi edes olla. Punkissa kiehtoi alussa se, ettei siinä ollut ensisijaisena tarkotuksena viihdyttäminen. Tämä piirre on osittain muuttunut nykypunkissa. Toisaalta iskelmämusiikki voi nykyään olla jopa kantaanottavampaa kuin punk.

Säärelä: oikeassa - ei oikealla

Nykyisin soitat ja levytät ainakin The Underclass -bändin kanssa. Mitä kaikkia muita yhtyeitä historiaasi kuuluu?

- Monia bändejä on ollut ja on edelleen. Eristetyt toimii yhä ja matkaa syksyllä Meksikoon kiertueelle. Sitten on Kapelle Vorwärts, josta puolet asuu Saksan Bielefeldissä, joten soitamme yleensä vain kaksi keikkaa vuodessa. Flags Of Unityn taival päättyi tähän vuoteen. Omalla nimellä keikkailen hyvinkin vaihtelevissa kokoonpanoissa. Joitain projektiluonteisia juttuja on myös vireillä.

Esiinnyt siis sekä bändin kanssa että soolona. Miten vertaisit kokemuksia keskenään? Laulukieli taitaa ainakin olla eri?

- Ei siinä kokemuksena sinänsä eroa ole. Laulukieli voi olla sama tai eri.

Punkiin on kautta aikain yhdistetty poliittisuus ja kantaaottavuus, mikä harmi kyllä tuntuu jääneen nykyään monilla täysin taka-alalle. Sinä ja yhtyeesi tosin ylläpitävät tuota traditiota vahvasti. Miksi on mielestäsi niin tärkeää tehdä biisejä, joissa on sanomaa?

- Siinä vaiheessa kun sanottava loppuu, lopetan musiikkihommat. Joku varmaan on sitä mieltä, että olisi ollut syytä lopettaa jo ajat sitten. Mutta esimerkiksi Flags Of Unityn lopettamiseen liittyy juuri tämä. Kaikki mitä pitikin tuli jo sanottua.

Kuten todettua, teksteissäsi ei peitellä poliittisuutta, vaan ne tuovat vahvasti esille vasemmistolaista maailmankuvaa. Tunnetko itsesi lavalla enemmän ”saarnamieheksi” vai viihdyttäjäksi?

- En tunnista itsestäni kumpaakaan, vaikka voinhan olla molempia. En koe tärkeäksi pohtia moisia, enkä hirveästi analysoi tekemisiäni.

Millaista palautetta olet teksteistä saanut? Turhauttaako tai harmittaako, koska sanoitukset luultavimmin jäävät – ainakin bändin kanssa – sivuosaan musiikin alle?

- Positiivista palautetta tulee paljon. Toisinaan sanat käsitetään väärin. Useasti myös joku lapsellinen lauseeni tulkitaan huippuälykkääksi viisaudeksi.

Minkälainen suhde sinulla on urheiluun ja erityisesti jalkapalloon? Kiinnostaako urheilun seuraaminen tai harrastaminen?

- Jalkapalloa olen pelannut koko ikäni ja pelaan edelleen Vastapallossa. Olen myös valmentanut junnuja TPV:ssä sekä tyttöjoukkuetta TKT:ssa. Oma pelailu alkoi aikanaan OTP:ssa. Tykkään myös hiihtämisestä ja lenkkeilystä. Urheilun seuraaminen jää vähemmälle. Nyt on tullut katsottua EM-kisoja, mutta esimerkiksi edelliset MM-kisat meni uppiniskaisesti boikottimerkeissä.

Bändeistä puhuttaessa kantaaottavuuden ja poliittisuuden aste on usein mahdollista erottaa, mutta entäpä esimerkiksi jalkapallojoukkueiden osalta? Voitko kuvitella sellaisia syitä, minkä vuoksi inhoaisit jotain tiettyä seuraa?

- Osaan kuvitella moniakin. Mutta esimerkiksi joku St. Pauli on myös todella suurta bisnestä. Jostain syystä pidän yleensä altavastaajista. Inhoan monia isoja seuroja, en lähde tässä kuitenkaan nimeämään niitä.

Ainakin Pelle Miljoona on päässyt The Underclassin versioimaksi. Mitä kriteerejä sinulla on lainabiisille? Käytätkö niitä joskus tilanteissa, joissa yleisö ei muuten innostu keikasta? Tai ehkä et ole koskaan joutunut moiseen tilanteeseen...

- Lainabiisin täytyy olla jollain tavalla merkityksellinen ja se voi olla sitä monellakin eri tasolla. Vaikkapa muisto nuoruudesta tai jostain tapahtumasta, johon kyseinen biisi liittyy. Tai sitten biisi voi olla vaan niin hyvä. En muista, että olisin ollut tilanteessa, jossa yleisö ei innostu... Tai ehkä olen jo tottunut siihen?

Mitkä ovat parhaat puolesi esiintyjänä? Millaisen keikan saamme kuulla sunnuntaina Tammelassa?

- Olen nuori, komea ja minulla on kaunis ääni. Siitä se hyvä keikka rakentuu. Luultavasti ystäväni Teemu Kiiskilä tulee myös lauteille mandoliininsa kera.

Kiitos näistä mietteistä. Tammelassa tavataan!

Otteluennakko TPV-Atlantis, su 19.6. klo 18.30 @Tammela

Arvoituksellinen Atlantis saapuu Tammelaan

Fc Atlantis on yksi Kakkosen mielenkiintoisimmista ryhmistä. Seura on jo perinteisesti ollut varsin monikulttuurinen, erityisesti vahva afrikkalaisvaikutus on tuonut väriä niin kentälle kuin lehtereille. Monen jalkapalloihmisen ymmärrys Atlantiksen toimintamallia kohtaan on kuitenkin ollut vähäinen. Esimerkiksi palkanmaksun suhteen on ollut toisinaan ongelmia, eikä junioritoimintaan ole panostettu aina johdonmukaisesti. On kuitenkin hyvä muistaa, että köykäisiä organisaatioita on Kakkosen tasolla useita ja että raha on tiukassa seuralla kuin seuralla.

Historian taakka ja se tosiasia, että Atlantis tekee asiat toisin, tekevät seurasta helpon maalitaulun. Se, onko Atlantiksen monikulttuurisuus harkittu linja vai enemmänkin keino pitää edustusjoukkue Kakkosen tasolla, on kysymys erikseen. Seikat eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Atlantis FC on joka tapauksessa tarjonnut muualta tulleille mahdollisuuden olla aktiivinen osa suomalaista ja eurooppalaista yhteiskuntaa. Niukat resurssit avaavat tietysti portit myös lieveilmiöille, joita on jouduttu selvittelemään raastuvassa asti.

John Digha on osa Atlantiksen pitävää puolustuslinjaa. Kuva Juhani Järvenpää.

Kysymys tulorajoista ei ole yksinkertainen

Esimerkiksi oleskeluluvan saanti Suomessa edellyttää sellaista toimeentulotasoa, jota harva Kakkosen seura pystyy tarjoamaan. Myös TPV:llä on tästä kokemusta muutaman vuoden takaa, kun Ayao Sossou joutui jättämään Suomen, koska maahanmuuttovirasto katsoi alle tuhannen euron kuukausitulot riittämättömiksi Suomessa asumiseen. TPV:n ja Atlantiksen tapaukset eroavat kuitenkin siinä, että TPV:n ja Sossoun välisissä velvoitteissa ei ollut mitään epäselvää. Suhteet olivat lämpimät ja Ayao toimi pelaamisen ohessa mm. akatemiavalmentajana.

Atlantiksen ja Salma Kamaran tapaus on toisenlainen. Käräjäoikeuden mukaan Atlantis on jättänyt velvoitteensa hoitamatta ja tuomittiin korvausvelvolliseksi. 14.5. YLE Urheilun jutun mukaan tuomio ei ollut vielä lainvoimainen ja Atlantis ilmoitti hakevansa tuomioon muutosta. Tapauksessa lienee monia muuttuvia tekijöitä ja tarkastelupintoja.

On helppo kysyä, mikseivät seurat tällaisessa tilanteessa järjestä esim. osa-aikatyötä pelaajilleen tai tarjoa muunlaisia tukitoimia maassaolon turvaamiseksi. Jalkapallotodellisuus on kuitenkin toisenlainen. Seurat pyörivät pitkälti vapaaehtoisvoimin ja vähäisen julkisen tuen varassa. Riittävien resurssien luonti vaatii riittävää alkupääomaa ja myös riskinottoa. Vain harva organisaatio ylipäätään millään toimialalla pystyy toimimaan tehokkaalla ja järkevällä tavalla oman ydinosaamisensa ulkopuolella.

Realismin ja idealismin häilyvä raja

Suomen Palloliiton säännöt muuttuivat täksi kaudeksi siten, että ei-EU-maista tulevan pelaajan on saatava vähintään 1173 euroa kuussa kolmella ylimmällä sarjatasolla. Ajatus on varmasti hyvä, mutta Kakkosen tasolla epärealistinen. Tuloraja saattaa tukea suomalaisten juniorien peluuttamista, mutta samalla se rajaa mahdollisuuksia maahanmuuttajilta, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. Tilannetta voi tavallaan verrata turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiseen liittyviin tulorajoihin. Tilastokeskuksen entisen kehittämispäällikön, Pekka Myrskylän, tutkimustulosten mukaan vain 20 prosenttia suomalaisperheistä yltää turvapaikanhakijoilta vaadittuun 2600 euron nettotuloihin kuussa. (Kts. AL:n juttu) Maahanmuttoviraston mukaan raja on käytännössä alhaisempi n. 1700 euroa. Monelle maahanmuutajalle tuokin on kova lukema.

Ideaalimaailmassa pienetkin urheiluseurat olisivat niin kytkeytyneitä paikalliseen yhteisöön ja liike-elämään, että tällaisiin ongelmiin pystyttäisiin kehittämään rakenteellisia ratkaisuja. Elämme kuitenkin reaalimaailmassa ja suomalaisessa futiksessa se maailma on toisinaan karu.

Empiirisistä tosiasioista ei koskaan voi suoraan päätellä, miten asioiden pitäisi olla. Tämä on moraalifilosofian yksi perustavista ajatuksista, joka oikeuttaa unelmoimaan eettisesti eheämmästä maailmasta. Se ei kuitenkaan ole vain jalkapallon, saatikka yksittäisen seuran tehtävä, vaan laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Varmaa kuitenkin on, että hyvää tarkoittava lainsäädäntö tuottaa toisinaan yksilötason tragedioita.

Atlantiksen kausi on ollut erittäin vähämaalinen

Takaisin viheriölle. Viime kaudella Atlantis pelasi todella kaksijakoisen sesongin. Kokoonpano ei ollut lähelläkään valmis, kun kausi käynnistyi ja heinäkuun alussa näytti siltä, että Kolmonen kutsuu varmuudella. Vahvistusten myötä tahti muuttuu totaalisesti. Atlantis pelasi 12 ottelun sarjan, jossa se hävisi vain ylivertaista Fc Honkaa vastaan. Syksyn koleudessa tahti kuitenkin hyytyi ja sarjapaikka varmistui viimeisen ottelun tasapelillä Ilves-Kissoja vastaan.

Lähtö kaudelle 2016 on ollut huomattavasti ryhdikkäämpi. Harjoittelu aloitettiin jo marraskuun puolella, uusi päävalmentaja Markku ”Fana” Palmroos astui ruoriin vuodenvaihteessa ja pelaajarinkiä laajennettiin. Moni edelliskauden avainnimistä jatkaa kokoonpanossa.

Lähtökohdat kauteen oli kohtuu hyvät, aika moni pelaaja jatkoi ja valmistautuminen kauteen alkoi ajoissa. Silti on ollut vaikeaa. Miksi näin?

- Meillä on aika paljon loukkaantumisia, pahimmillaan seitsemän avauksen miestä sivussa eri syistä johtuen. Pääsimme treenaamaan isolla ringillä, mutta näin laaja poissaolo vaikuttaa vähän väkisinkin. Saamme jalkeille ihan ok kokoonpanon ja junnupuolen pojat kasvavat, kun saavat minuutteja alleen.

Eemeli Lohvansuu kerää kiitokset niin valmentajalta kuin managerilta. Kuva Juhani Järvenpää.

Erityisesti silmiin pistää Atlantiksen vähämaalisuus. Takavuosina Atlantis on tullut tutuksi jenginä, jonka matseissa sattuu ja tapahtuu. Nyt seitsemän ottelun jälkeen maalisuhde on 3-7. Vain kärjen Fc Honka ja Fc Espoo ovat päästäneet vähemmän maaleja. Toisaalta oma viimeistely on sarjan heikointa.

- Me olemme saaneet ihan hyviä paikkoja ja peli on ollut yritteliästä, mutta pallot eivät ole löytäneet tietään pussiin. Omiin on mennyt seitsemän maalia seitsemässä pelissä ja lukema on Kakkoseen ihan hyvä. Meillä on hyvä puolustuslinja, ok keskikentän pohja ja maalivahtimme on ollut hyvä.

Vaikka moni pelaaja jatkoi edellisvuoden ryhmästä, myös uusia vahvistuksia saapui talven aikana. Erityisesti uudet brittipelaajat saavat Fanalta kehuja.

- Englannista tullut Nathan Okye on pelannut topparina hyvin Pierre Nlaten kanssa. Myös toinen britti Bobby Vaughan on onnistunut. Nuoret pojat Dima Platonenko ja Erik Virolainen lukeutuvat onnistujien joukkoon.

”Kaikki hienostelu jää pois”

Sunnuntain pelistä poissa ovat Aki Tuovinen, Vyrtyt Rexhebi, Adams Diabate, Alan Arruda ja brasilialainen André. Nico Weckströmin kausi on loukkaantumisesta johtuen ohi. Sen sijaan sarjan mielenkiintoisimpiin pelaajiin lukeutuva Sierra Leonen Obi Metzger saatetaan nähdä tositoimissa. Miehen liike ei enää päätä huimaa, mutta pelinäkemys paikkaa – ainakin osittain – fyysisiä puutteita.

- Alkukaudesta pyrimme pitämään palloa, sillä meillä oli aika taitava keskikenttä. Nyt loukkaantumisten ja muun myötä olemme muuttaneet pelityyliämme vähän selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi.

Palmroos on suomalaisen jalkapallon ystäville tuttu nimi jo vuosikymmenten takaa. Fana on toiminut pitkän pelaajauransa jälkeen mm. HJK:n organisaatiossa ja kerryttänyt päävalmentajakokemusta mm. EIF:n ja BK-46:n ruorissa. Miesten A-maajoukkueen maalivahtivalmentajan pesti lienee näkyvin. Atlantiksessa meneillään on nyt toinen kierros.

Atlantiksessa tunnetusti kulttuurit kohtaavat. Onko Atlantiksessa valmentamisympäristönä jotain poikkeuksellista tai omalaatuista?

- No kieliähän puhutaan paljon, se tuo omat haasteensa. Mun valmennuskieleni on fudisenglanti. Olen ollut Klubin mukana kolmella vuosikymmenellä ja ammattilaisympäristössä valmentaminen on erilaista. Kakkosessa käskyttämistä on paljon enemmän, mä vaadin kundeilta aika paljon. Kun kaverit oppivat tuntemaan mun taustat, alkoi homma rauhoittua.

- Joka puolella Kakkosessa joutuu vähän patistaan tekemään duunia, että ei tämä siinä mielessä paljoa poikkea muista jengeistä. Määrällisesti treenaamme aika vähän, harjoitusajat ja vuorot ovat haasteellisia, joten kaikki hienostelu jää pois. Se käytettävissä oleva puolitoista tuntia pitää tehdä tiukkaa duunia. Jostain on pakko karsia. Talvellakin keskityimme aika paljon juoksemiseen, että pojat olisivat kondiksessa. Näin se menee tällä tasolla usein muuallakin.

Juho Mattila on pelannut täydet minuutit kuluvalla kaudella. Kuva Janne Pirinen.

TPV:lläkin vaikeaa

Pallo-Veikkojen startti kauteen oli komea. Fc Hongan kaatamisen jälkeen odotukset nousivat pilviin. B-lohko on kuitenkin osoittanut arvaamattomuutensa. Erityisen vaikeaa TPV:llä on ollut niissä otteluissa, jotka arvioidaan ennalta näytösluonteisiksi. Vastustajan vetäytyvä puolustus ja alhainen pelitempo ovat olleet vaikea yhdistelmä Punakoneelle.

TPV-valmentaja Anssi Ylinen, antaako TPV liian helpolla vastustajan määritellä ottelun rytmin ja intensiteetin?

- Totuus tuloksen takana on se, että olemme pelanneet aika huonosti jo jonkin aikaa. Kevät meni vielä hyvin, sitten olemme alisuorittaneet, vaikka pisteitä on saatu. Esimerkiksi Klubi 04 vastaan olimme pelillisesti aika heikkoja. Yleisön silmissä tämä unohtui, koska tuli selvä voitto.

- Ennakolta hyviä joukkueita vastaan olemme puolustaneet kurinalaisesti ja iskeneet vastaan. Niissä otteluissa, joissa olemme hallinneet peliä, emme ole onnistuneet. Tiedän että meissä on potentiaalia ihan älyttömästi enemmän.

Erityisesti viime ottelu EsPaa vastaan oli yllättävä. Vain yhden maalin koko kaudella tehneet espoolaiset pistivät pallon TPV-verkkoon peräti kolmasti. Mohammed Koroman ulosajo selittää osittain tulosta, mutta ei likimainkaan täysin.

- Jos emme puolusta hyvin, emme myöskään hyökkää hyvin. Johdimme tauolla 1-0, mutta olimme huonoja. Tauon jälkeen tuli vähän parempi vartti, joka päättyi Mohammed Koroman ulosajoon.

- Maanantain harjoituksissa vietimme tunnin kopissa, jossa kaikki saivat purkaa sitä, miten menee. Yleisesti ottaen pelaajat olivat sitä mieltä, että he alisuorittavat. Ei ole niin, että TPV pelaa huonosti. Meitä oli kopissa kaksikymmentä ihmistä ja se on meidän jokaisen toiminnasta kiinni. Kävimme läpi onnistumiset ja kehittämisen paikat eritellysti. Mielestäni tiistain harjoitukset olivatkin sitten erinomaiset. Pelaajat ovat ne, jotka tekevät tuloksen ja heille pitää antaa vastuuta. Kun alamme voittamaan – ja me alamme – ei se ole Listenmaan tai Ylisen ansiota.

- En usko huutamiseen. Välillä voi nostaa ääntä, mutta pitkässä juoksussa se ei johda mihinkään. Olen sen verran anarkisti itse, että jos minulle joku rupeaa huutamaan, nostan karvat pystyyn ja lähden menemään tai haistatan pitkät. Enkä usko, että olen mikään erikoinen ihminen, vaan niin tekee aika moni muukin.

Maaleja on tehtävä

TPV on tällä hetkellä sarjassa neljäntenä. Pykälää ylempänä löytyvään BK-46:een rakoa on viisi pistettä, joten TPV:n olisi syytä oppia voittamaan myös sellaiset ottelut, joissa vastustaja päättää pelata nihilististä jalkapalloa. Sellaisen nimittäminen anti-futikseksi olisi helppoa, mutta lajin luonnetta vääristävää. Pelin hienous löytyy taktisista variaatoista ja toisinaan silkasta tuurista. Dogmaattisuuteen pyrkivässä futiksessa on oma viehätyksensä, mutta sitä löytyy myös kaaottisemmasta tunnetason tahtofutiksesta. Kakkosessa nähdään näitä kumpaakin ja kaikkea siltä väliltä.

Valtteri Käpyaho on löytänyt otteisiinsa tasaisuutta. Kuva Janne Pirinen.

Atlantiksen miehistöstä löytyy taitoa ja yllätyksellisyyttä, mutta myös todistetusti kykyä organisoituun puolustuspeliin. Maalinteko voi olla TPV:lle kova haaste.

- Atlantis puolustaa hyvin, joukkue osaa vetäytyä ja linjan selustaan on vaikea pelata. Puolustuslinja on varmaankin Atlantiksen vahvin osa-alue.
- Meidän otteet ovat olleet liian varovaiset. En tiedä onko tämä seurausta puolustuspelaamisemme taktisesta harjoittelusta, jota on ollut paljon. Pallonmenetyksen jälkeen pelaajat menevät hyvin muotoon, mutta joskus pitäisi iskeä kimppuun sikana ja riistää pallo. Katsomoon tämä saattaa näyttää jopa haluttomuudelle. En usko ollenkaan, että tästä on kyse, vaan taktiikan tuottamasta varovaisuudesta. Myös kova prässi on mahdollista, mutta se vaatii koko jengin yhtäaikaista toimintaa, muistuttaa Ylinen.

Sunnuntaina TPV:n riveistä puuttuu Mohammed Koroma pelikiellon vuoksi, lisäksi Teppo Syrjäsen hankaluudet jatkuvat edelleen.