Kannattajat kameran varressa (TPV-SJK)

Videoinnit Pirkkahallissa pelatussa harjoitusottelussa TPV-SJK 24.1.2015.


Ottelukooste. Tällä kertaa mukana tilanteet molemmissa päissä. Bonuksena autenttiset kommentoinnit ja muut reaktiot.


Haastattelussa TPV-ikoni, oma kulttipelaajamme ja puolustuksen supermies Tommi Smeets.


Jututettavaksi pääsi myös lauantain ottelussa puikoissa ollut valmentaja Kari Sainio.

TPV - SJK striimitestaus

Meidän toinen striimitestaus, joten laatu on sen mukaista. Mikäli kenelläkään on aikaisempaa kokemusta, niin ehdotuksia mahdollisesta seuraavasta kuvauslaitteesta otetaan vastaan. Muutakin palautetta voi jättää kommenttiosioon!

Suuria odotuksia?

TPV:n kausi starttaa tänään toden teolla, kun vastaan asettuu mielenkiintoinen mittari, Veikkausliigassakin menestynyt SJK. Vaikkei tässä vaiheessa kautta voikaan pelillisesti kovin kummoisia ihmeitä odottaakaan, on silti hauskaa päästä katsomaan miten meikäläiset selviävät isompiaan vastaan. Kun ei ole mitään paineita tai sinänsä hävittävää, niin pelissä voi käydä lähes miten vaan. Paitsi Paltsareiden tappio on mahtoton. Ja vaikka joukkuepeli ei olekaan hioutunut vielä lähellekään liukkaimmin soljuvinta uomaansa, niin tamperelaisten riveissä kentällä kirmaa muutamia yksilöitä, joita kannattaa seurata ja joiden edesottamuksia saamme toivottavasti seurata koko kauden loppuun saakka, aina nousujuhliin saakka. Mauro, Jokinen, Koroma, Korsunov... Onhan niitä.

Mutta entäs nuo nousujuhlat? Kannattaakohan niistä edes haaveilla? Itse olen päättänyt, että en aio tällä kaudella langeta siihen ansaan. Viime vuoden karmea pettymys kummittelee vieläkin niin vahvasti takaraivossa. Jos joku on sattunut unohtamaan, niin meillähän oli tuolloinkin keväällä kasassa aivan huikea miehistö, jolla olisi pitänyt pärjätä heikohkossa lohkossa paljon paremmin. Ja viime kauteen verrattuna tuntuu, että alapään pitävyys on jopa hieman heikentynyt. Toivottavasti sinne saadaan vielä lisätilkettä. Mutta se mitä tässä aamukahvin lomassa aloin oikeastaan kirjoittamaan, koskee yleisimmin toiveitani kauden suhteen. Toki viime vuoteenkin mahtui paljon positiivista, mutta jotenkin sekavaa ja päämäärätöntä meininki liian usein oli.  Punainen lanka puuttui!

Tahtoisin nähdä pää pystyssä taistelevan TPV:n, joka ei luovuta, vaikka tappio häämöttäisi. Haluan nähdä rohkean ja liikkuvan joukkueen, joka ei lamaannu, vaikka omissa soi. En halua nähdä kanssapelaajien syyttelyä, vaan toisten kannustamista ja rakentavaa palautetta. Haluan, että valmentajat osaavat reagoida tilanteisiin ja tarvittaessa muuttaa omia toimintamallejaan uusien tilanteiden edellyttämillä tavoilla. Tahdon, että kaikki joukkueen ympärillä toimivat osapuolet puhaltavat yhteen hiileen joukkueen hyväksi. Katsomoon toivon toki enemmän väkeä ja kannustusta, positiivista ja innostavaa kuten ennenkin. Ja itse koetan nauttia entistä enemmän yksittäisistä pelitapahtumista, ilman että mietin niiden merkitystä sarjataulukon kannalta. Enkä aio tuhlata aikaa murehtimalla sitä, että kaupungista löytyy korkeammalla sarjatasolla pelaava joukkue, jonka varjoon uhkaamme jäädä. Aion keskittyä nauttimaan nykyhetkestä ja sen tuomista elämyksistä. Tahdon kokea ikimuistoisia hetkiä hienon, perinteikkään joukkueen sekä hyvien kavereiden kanssa.

Kannattajat kameran varressa (JäPS-TPV)

Tuotantoryhmämme ensimmäiset (mutta eivät takuulla viimeiset) videointikokeilut Pajulahdessa, JäPS-TPV 17.1.2015.


TPV:n tuore kiinnitys Matti Jokinen pääsi heti kättelyssä fanien tentattavaksi. Miehen näytöt ovat kahdessa ensimmäisessä harkkapelissä olleet niin vakuuttavia, että häntä kutsutaan jo vaatimattomasti Vapahtajaksi.


Myös päävalmentajan kanssa juteltiin mukavia muun muassa tämän hetken tunnelmista ja omista junnuista.


Kokeilu maalikameralla. Kameroita oli vain yksi, joten koosteessa ainoastaan TPV:n maalit ja osa tilanteista. Kuvanlaatua häiritsee edessä oleva verkko...

Omaa tietä

Tampereisella jalkapallolla on pitkät perinteet, mutta seurakulttuuria on osattu luoda surullisen vähän. Ilveksen kabinettinousu liigaan on nostanut jälleen esille diskurssin FC Liigapaikasta, koko kaupungin jalkapallomenestyksestä, jossa seurat väreineen ja identiteetteineen ovat vain välineitä. Mutta miksi ihmeessä kukaan paltsari skoolaisi Ilveksen liigapaikalle?

Vuonna 2011 tamperelaisen jalkapallon näkymät olivat monien mielestä synkät. Tampere Unitedin johto sai syytteet rahanpesusta, ja pesuveden mukana viemäriin meni myös liigapaikka ja laajempikin uskottavuus. Tampereen talousalueen lähtöä liigasta surettiin myös muilla liigapaikkakunnilla, vaikka toki oli myös paljon heitä, jotka toivottivat mielellään niin kutsutun "muoviseuran" unholaan. Seuran, johon ei kuulunut muita joukkueita kuin edustusjoukkue. TamUn aktiivikannattajat tietysti älähtivät ja perustivat lopulta kannattamansa seuran uudestaan alasarjapeleihin. Nyt vasta kolme mestaruutta, himmeämpiä mitaleita ja eurovoittoja saavuttaneella seuralla oli todellinen identiteetti, se eli kannattajistaan, jotka olivat sekä seuran edustajia pelikentillä että sen kannattajia katsomossa. Kannattajat johtivat itse seuraansa.

Mutta laajemmassa mielessä kaupunki ei surrut kovan kohtalon kärsinyttä urheiluseuraansa. Eivät ihmiset olleet varsinaisesti oppineet kannattamaan sitä. He olivat oppineet seuraamaan mestaruus- ja mitalitaistelua, kovia europelejä ja voitonjuhlia. Suurissa peleissä katsomot täyttyivät, mutta jo parilla viimeisellä kaudellaan TamUn yleisömäärät olivat pudonneet selvästi joukkueen pelatessa ainoastaan liigan keskikastin sijoituksista. Sinivihreiden kadottua kokonaan liiton sarjoista, se kosketti lopulta todella ainoastaan hyvin pientä osaa jalkapallon vakioseuraajistakaan kaupungissa. Voisitteko kuvitella mitä seuraisi jos Tappara suljettaisiin jääkiekkoliiton sarjoista? Entäpä jos joku keksisi yhdistää jääkiekkokaupungin kilpakumppanit Tapparan ja Ilveksen Tampere Unitediksi?

Se todellinen Tampere United perustettiin vuonna 1998 keskittämään kahden perinteisen jalkapalloseuran, TPV:n ja Ilveksen edustusjoukkuetoiminta yhteisen lipun alle, eli tuomaan Tampereelle parempaa jalkapallomenestystä.  TPV jättäytyi viime hetkillä fuusiosta ja säilytti oman edustusjoukkueensa, joka kävi vielä pikaisella liigavisiitillä 1999. Tampere United oli näin käytännössä enemmän ilvesläinen projekti, mutta siellä pelasi myös useita TPV-lähtöisiä pelaajia vuosien aikana.

Äkkiseltään voisi veikata, että ihmiset eivät sitoutuneet kannattamaan TamUa koska se oli "muovia". Tamperelainen yleisö on kuitenkin seurannut menestyjiä jo ennen TamU-aikaa. TPV keräsi 1990-luvun yllättävän menestyksensä aikana korkeampaa yleisökeskiarvoa kuin toinen liigaseura Ilves. Hetkittäin taas Ilves on ollut kaupungin suosituin ja on sitä jälleen nyt vuonna 2015. Ongelma on ollut pitkälti sama kuin yleisestikin suomalaisessa jalkapallossa: Seura- ja kannattajakulttuuria ei ole osattu luoda, joten yleisön sitouttamiseen tarvitaan jatkuvaa menestystä tai jonkin sortin uutuudenviehätyksen tuomaa buumia.

Minä en surrut vuonna 2011. Olin toiveikas, sillä seura, jota ei olisi nähdäkseni ikinä pitänyt perustaa katosi kilpailukartalta silloisessa muodossaan. Halusin nähdä toivekkaasti mahdollisuuden ennen kaikkea TPV:n, mutta toissijaisesti myös muiden perinteisten seurojen uuteen nousuun, kun niiltä oli viety kuningatarmuurahainen, jota ne olivat oppineet paisuttamaan esimerkiksi pelaajia kasvattamalla. Seurat joutuivat väkisinkin miettimään omaa edustusjoukkuetoimintaansa uusin silmin.

TPV perustettiin työväenluokkaiseksi seuraksi vuonna 1930, ja siitä eteenpäin sillä on ollut jatkuvasti tähän päivään asti edustusjoukkue. Se pelasi ensimmäiset vuosikymmenensä Työväen Urheiluliiton sarjoja jakautuneessa maassa ennen siirtymistään Palloliiton sarjoihin. Ilves perustettiin vuotta myöhemmin, ja vaikka sen edustusjoukkuetta onkin käynnistetty uudelleen useita kertoja vuosien tai vuosikymmenten lepotilojen jälkeen, on silläkin ollut jalkapallotoimintaa alusta saakka. Lisäksi kaupungista löytyy muun muassa evakkoseura ja eräänlainen nimihirviö Tampereen-Viipurin Ilves-Kissat, sekä toinen perinteinen työväenseura Tampereen Kisatoverit (TKT). Perinteitä pitäisi siis olla riittävästi ammennettavaksi. Nämä seurat ole voittaneet yhtä montaa Suomen mestaruutta kuin TamU, mutta onko sillä lopulta mitään väliä? Seuraidentiteetin täytyy rakentua kestävämmälle pohjalle.

Ilveksen liigapaikka on kuitenkin jälleen nostanut esille ääniä, jotka iloitsevat Tampereen liigapaikasta ja siitä, että nyt on taas syy mennä seuraamaan jalkapalloa. Jokainen saa tietenkin seurata ja arvottaa jalkapalloa oman tahtonsa mukaan, eikä kaikille vain synny luonnollista sidettä yhteen tiettyyn seuraan. Syytä huolestumiseen on siinä kohtaa, kun muiden kaupungin jalkapalloseurojen merkittävät johtajat ja puuhahenkilöt skoolaavat Ilveksen liigapaikalle.

Etenkään meidän seurassamme ei pidä harhautua uskomaan, että yhden seuran menestys olisi Tampereen tai tamperelaisen jalkapallon etu, eikä auttaa tekemään Ilveksestä uutta TamUa, jonka kanssa tehdään "yhteistyötä" omat tavoitteet unohtaen. Yhteistyö on tarpeen joissakin asioissa, kun vaikkapa haetaan parempia olosuhteita jalkapallon harrastamiselle kaupungissa. Edustusjoukkuetoiminnassa on kuitenkin kyse kilpailusta, ja TPV ja Ilves ovat vanhoja kilpakumppaneita. Jo tamperelaiset juniorit oppivat pienestä pitäen että punainen ja keltainen ovat vastakkaisia värejä, jotka edustavat eri logoa ja nimeä. Jopa menestyksennälkäinen tamperelaisyleisö kokoontui liigajalkapallon puutteessa täyttämään Tammelan katsomot, kun Ilves ja TPV kohtasivat kausina 2011-12 Kakkosen tasolla paikallisotteluissa. Derbyt vetivät 2000-4000 katsojaa, vaikka kentällä pelasi amatöörejä ja kyseessä oli kolmanneksi korkein sarjataso.

Menestystä tulee jos on tullakseen, mutta tärkeämpää on että meillä on oma seura johon tahdomme kuulua ja värit joihin on ilo pukeutua.

Ensivaikutelmia ja Jokisen eväät

Vuoden ensimmäiset harjoituspelit eivät koskaan jää mieleen suurina elämyksinä, tai edes välttämättä säällisinä futismatseina. Pelataan sisätiloissa synkässä valaistuksessa kymmenien, tai satojen asiaan todella vihkiytyneiden katsojien edessä ja jokainen kentällä potkaistu veto tai ilmoille parkaistu kirosana jää kaikumaan suuriin harmaisiin messukeskuksen seiniin. Kentällä kirmaa usein itsellesi tuntemattomia edustukseen nostettuja junioreita tai mahdollisesti sekä ensimmäistä että viimeistä esiintymistään tekeviä testimiehiä.

Mutta tärkeintä on sekä pelaajien että kannattajien kannalta, että nämä ottelut ovat aloituspotku uuteen kauteen. TPV:n osalta paketti on myös pysynyt edellisvuoden tapaan hienosti kasassa, joten viime lauantaina Pirkkahallissa Ilves-Kissoja vastaan kentällä kirmasi tuttuja hahmoja. Ja yksi uusi lisäys, sillä joukkueeseen kiinnitettiin Ilveksessä pienempään rooliin jäänyt Matti Jokinen. Naapuriseurassa kannattajien suosikiksi noussut Jokinen pelasi toisen puoliajan lauantain ottelussa ja osui maaliin lähes ensimmäisellä kosketuksellaan. Jokisen eväitä on vaikea arvioida yhden puoliajan perusteella, mutta viimeksi Kakkosessa pelatessaan hän oli erittäin tehokas maalintekijä.

TPV oli aloittanut pallolliset harjoitukset vasta päivää ennen Kissat-ottelua, joten siinä valossa ei ole yllättävää, että Kissojen peli näytti valmiimmalta ja he loivat etenkin alussa enemmän maalipaikkoja. TPV kiri kuitenkin lopulta kahden maalin takaa tasapeliin. Jokisen lisäksi punaisille osui Marcio Severino. Kun valmentaja Jari Pylkkönenkin totesi TPV:n sivuilla pelissä olleen enemmän vauhtia kuin järkeä, riittänee se kiteytykseksi pelin yleisilmeestä. Katsojalle kannalta vauhdikas vääntö toki kelpaa aina.

TPV pääsee jatkamaan alkavaan kauteen pitkälti samalla vuonna 2013 aloitetulla pohjalla. Valmennuskaksikko Pylkkönen-Sainio jatkaa ja sopimuksia on kirjoitettu parikymmentä kappaletta. Lähes kaikki edellisvuosien avainpelaajat  muun muassa Sergei Korsunovin ja Tommi Smeetsin johdolla jatkavat joukkueessa. Lisäksi 15-vuotiaat superunnut Severinon veljekset on nostettu edustukseen. Pohja on hyvä, ja se lupaa odottaa ainakin yhtä aktiivista ja viihdyttävää peliä kuin kahtena edellisenäkin kautena.

Ehkä suurin kysymysmerkki Paltsareilla tässä kohtaa on puolustuspään kokoonpano. Viime kauden luottopelaajista sopimuksen ovat tehneet toistaiseksi Tommi Smeets, Jussi Perttula ja Vili-Atte Mäkinen, mutta myös Risto Vihinen pelasi ottelussa Ilves-Kissoja vastaan. Loppukaudesta joukkueeseen siirtynyt Henri Louste saanee suuremman roolin alkavalla kaudella. Viime kauden kaikki pelit pelannut maalivahti Mikko Kruuti jatkaa myös joukkueessa.

Keskikenttä on säilynyt pitkälti ennallaan ja peliä rakennetaan jälleen kymppipaikalta Sergei Korsunovin johdolla. Samu Jokela ja Teppo Syrjänen ovat laadukkaita keskikentän pohjapelaajia tällä sarjatasolla, ja Aleksi Pylkkönen pystyy pelaamaan useampia eri paikkoja keskustassa.

Hyökkäyksessä joukkue kärsi viime kaudella monesti todellisen maalintekijän puuttumisesta. Loppukaudesta kliseisesti sanottuna pirteästi esiintynyt Mauro Severino ja tulevaksi kaudeksi hankittu Matti Jokinen tuovat laajuutta tälle osastolle. Myös jaloistaan näppärän Mika Ahosen huhutaan vahvasti palaavan sarjakauden alussa punanuttuihin.

Maalintekijän puuttumisen lisäksi TPV:n huolenaiheita viime kaudella olivat surkuhupaisa vierassaldo ja loppukauden pelillinen romahdus. Toki kääntäen TPV on myös ollut viime kausilla rautaa kotiotteluissaan Tammelan sametilla. Vierastulosten parantaminen on kuitenkin välttämätöntä lohkovoittoa tavoittelevalle joukkueelle.

TPV aseteltiin hieman yllättäen Etelälohkoon ensi kaudeksi, mutta tämän talven moninaisten lisenssisotkujen myötä myös Kakkosen lohkoissa nähdään väistämättä muutoksia ennen kauden alkua. Etelälohko toisi kannattajille uusia ja mielenkiintoisia matkakohteita, mutta toisaalta mahdollisesti myös joukkueelle Länsilohkoa kovemman pelillisen haasteen.

Kuukauden sisällä kannattajat pääsevät nauttimaan jo kilpailullisista otteluista Suomen Cupin myötä. Liiallisen cup-huuman välttämiseksi kilpailu aloitetaan talvipakkasilla sisähalleissa ja liigajoukkueita ripotellaan mukaan vasta pikku hiljaa muutaman seuraavan kierroksen aikana. Kun alkukierroksilla mukana ovat vielä maantieteelliset korijaotkin, saadaan ensimmäisessä cup-ottelussa useimmiten vastaan jokin tuttu joukkue omalta seudulta.

Mutta silti. Jalkapallo on jälleen palannut, ja talvipakkasten keskellä se kyllä kelpaa.