Kannattajat kameran varressa (TPV-JäPS 25.7.2015)

Sanoja paitsioansaan jämähtäneille

Lyyrinen liukutaklaus rasismille by Nasse Henrikson:

PUTKI

Putkesta työntyivät pallomiljonäärit

värjätyissä sotakampauksissaan,

nappulakengissään ja raitapaidoissaan.

Lehtereillä hieman vähemmän

ansaitsevat virittelivät

kurkkutorviaan, poskisolistejaan

ja salakuljetettuja soihtujaan

palavaksi huuto- ja tulimyrskyksi,

jota keltaliiviset toimenmiehet

silmät kovina valvoivat.

Sininen taivas,

ilkamoiva aurinko,

viheriäinen nurmi

ja pallon potkijat

maailman joka kolkasta

valmiina taistelemaan

voitosta ja kunniasta.

Ja oikeudenjakaja

heittämässä kolikkoa,

tunnustellen rintataskun

keltaista ja punaista korttia

asetellen pilliä huulilleen

puhaltaen myrskyn valloilleen

ja kaikki ne värit.

Joita sinä päähän potkija

mustavalkoisen tunnelisi kaivaja,

oman agendasi synkkä yksinpuhuja

raivoavan myrskysi silmässä

kulkisit silmät ummessa,

pelossa ja vihassa

niin kuin sotaveteraani isoisäsi,

jolla oli sentään oikea vihollinen.

Sinäkin haluat löytää sellaisen,

jolle näyttäisit keskisormeasi,

huutaisit rumat huutosi,

julistaisit oman sotasi,

olisit niitä vastaan,

joiden sotakampaukset,

paidan raidoitukset ja

kengännauhat eivät

sopineet sinun puhtaan rotusi

hygieniaan.

Ja kun peli kävi värikkäämmäksi,

sinä ummistit

silmäsi entistä tiukemmiksi,

sukelsit syvemmälle tunneliisi,

vajosit maailmaan,

jossa erilaisuudet

ja vaikeudet olivat

joko vitivalkoisia tai sysimustia,

jossa rajat olivat selkeitä

hidastetun maalikameran

teräväpiirtoviivoja.

Ja kaikki tämä vain siksi,

koska olit syntynyt paitsiossa!

Vaan paitsioansaan

voi vajota myös moni

taitava kirjavapaitainen

tv-kameroiden loisteessa

koulutettu lausuja,

joka miellyttävällä äänenpainolla,

selkeällä artikulaatiolla

kykenee asettamaan

banaanisaarten rantapoikien

letkeän heilumisen

räntäsuossa rämpivien,

suorassa rivissä

seisovien alapuolelle.

Ja vaikka meidän

selkäpiitä painaa yhä

heitettyjen Molotovin cocktailin,

maksettujen sotakorvausten ies

ja vaikka tuon ikeen alla

osaamme rakentaa langattomia

tietoliikenneverkkoja

ja painaa avaimenperien

sähköisiä nappeja,

jotka saavat Bemarien ovet

huutamaan vik-vik

marraskuisena maanantaina,

silti emme ole

lämpöisen ilmanalan

matalamman teknologiapaineen

yläpuolella.

Ja vaikka osaamme olla

totisia myös silloin,

kun kevätaurinko on

jo sulattanut tien pinnan

rikkoneen roudan,

silti se kentän laidalla

suurilla kirjaimilla huutava

EI RASISMILLE

koskee meitä kaikkia!

Me kaikki,

niin kirjavapaitaiset

kuin mustavalkoiset

pystymme muuttumaan ja

muuttamaan asenteita,

jos vain haluamme

ja uskallamme!